Pattitilanne vai ei? – Kirkon avioliittokäsitys vain heteropareille ja perheneuvonta kaikille pareille

 

Kirkon avioliittokäsitys on edelleen kirkollisen somekeskustelun kuuma kivi, joka saa myös keskustelijansa höyryämään. Perheneuvonta linjaa apunsa kaikille pareille, mutta perheneuvojan perinteinen avioliittokäsitys koetaan ongelmalliseksi.

Kirkon avioliittonäkemys, sananvapaus ja vastuu sanoista. Siinä kolme teemaa, jotka yhdistyvät vaivatta kirkollisessa somekeskustelussa. Uskontojournalisti, teologi Ville Talola sekä Perusta-lehden päätoimittaja ja Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Santeri Marjokorpi pohtivat teemoja Radio Dein Viikon debatissa viimeisimmän aiheeseen liittyneen kohun jälkilöylyissä.

Mistä kyse tällä kertaa?

Oulun evankelis-luterilaisten seurakuntien johtavan perheneuvoja, pastori Ilkka Kurjenmäki on kirjoittanut kirkon avioliittokäsityksen muutoksista ja niiden vaikutuksista viidesläiseen herätysliikeeseen kuuluvassa Suomen Raamattuopiston Perusta-lehdessä sekä kirkon epävirallisen äänenkannattajan eli Kotimaa-lehden verkkosivuston lukijablogeissa.

Treen srk, neliöb 3.-16.4, MJa

Kirjoitukset ovat pohjanneet kirkon perinteiseen avioliittonäkemykseen ja tuoneet esille esimerkiksi sitä, miten sukupuolineutraali aatemaailma on valloittanut avioliiton ja syrjäyttänyt perinteen ja kuinka muutokset yhteiskunnan seksuaalimoraalissa ovat pohjustaneet tietä sukupuolineutraalille avioliitolle.

Kurjenmäen mukaan samaa sukupuolta olevien avioliitto ei kykene määrittelemään avioliittoa puolisoiden velvollisuuksista käsin vaan keskittyy vain yksilön oikeuksiin ja valintoihin. Samaan aikaan meneillään olevan seksuaalihurrikaanin keskellä kirkolle on suuri haaste pitää kiinni vastuullisesta seksuaalietiikasta.

”Olisi todella kummallista, jos perheneuvonnan johtaja ei saisi osallistua perheistä ja avioliitosta käytävään keskusteluun.” ­– Santeri Marjokorpi

Kurjenmäen kirjoituksia on puntaroitu ja analysoitu monesta näkökulmasta. Niitä ovat esimerkiksi Kurjenmäen asema perheneuvojana, kirkon virallinen avioliittonäkemys ja yhteiskunnan muuttunut avioliittolainsäädäntö sekä seksuaalisuuden harjoittamisen rajanveto seksuaalietiikan näkökulmasta. Kirjoitusten yhteydessä tunteita nostattaa yleensä myös tapa, kuinka homoseksuaaleista kirjoitetaan.

Perusta-lehden päätoimittaja Santeri Marjokorpi pyysi Kurjenmäeltä aiheeseen liittyvää kirjoitusta teologiseen lehteen. Marjokorpea hämmensi lehteensä kohdistunut huomio.

– Ensimmäinen ihmetys minulla oli se, että nämä Kurjenmäen kirjoitukset olivat olleet Kotimaan sivuilla pari kuukautta, mutta sitten kun minä laitoin kirjoituksen Perustaan, niin siitä se soppa syntyi, Marjokorpi toteaa.

Perustaa luetaan niin paljon enemmän kuin Kotimaata, Talola lohkaisee väliin.

– Minä en usko, että tuo alusta on tässä se kysymys. Tämähän ei ole Santerin ongelma ollenkaan. Hän on päätoimittajana julkaissut tekstejä ja ne eivät ole mitään laittomuuksia. Siinä on vain pikkaisen typeriä mielipiteitä, ja niistä voimme keskustella, Talola linjaa.

”On vaikea nähdä, miten nämä arvot eivät siirtyisi tähän työhön ja siihen työyhteisöön, jota hän johtaa.” – Ville Talola

Talola totesi Viikon debatissa, että keskustelu ”ei ole tietenkään uusi”.

­– Tässä keskustelussa poterot on kaivettu. Nämä ovat jatkolukuja yhteen ja samaan tarinaan.

Mikä Kurjenmäen kirjoituksissa sitten oli ongelmallista?

– Ongelmahan on tietysti se, että perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja vastoin sellaista ajatusta, että kaikki parit saavat tulla perheasiain neuvottelukeskukseen, paljastaa jossain toisessa foorumissa, että hänen maailmassaan on homoliittoja ja avioliittoja, ja nämä eivät ole millään lailla rinnasteisia tai keskenään tasa-arvoisia. On vaikea nähdä, miten nämä arvot eivät siirtyisi tähän työhön ja siihen työyhteisöön, jota hän johtaa.

Marjokorpi näkee asian toisin.

