Pastori ja kirjailija Jobst Bittner: Kristittyjen tulisi löytää juutalaiset juurensa

Jobst Bittner vieraili Suomessa maaliskuun alussa. Kuva: Karoliina Leikkari

Suomessa vieraillut saksalainen pastori ja kirjailija Jobst Bittner varoittaa siitä, ettei antisemitismin yleistyttyä annettaisi historian toistaa itseään. Kristittyjen pitäisi tehdä parannusta välinpitämättömyydestä juutalaisia kohtaan.

Kahdentuhannen vuoden aikana kristinusko on irtaantunut juutalaisista juuristaan, ja kristitytkin ovat syyllistyneet antisemitismiin eli juutalaisvastaisuuteen.

Näin uskoo Jobst Bittner, saksalainen pastori ja kirjailija. Hän kiersi maaliskuun alussa puhumassa Suomessa Järvenpään vapaaseurakunnan kutsumana. Bittner sanoo, että kristittyjen on löydettävä uudelleen juutalaiset juurensa ja nähtävä juutalainen kansa Jumalan valittuna.

– Näin palaamme takaisin niille juurille, jotka Jumala on alun perin suunnitellut. Vain jos teemme näin, seurakunnilla on auktoriteettia.

 

Hiljaisuus täytyi murtaa

Jobst Bittner muutti vaimonsa kanssa Saksan Tübingeniin 1980-luvulla ja perusti sinne seurakunnan. Tübingen on kaupunki, jonka yliopisto ajoi kolmannen valtakunnan ideologiaa ja ”puhdistettiin” juutalaisista vuoteen 1933 mennessä. Siitä tuli myös kaupunki, jossa Jobst ja Charlotte Bittner perustivat Elämän marssi -liikkeen. Tapahtumassa muistellaan ja pyydetään anteeksi holokaustia sekä haetaan sovintoa.

Bittner itse havahtui erityisellä tavalla juutalaiskysymykseen noin kaksikymmentä vuotta sitten. Hänestä tuntui, ettei seurakunta kasvanut eikä evankeliumi tavoittanut ihmisiä.

– Jumala puhui meille paaston aikana, että meidän isiemme hiljaisuus on meissä, hän kertoo.

Hiljaisuus tarkoitti vaikenemista omista juutalaiskristillisistä juurista, mutta myös vanhempien ja isovanhempien antisemitismistä.

Parannuksentekoon liittyi juutalaisten juurien tunnustaminen, mutta sen lisäksi Bittner koki, että Jumala kehotti juhlimaan kaupungin markkinapaikalla juutalaisten kahdeksanpäiväistä hanukka-juhlaa.

– Sillä paikalla oli ennen juutalaiskortteli. Nousin muurinpätkän päälle ja sanoin, että toivotamme juutalaisen elämän tervetulleeksi kaupunkiimme. Tein sen julkisesti ja kovaan ääneen, Bittner jatkaa.

Siitä seurasi hänen sanojensa mukaan läpimurto ja alku Tübingenin ilmapiirin muutokselle sekä vuonna 2007 pidetylle ensimmäiselle Elämän marssille.

 

Menneisyyden käsittely avaa sydämiä

Juutalaiskysymys ja menneisyyden käsittely — hiljaisuuden muurien murtaminen, josta Bittner puhuu — on erityisen oleellinen Saksassa sen historian vuoksi. Natsimenneisyydellä on maassa pitkä varjo. Bittner kertoo, että vasta 20–30 viime vuoden aikana pimeästä historiasta, keskitysleireistä ja holokaustista on alettu puhua avoimemmin.

– Mutta vielä ei perheissä puhuta henkilökohtaisesti, hän lisää.

Rikoksiin aktiivisesti osallistuneet ja niitä sivusta seuranneet olivat hiljaa. Pikkuhiljaa jälkeläiset alkoivat huomata, että vanhempien ja isovanhempien elämässä jokin on vinossa, ja ettei niin suuri osa ihmisiä ollut voinut vain seurata tapahtumia sivusta. Kävi ilmi, että moni oli osallistunut jollain tavalla holokaustiin.

Bittner kertoo, että heidän seurakunnassaan on järjestetty erityisiä hiljaisuuden muurin murtamistilaisuuksia. Niissä opetetaan perheitä käsittelemään menneisyyttään, lapset ja lapsenlapset tekevät parannusta.

Mutta pelkkä menneisyyden tiedostaminen ei riitä, vaan merkitystä on myös sillä, mitä sydämessä tapahtuu.

