Kirjoittanut
Kirkon talolla Helsingissä julkistettiin 27.10. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen Raamattu ja kirkko -puheenvuoro, joka käynnistää uuden Piispainkirjeet-sarjan.
Piispojen julkaisema Raamattu ja kirkko -puheenvuoro pyrkii virittämään julkista keskustelua Raamatusta. Puheenvuoro käynnistää uuden Piispainkirjeet-sarjan, jossa julkaistaan piispojen yhteisiä puheenvuoroja ajankohtaisista aiheista.
“Malli piispainkirjeisiin on saatu Ruotsin kirkolta”, arkkipiispa Tapio Luoma kertoo. “Niiden tavoitteena on avata keskustelua yhtäältä kristinuskon perusasioista ja toisaalta kysymyksistä, jotka puhuttavat juuri nyt. Haluamme rohkaista vuoropuheluun aiheista, joihin kirkollamme tulisi olla sanottavaa.”
Raamattu on uskon ja opin ylin auktoriteetti – myös kriittinen arviointi tarpeen
Raamattu ja kirkko -puheenvuorossa piispat painottavat, että vaikka Raamattu on kirkon uskon ja opin ylin auktoriteetti, sen tulkintoja on tarpeen jatkuvasti pohtia ja arvioida myös kriittisesti: ”Jokainen Raamattua selittävä sukupolvi on sidoksissa omiin painotuksiinsa ja jossain määrin sokea niille. Yksilöt ja yhteisöt saattavat käyttää Raamattua sekä elämää palvelevalla että myös toisia vahingoittavalla tavalla tunnistamatta aina näiden eroa.”
Piispat alleviivaavat, että kirkko ja kristityt tarvitsevat pätevää raamatuntutkimusta ja vastuullista raamatuntulkintaa: ”Raamatun tekstejä ei ole tarkoitettu kulloisenkin myöhemmän ajan tieteellisten ja kulttuuristen vaatimusten mukaisiksi. Ne osoitettiin ihmisille, joilla oli oma aikansa tiedot, arvot ja maailmankuva. Kuitenkin Raamattu on olennaisin osin myös nykyajan ihmisen ymmärrettävissä.”
Raamatun ymmärtämiseen tarvitaan tiedettä ja tutkimusta
Puheenvuorossa piispat arvioivat Vanhan ja Uuden testamentin suhdetta todeten, että näiden maailmankuvaa tai arvoja ei ongelmitta voi siirtää nykyaikaan. Myös alkukielisen tekstin ja käännösten suhdetta pohditaan. Piispat toteavat Raamattu ja kirkko -puheenvuorossa, että monia asioita Raamatussa olisi vaikeaa tai mahdotonta ymmärtää ilman tietoa alkukielestä, historiallisista olosuhteista tai kerrontatavoista. Puheenvuorossa puntaroidaan tieteellisen maailmankuvan ja Raamatun sanoman suhdetta: ”Maailmankaikkeuden synnyn selittämisessä tai muiden luonnontieteen alaan kuuluvien asioiden valaisemiseksi Raamattu ei tarjoa tieteelle vaihtoehtoa – eikä tiede Raamatulle. Kumpikin lähestyy samoja asioita omista lähtökohdistaan. ”
Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija, Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Niko Huttunen toivoo jatkoa piispojen käynnistämään keskusteluun: ”Etiikan ja Raamatun välistä suhdetta tulisi kirkossa pohtia ja selventää, myös historiallisesta näkökulmasta. Miten Raamatun etiikka tulisi ymmärtää osana oman syntyaikansa eettistä keskustelua ja miten Raamatun etiikka on omaksuttu ja muotoiltu eri yhteiskunnissa? Tämä voisi auttaa ymmärtämään monia nykynäkökulmasta hankalia kohtia uudella tavalla.”
Raamatun tulkintaan liittyy vastuu ja yhteisöllisyys
Piispat nostavat esiin Raamatun moninaiset tulkinnat, jotka nousevat myös lukijan elinpiiristä, elämäntilanteesta: ”Raamattua luetaan kaikkialla maailmassa ja Kristuksen ääntä kuunnellaan erilaisin korvin. Globaalin etelän taloudellisissa ja yhteiskunnallisissa tilanteissa evankeliumien kertomukset Jeesuksen teoista ja opetuksista voivat ilmetä eri valossa kuin vaikkapa Suomessa. Paimen tai viljelijä saattaa tunnistaa Jeesuksen maanläheisissä vertauksissa tutumman äänen kuin suurkaupungin toimistotyöntekijä.”
Piispat toteavat, että luterilaisessa kirkossa tärkeän Raamatun yhteisen tulkinnan avaimina on pidetty Kristuksen sanoja ja tekoja, ekumeenisia uskontunnustuksia sekä lain ja evankeliumin erottamisen periaatetta. Puheenvuorossaan piispat korostavat tulkitsijan vastuuta ja toteavat, että vaikka Raamattua voi tulkita monella tapaa, ei sieltä kannata hakea vastauksia kysymyksiin, mihin 2000 vuotta sitten laadittua tekstiä ei edes ole tarkoitettu vastaamaan: ”Raamatun tulkitsijan on hyvä tiedostaa ajallinen ja kulttuurinen etäisyys Raamatun syntyaikoihin. ”
Kirkossa Raamattua tulkitaan nykyajassa ja nykyajan ihmisten elämäntilanteissa. Luterilaisille on aina ollut tärkeää se, että jokainen voi halutessaan lukea itse Raamattua ja seurustella tekstin äärellä Jumalan kanssa. Yksityisen pohdinnan rinnalle tuodaan yhteisöllisen lukemisen mahdollistaminen ja siihen kannustaminen – myös tämä on kirkon ydintä.
Kirkon viestintä