– Olisi todella kummallista, jos perheneuvonnan johtaja ei saisi osallistua perheistä ja avioliitosta käytävään keskusteluun. Jos hän olisi edustanut toista kantaa, niin ilman muuta kaikki olisivat sanoneet, että ”halleluja, että hänen pitääkin osallistua ja hyvä juttu”. Mutta sitten jos hän edustaa kirkon virallista kantaa, joka on se vallitseva kanta, jota hänen organisaationsa edustaa, niin miksi yhtäkkiä siitä nousee kohu?

Arkkipiispa kommentoi tapausta

Arkkipiispa Tapio Luoma kommentoi Kurjenmäen kirjoituksia Radio Dein ja Kotimaa-lehden Piispan kyselytunnilla 10.3.2021 todeten, että ”kirkon perheneuvonta  ei ole se paikka, jonka ympärillä käydään keskustelua siitä, mikä on kirkon avioliittokäsitys.”

– Tässä tapauksessa perheneuvojan kommentit tulkittiin sillä tavalla, että ne olivat loukkaavia. [Kommentit] kuultiin sillä tavalla, että niissä kuuluu sellainen ääni, joka jollain tavalla syrjii tai sulkee pois. Kirkon perheneuvonnan perusideana on ollut pitkään, että halutaan palvella kaikenlaisia pareja ja olla mukana kaikenlaisten perheitten tukena silloin, kun siellä kohdataan vaikeuksia.

– Ottamatta mitenkään kantaa [siihen], miksi ei ole sanottu mitään tähän tapaukseen liittyvää piispojen taholta, niin itse ajattelen näin, että ei haluta tähän asiaan tarttua nimenomaan tuossa yhteydessä, kun halutaan palvella selkeästi ja tietoisesti kaikkia pareja ja kaikenlaisia perheitä, Luoma totesi.

Eikö tässä ole kaksi päällekkäistä linjausta?

Toisille Kurjenmäki alleviivaa kirkon vallitsevaa avioliittonäkemystä, toisille hän edustaa syrjivää puhetta. Jälkimmäiseen liittyen toimittaja Johanna Korhonen kirjoitti Seurakuntalainen.fi-sivustolle vastineen Marjokorven samalla sivustolla aiemmin julkaistuun blogiin. Vastineessaan Korhonen muistuttaa, että ”kun esimerkiksi kirkkotyönantaja on linjannut perheneuvonnan periaatteiksi tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja kaikkien asiakkaiden yhtäläisen kunnioittamisen näiden perhemuodoista riippumatta, viranhaltijan olisi osoitettava erityistä harkintaa ennen kuin asettuu vastustamaan työnantajansa linjauksia.”

Korhosen vastineeseen tarttui itse Ilkka Kurjenmäki tuoreimman Kotimaa-lehden (19.3.2021) mielipidekirjoituksessaan ja kirjoitti muun muassa: ”Yhdenvertaisuuslain syrjimättömyys ei merkitse sitä, että perheneuvoja-papin tulee nähdä eri uskonnot, seksuaaliset suuntautumiset ja avioliittonäkemykset samassa valossa. Kirjoituksissani olen lähinnä eritellyt avioliittokäsitysten eroavaisuuksia… Niin kauan kuin kirkko pitää itse avioliittoa miehen ja naisen välisenä liittona, minua on vaikea syyttää kirkkotyönantajaa vastustamaan asettumisesta muutoin kuin että koko kirkon opetus nähdään syrjivänä.”

Kirkon riitaiset linjaukset pariskunnille?

Jos siis kirkon avioliittokäsitys koskee ainoastaan heteropareja ja perheneuvonta on sitoutunut periaatteidensa mukaisesti palvelemaan kaikkia pareja, eikö tässä ole Talolan ja Marjokorven mukaan kaksi päällekkäistä linjausta?

– Näen, etteivät ne ole ristiriidassa keskenään. Eihän Kurjenmäkikään varmaan päivätyössään, jos hänelle homopareja sinne tulee, niin en usko, että hän sieltä heitä pois ajaa tai on kohdellut syrjivästi. Hänethän olisi aikaa sitten potkittu jo pelloille, jos hän tässä mielessä toimisi ihmisiä jaotellen tai syrjien, Marjokorpi kommentoi.

– Siis totta kai ne ovat ristiriidassa. Tässä on kaksi kerrosta asioita. Minä kääntäisin keskustelua siihen suuntaan, että jos kirkon perhetyön piirissä tämä palveluslupaus ei täyty, kirkon perhetyön uskottavuus ja vahvuus on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, Talola ajattelee.

– Jos perhetyössä kuitenkin on alla tällaiset arvot, että ”kyllähän te tiedätte, että emme me vihi kuin miehen ja naisen. Meillä on on arvojärjestys näissä asioissa”. Silloin täytyy hyväksyä sellainen ajatus, että kirkon perhetyössä ei ole sitä palveluslupausta läsnä, mitä he sanovat, Talola jatkaa.

Ja mitä sanoo perheasioiden johtaja?

Tässä on tuotu esille mahdollista pattitilannetta, jonka muodostaisi päällekkäiset linjaukset. Mitä siitä sanoo kirkon kasvatuksen ja perheasioiden johtaja Jarmo Kokkonen?