– Vain parannuksenteon kautta kovista sydämistä voi tulla pehmeitä.

 

Jumalan liitto on yhä voimassa

Jobst Bittnerin mukaan suuri osa kristittyjä on menettänyt juutalaiset juurensa korvausteologian vuoksi. Korvausteologialla tarkoitetaan karkeasti määriteltynä sitä, että kristillinen kirkko on ottanut juutalaisten paikan Jumalan valittuna kansana eikä ”etnisellä Israelilla” ole enää roolia Jumalan pelastussuunnitelmassa. Käsitettä korvausteologia käytetään kielteisessä merkityksessä teologisista näkemyksistä, jotka arvostelevat juutalaisia tai Israelia.

Jobst Bittnerin mukaan kristittyjen ja kristillisten seurakuntien tulisi nähdä arvojensa juutalaiskristillisyys ja se, että Israelin kautta siunaus tulee muillekin maille ja kansakunnille.

Asia oli ollut hänelle itselleenkin etäinen, kunnes hän teologiaa opiskellessaan törmäsi ajatukseen, että Jumalan liitto Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa on yhä ajankohtainen eikä Jumala ole hylännyt kansaansa.

– Huomasin, että minun pitää antaa tämän asian tulla lähelle huolimatta siitä, miten olin kasvanut, selittää Bittner.

 

Tie ennalleenasettamiseen

Jobst Bittner ei tarkoita juutalaisvastaisuudella pelkästään aktiivista juutalaisten vastustamista tai kielteistä asennetta juutalaisia kohtaan vaan laskee mukaan myös välinpitämättömyyden ja piittaamattomuuden.

– Vasta kun olemme tehneet parannusta välinpitämättömyydestä ja siitä, ettei Israel kosketa meitä, Jumala voi asettaa meidät ennalleen.

Mutta mitä on ennalleenasettaminen käytännössä?

Bittner puhuu neljästä eri alueesta. Ensiksi: kristityn rakkaussuhde Jumalaan, joka tapahtuu uskoontulon myötä. Toinen liittyy kristityn identiteettiin ja suhteeseen taivaalliseen Isään. Kolmas koskee perheitä ja avioliittoja, neljäs taas kokonaisia kansakuntia.

Bittner käyttää esimerkkinä Saksaa:

– Historiamme vuoksi olimme kansa ilman identiteettiä. Häpesimme menneisyyttämme, hän kertoo.

– Vasta, kun olen varma identiteetistäni, voin tuoda minussa olevan häpeän ristille.

Hiljaisuuden muurin murtamiseen liittyy kansallisen häpeän ja traumojen käsittely. Bittner sanoo, että Saksa on ollut menneisyytensä takia isätön ja äiditön, sillä vanhempien sukupolvi oli syyllistynyt rikoksiin tai oli poissa paikalta, joten tunteita ei pystytty käsittelemään.

 

Parannusta kielteisestä asenteesta

Vaikeneminen koskettaa Suomeakin, Bittner uskoo. Suomen ja Saksan yhteydet toisen maailmansodan aikana ovat olleet pitkään vaiettu ja häpeällinen aihe. Kuitenkin Suomeen tuli sodan aikana paljon saksalaisia, ja suomalaisten ja saksalaisten välille syntyi rakkaussuhteita ja lapsia. Sodan päätyttyä ystävistä tuli vihollisia.

Bittner toteaa, että ennalleenasettaminen edellyttää totuuden päästämistä lähelle ja hiljaisuuden muurien murtamista niin, että Jeesuksen armo pääsee koskettamaan ihmisen elämää.

– Jotkut ajattelevat, että ennalleenasettaminen tarkoittaa Israelin lippujen heiluttamista tai sofariin [juutalaisuuden symbolina pidetty torvi] puhaltamista. Mutta se alkaa siitä, että heitämme antisemitismin ja kaiken vastustuksen pois. Meidän pitää tehdä parannusta kielteisestä asenteesta, joka meissä on.

Hän varoittaa siitä, ettemme antaisi historian toistaa itseään nyt, kun antisemitismi on yleistynyt Euroopassa.

– Tänä päivänä elämme samoja aikoja, koemme samaa antisemitismiä ja juutalaisvihaa kuin 1930-luvulla. Ja on sama vaara, että vaikenemme samalla tavalla kuin isämme ja isoisämme.

 

Juttua varten on haastateltu myös Suomen teologisen opiston opettaja Tommi Karjalaista.