Kirjoittanut
Fati elää jatkuvassa pelossa Burkina Fasossa. ”Aina kun kuulen laukauksen, pelästyn ja ajattelen, että he ovat tulossa takaisin tappamaan meidät kaikki.” Radikaali-islamistinen väkivalta ajaa miljoonia pakolaisuuteen Länsi-Afrikassa.
Pelossa eläminen on Länsi-Afrikassa sijaitsevan Burkina Fason kristityille todellisuutta joka päivä. Maa itsenäistyi vuonna 1958, minkä jälkeen siellä on ollut monenlaista poliittista kuohuntaa, mutta eri uskonnot ja yli 60 etnistä ryhmää ovat eläneet yhdessä suhteellisen sopuisasti.
Vuonna 2016 jihadistien kapina alkoi levitä Malista Burkina Fason pohjoisosaan ja ulottui nopeasti maan kaikkiin osiin. Nyt lähes kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa radikaali-islamistisen ideologian motivoiman väkivallan takia.
Rauha ei kestä
”Kun terroristit hyökkäsivät kyläämme ensimmäistä kertaa, he ampuivat sinne tänne. Kylän asukkaat onnistuvat piiloutumaan koteihinsa”, Fati kertoo.
”Kolmen päivän kuluttua he palasivat ja menivät koko kylän läpi ampuen kaikkia ja kaikkea. Jotkut pystyivät pakenemaan ja piiloutumaan, mutta monet kuolivat palaviin koteihinsa.”
Useimmat kristityt, joihin väkivalta vaikuttaa, eivät ole varakkaita eivätkä omista isoja maatiloja tai karjalaumoja.
”Kun terroristit lähtivät, ihmiset rukoilivat ja toivoivat, etteivät he palaisi. Mutta vain kahden viikon kuluttua he hyökkäsivät taas ja käyttivät nyt raskaita aseita. Talot ja maa tärisivät joka kerta, kun he ampuivat.”
Raju väkivalta on pakottanut yli miljoona ihmistä pakenemaan. Useimmat kristityt, joihin väkivalta vaikuttaa, eivät ole varakkaita eivätkä omista isoja maatiloja tai karjalaumoja.
Hyökkäysten jälkeen monet Fatin kotikylän asukkaat päättivät paeta läheiseen Burzanga-nimiseen kylään. He alkoivat viedä sinne ruokaa ja arvotavaroitaan sen varalta, että heille tulisi äkkilähtö. Juuri silloin jihadistit hyökkäsivät neljännen kerran. Kun jihadistit saivat selville, että kyläläiset kuljettivat tavaroitaan kärryissä Burzangaan ja Namsigiyaan käyttäen kiertotietä, he sijoittivat tielle räjähteitä estääkseen pakenevia pääsemästä turvaan. Kaikki, minkä jihadistit ottivat kohteekseen, räjähti ja tuhoutui. FATI Saatuaan tiet hallintaansa aseistetut joukot tulivat Fatin kotikylään vielä kaksi kertaa ja hyökkäsivät ihmisten kimppuun säästämättä mitään tai ketään. ”He tulivat kranaattien kanssa. Kaikki, minkä he ottivat kohteekseen, räjähti ja tuhoutui. Tämä aiheutti niin paljon pelkoa, että monet pakenivat heti terroristien lähdettyä.” ”Pari päivää myöhemmin hyökkääjät palasivat autojen ja moottoripyörien kanssa. He piirittivät kylän ja alkoivat ampua joka puolelle. Kun ihmiset pakenivat koteihinsa, hyökkääjät ampuivat heitä ja siteerasivat samalla Koraania. Ampuminen kesti iltaan asti. Ihmiset olivat kaikki hyvin peloissaan.” Viimeisen hyökkäyksen aikana Fati oli yksin Burzangassa kätkemässä hirssisäkkiä, niin että heillä olisi jotakin syötävää, jos he pakenisivat. Hänen miehensä oli jäänyt lasten kanssa kylään ja osallistunut rukoustilaisuuteen. Kun Fati kuuli hyökkäyksestä, hän juoksi koko matkan takaisin kotiin odottaen pahinta. ”Kun tulin kylään, en löytänyt lapsiani enkä miestäni. Lopulta löysin heidät piileskelemästä läheisessä pensaikossa. Lähdimme juoksemaan yhdessä Burzangaan”, Fati kuvaa. ”Se ei ollut lapsille helppoa. Heidän jalkansa olivat turvonneet, ja he olivat janoisia ja nälissään. Eksyimme metsässä yöllä ja pääsimme Burzangaan vasta seuraavana aamuna. Olimme siellä viikon.”
Pakeneminen estetään
Perhe pelastuu
Burzangassa vietetyn viikon jälkeen perhe matkusti pääkaupunki Ouagadougouhun. Matkan varrella he näkivät paljon ruumiita. He tiesivät pelastuneensa Jumalan armosta. ”Matkalla minulta varastettiin ne muutamat tavarat, jotka olin pystynyt pelastamaan kodistamme. Meillä ei ollut yhtään mitään, ei ruokaa eikä majapaikkaa.” Kaiken kokemansa keskellä Fati ja hänen perheensä päättivät luottaa Jumalaan. Ja juuri elämän synkimmällä hetkellä he saivat kokea Jumalan armon ja toivon elämässään. Pastori toivotti meidät tervetulleiksi ja lohdutti meitä surussamme. FATI ”Tapasimme pastorimme, joka majoitti meidät, kun olimme epätoivoisia. Hän toivotti meidät tervetulleiksi ja lohdutti meitä surussamme. Hän ja monet muut seurakuntalaiset auttoivat ja siunasivat meitä.” Pieni seurakunta ja sen pastori eivät kuitenkaan voi antaa Fatin perheelle kaikkea tarvittavaa apua. Vanhemmilla on edelleen vaikeuksia löytää majoitusta ja ruokaa ja kyetä kasvattamaan lapsiaan. ”Perheelläni ei ole rauhaa, ja olemme yhä traumatisoituneita. Juuri nyt meillä ei ole mitään tuloja. Se on hyvin vaikeaa. Lapseni kävivät ennen kylämme koulua, mutta täällä meillä ei ole rahaa koulumaksuihin.” Vaikka Fati ja hänen perheensä kohtaavat vaikeuksia, he tietävät Jumalan olleen heidän kanssaan koko matkan ajan. ”Raamattu sanoo, että kohtaamme koettelemuksia tässä maailmassa. Mutta Jumala sanoo valmistavansa meille tien. Uskomme näihin Raamatun sanoihin. Se tuo meille elämän. Se vahvistaa uskoamme ja antaa iloa elämäämme.” ”Haluaisin myös kiittää kaikkia, jotka ovat tukeneet meitä rukouksin. Autoitte kantamaan taakkaamme. Jumala on vastannut rukouksiinne.”
Toivoa synkimmällä hetkellä
Jumala valmistaa tien
