Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Professori Anne Birgitta Pessi: Elämän merkityksellisyys kantaa pidemmälle kuin onnellisuus

 

Tammikuun 28. päivänä klo 18 Myötätuntoillassa piispa Laajasalo haastattelee kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessiä myötätunnon voimasta. Pessi on tutkinut paljon myötätuntoa.

Kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi puhui vertaistuen ja myötätunnon mullistavasta voimasta Nuorten Naisten Kristillisen Yhdistyksen (NNKY) tilaisuudessa 24.4.

–          Missä tilanteessa olet viimeksi kokenut merkityksellisyyttä?, herättelee Anne Birgitta Pessi kuulijoitaan.

–          Elämän merkityksellisyys on sitä, että voi olla mukana jossakin suuremmassa, jota arvostaa, Pessi määrittelee.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Professori Pessin mukaan ihmiset, jotka kokevat elämänsä merkitykselliseksi voivat myös muita paremmin.  Merkityksellisyys ruokkii hyvinvointia ja antaa voimia kestää myös vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Jos pitäisi valita onnellisen tai merkityksellisen elämän välillä, niin Pessin mukaan jälkimmäinen vaihtoehto on parempi ja kantaa pidemmälle.

–          Onnellisuus on tärkeää, mutta sen vaikutus on lyhyempi kuin merkityksellisyyden.

Ihmisellä on luontainen tarve olla yhteydessä toiseen ihmiseen. Merkityksellisyys tulee siitä, mitä mina olen toisille ja toiset minulle. Myötätunnosta seuraa merkityksellisyyttä, mikä puolestaan antaa elämään energiaa ja vahvistaa hyvinvointia.

–          Usko ja elämän arvot tuovat elämään merkityksellisyyttä.

Stressi ja kiire myötätunnon vihollisia

Myötätunto on Pessin mukaan syvin mahdollinen merkityksen lähde. Se koostuu kolmesta osasta. Ensin herää tietoisuus toisen ihmisen tilanteesta. Se on toisen ihmisen huomaamista ja kenties tämän luokse pysähtymistä. Siitä seuraa tunne, halu kohdata ja auttaa toista ihmistä. Kolmantena vaiheena on toiminta. Se voi olla auttamista, lohduttamista, rohkaisemista tai muuta tilanteeseen sopivaa toimintaa. Professori Pessi muistuttaa, että myötätunnon osoittaminen on hyvin arkista ja jokapäiväistä ihmisten väliseen kanssa käymiseen liittyvää. Se voi olla hymy työkaverille tämän kohdatessa tai jokin rohkaiseva sana toiselle.

Toisinaan ihminen voi myötätunnon puuskassaan myös ylittää toisen ihmisen rajoja ja tarjoaa apua silloinkin, kun sitä ei kaivata. Anne Birgitta Pessin mukaan stressi ja kiire heikentävät ihmisen kykyä osoittaa myötätuntoa. Toista ihmistä on vaikeampi huomata, jos on itse ylikuormittunut. Myöskään toisen osoittamaa myötätuntoa ei havaitse stressaantuneena. Voidakseen olla myötätuntoinen lähimmäinen toiselle ihmiselle, on pidettävä huolta omasta jaksamisesta ja voimavaroista.

Tunneilmapiiri tarttuu

Myötätunto on tärkeä hyvinvoinnin lähde. Arkisissa kohtaamisissa piilee valtava voima. Professori Pessi kehottaa pohtimaan, millaista tunneilmapiiriä itse välittää tullessaan huoneeseen. Tutkimusten mukaan negatiivinen tunneilmapiiri lisääntyy, jos esimerkiksi neljän ihmisen kohtaamisessa jokainen on alavireisissä tunnelmissa. Myös myönteinen tunneilmapiiri kumuloituu. Jos neljän ihmisen ryhmästä jokainen tuo huoneeseen myönteistä tunneilmapiiriä, niin se tarttuu toisiin ja lisää myönteistä energiaa.

Pessin mukaan empatia on aina vääristynyttä, mutta helposti muokattavissa. Ihminen suhtautuu myötätuntoisemmin ihmisiin, jotka tuntee ja joista pitää. Mutta kun tuntematon asia tai ihmisryhmä saa kasvot ja tulee tutummaksi, myös empatia lisääntyy.