– ”Pattitilanteesta” ajattelen, että sellaista ei synny silloin, kun kirkon tehtävää hoidetaan ammatillisesti. Perheneuvonta jakaa saman ihmiskäsityksen kuin kirkon diakonia ja sielunhoito: ihmisellä on luovuttamaton arvo tulla hyväksytyksi omana itsenään, omassa ainutlaatuisessa elämäntilanteessaan. Ihmisen ja asiakkaan tilanne määrittää lähtökohdan, ei kirkon virallinen käsitys avioliitosta. Diakonian tai perheneuvonnan asiakkailta ei kysellä heidän perheensä tai parisuhteensa muotoja.

Kirkon perheneuvontaan ovat siis samaa sukupuolta olevat paritkin tervetulleita. Mikäli he kokevat itse ristiriitaisena sen, että kirkko linjaa parisuhteen solmimisen kirkossa mahdottomaksi heille, kun samaan aikaan ovat tervetulleita saamaan apua parisuhteeseensa kirkon piiristä, mikä on Kokkosen mukaan olennaista huomioida tässä tilanteessa?

– Kyllä keskustelu avioliitosta voi nousta esiin. Jos teema on asiakkaalle tärkeä, siitä tietenkin voidaan puhua. Luulen kuitenkin, että silloinkin ratkaisevaa on, kokevatko ihmiset tulleensa hyväksytyiksi, Kokkonen pohtii.

Perheneuvontaa ohjaava Kohtaaminen kantaa – Perheneuvonnan suunta vuoteen 2022 toteaa (s. 21): Perheneuvonnan toiminta-ajatuksena on aina ollut ihmisen oman äänen kuunteleminen. Valmiit ratkaisut eivät sovi aitoon kohtaamiseen. Kunnioittavalle ja luottamukseen perustuvalle työnäylle on yhä enemmän tarvetta kiihtyvien muutosten keskellä.

Kokkonen muistuttaa, että tilanteessa on hyvä huomioida kirkon laaja perhekäsitys. Sen mukaan ihminen päättää itse, keitä hänen perheeseensä kuuluu. Perhelähtöinen seurakunta -asiakirja toteaa: Yhteiskunnassa on hallinnollisista ja taloudellisista syistä tarpeen määritellä, keitä perheeseen kuuluu. Kuitenkin viime kädessä ihminen itse määrittelee, ketkä ovat hänen perhettään. Jollekin perhe voi olla aikuiset sisarukset, toiselle ystävät ja kolmannelle puoliso. Myös sukupolvien väliset ja uusperheiden mukanaan tuomat perhesuhteet ovat ihmisten elämässä merkittäviä. Äitipuolet, isäpuolet, sisarpuolet, mummot, vaarit, isovaarit ja lapsenlapset muodostavat usein tärkeän osan ihmisen perheyhteisöä.  Seurakunnassa teemme töitä tunnistaaksemme omia perheihanteitamme ja pohdimme niiden vaikutusta perheiden kohtaamiseen. Perhelähtöisessä seurakunnassa ymmärrämme jokaisen perheen arvokkaana ja perheiden monimuotoisuuden rikkautena.”

  • Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia on eri puolella Suomea 40 ja niissä työskentelee lähes 200 työntekijää. Vuosittain perheneuvonnan palveluja käyttää noin 18.000 asiakasta.
  • Perheneuvonnan asiakkaista 58 prosenttia avioliitossa, 26 prosenttia elää avosuhteessa, 8 prosenttia on eronneita ja 7 prosenttia naimattomia. Asiakkaista 23 prosentilla ei ole lapsia.
  • Suurimpina tulosyinä ovat vuorovaikutusongelmat sekä erokysymykset.
  • Noin puolella perheneuvonnan keskuksista on ostopalvelusopimus kunnan kanssa.

 

Keskustelu jatkuu kirkollisissa ja ei-kirkollisissa someryhmissä. Kirkon vallitsevan avioliittonäkemyksen keskellä häviäjiäksi on tuomittu toistensa ohi huutavien keskustelijoiden lisäksi myös samaa sukupuolta olevat parit. Tätä mieltä on omat kommenttinsa tarvittaessa provokatiivisestikin heittävä uskontojournalisti Ville Talola.

– Oikeastaan on hyvä, että tämä keskustelu on noussut. Ehkä me löysimme uutta keskusteltavaa. Kirkon perhetyön kokonaisuuden ja ristiriidan olisi syytä käydä ja kammata läpi. Pitäisikö meidän muuttaa perhetyö vastaamaan enemmän heteronormatiivista avioliittomallia? Vai pitäisikö meidän muuttaa meidän käsitystämme avioliitosta sellaiseksi, että kirkon perhetyö niine linjauksineen, mitä sillä nyt on, mahtuisi paremmin sinne.

Kuuntele Viikon debatti, jossa Ariel Neulaniemen vieraana olleet Santeri Marjokorpi ja Ville Talola pohtivat myös niin sanotun cancel-kulttuurin rajaviivoja ja mahdollisia tapauksia kirkollisessa kontekstissa.

 
Radio Dei Radiot_fi