Vanhemmuus on yksi ihmiselämän tärkeimmistä, ellei tärkein tehtävä. Jumala antoi meille tehtäväksi viljellä ja varjella sekä vaalia uutta elämää. Siihen sisältyy vanhemmuus ja kasvatustehtävä, Päivi Poukka sanoo.
Hän on kirjoittanut teoksen Kasvuvoimaa vanhemmuuteen (Perussanoma 2024). Siinä hän lähestyy vanhemmuutta kasvatus-, kasvu- ja rukoustehtävän kautta.
– En kirjoittanut kirjaa vain biologisille vanhemmille, vaan kaikille aikuisille. Vanhemmuus ei riipu siitä, onko meillä lapsia, vaan aikuisina olemme joka tapauksessa nuoremmille vanhempia ihmisiä.
Filosofian tohtori ja kasvatustieteen maisteri Päivi Poukka kertoo olleensa nuoresta asti kiinnostunut kasvatuksesta. Toinen hänen työelämärakkauksistaan on lähetystyö. Hän on ollut perheineen lähetystyössä Japanissa useita vuosia.
Kahden lapsen äiti ja pian kahden lapsen isoäiti näkee elämän suurena lahjana.
– En ole koskaan pitänyt elämänlahjaa itsestään selvänä. Lapsi on aina oma persoonansa ja jokaisen lapsen kohdalla pitää löytää se oma tapa tukea juuri hänen persoonaansa ja vahvuuksia.
Lapsi haastaa aikuisen kasvuun ja siihen on tärkeää suostua. Tunneterve vanhempi tiedostaa vastuunsa. Hän ei ole lasten kaveri samalla tavoin kuin lasten ikätoverit. Jos aikuiset yrittävät olla nuorempia kuin ovat ja nuoret vanhempia kuin ovat, terve aikuisuus ja lapsuus katoavat.
Haastettu vanhemmuus
Lapsi oppii kunnioittamaan aikuista, kun hän huomaa, että aikuiset haluavat ja kykenevät ottamaan vastuuta, antamaan palautetta, ohjaamaan ja tukemaan. Aikuinen pysyy turvallisesti rinnalla, eikä hylkää.
– Aikuisena saan rohkeasti ja vapaasti elää sillä persoonalla ja kokemuksella, mikä minulla on. Kasvattajana saan myös jakaa kokemastani ja oppimastani nuoremmille ihmisille. Kyse ei ole tyrkyttämisestä, vaan jakamisesta, Poukka muistuttaa.
– Kasvatuksen perusedellytyksenä on kuitenkin, että lapsen ja aikuisen välillä on lämmin suhde ja että ymmärrämme ja kunnioitamme toisiamme.
Valitettavasti aikuisuuteen kasvaminen on ajassamme haastettu, kun nuoruutta ja vapaata menemistä ihannoidaan ja venytetään ennen kuin sitoudutaan, jos sitoudutaan.
Mikään muu ei voi korvata sitä, mitä lapsi voi tuoda tullessaan.
– Enemmän korostetaan oikeuksia ja vähemmän tuodaan esille vastuita ja velvollisuuksia. Perheen perustaminen ei välttämättä ole nuorilla aikuisilla ajatuksissa.
Poukkaa kauhistuttaa ideologia, jonka mukaan lapsia ei pitäisi lainkaan synnyttää maailmaan ilmastovaikutusten vuoksi. Hän muistuttaa Jeesuksen sanoista: ”Joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut; ja joka minut ottaa tykönsä, se ei ota tykönsä minua, vaan hänet, joka on minut lähettänyt” (Mark. 9:37).
– Kun otamme vastaan lapsen, otamme vastaan Jeesuksen. Miten valtava lupaus. Ei meidän tarvitse kristittyinä pelätä.
– Vanhemmuus rikastuttaa elämää niin paljon. Mikään muu ei voi korvata sitä, mitä lapsi voi tuoda tullessaan.
Sukupolvet yhdessä
Myös sukupolvien välinen yhteys on ohentunut.
– Vanhemmat löytävät vertaistukea, mikä on hyvä asia, mutta toivottavasti se ei jää pelkästään siihen, vaan että he saisivat kokea laajemminkin tukea perheen, ystävien ja sukulaisten kesken.
– Seurakunnissa voisi olla enemmän sukupolvien välillä yhteyttä, luonnollista ja tervettä kanssakäymistä, varsinkin tänä aikana, kun monet ovat juurettomia ja eletään niin pienissä yksiköissä.
Myönteisenä kehityksenä Päivi Poukka on havainnut, että nuoret isät ovat entistä enemmän mukana lastensa kasvatuksessa ja hoidossa.
Päivi Poukan mukaan yksi tärkeimmistä vanhempien kasvatustehtävistä on rukous. Vanhempi on kutsuttu rukoilemaan lasten elämän puolesta, ja hän tarvitsee rukousta myös itse voimakseen.
Kristillinen kasvatus lähtee vanhempien omasta suhteesta Jumalaan ja siitä elämisessä. Se on rukousta, Jumalan sanan tuntemista, tutkimista ja siitä voimaa saamista. Olisi tärkeää, että usko näkyisi myös arkielämässä ja olisi luonnollinen osa perhe-elämää.
– Se on muun muassa yhteistä rukousta, Raamatun ja hengellisten kirjojen lukemista ja hengellisen musiikin kuuntelemista.
Johdonmukaisuus sanoissa ja teoissa
– Olisi hyvä, jos nuorille perheille löytyisi hyvä ja hoitava seurakuntayhteys. Sellaista ei ole aina helppoa löytää.
Päivi Poukka korostaa myös perheen ihmissuhteiden merkitystä, että niiden kautta lapset saisivat kokea aitoa rakkautta, lämpöä ja läsnäoloa ja saisivat rakentavan mallin ristiriitojen selvittämisestä, anteeksi pyytämisestä ja antamisesta.
Poukka muistuttaa, että kasvatuksen koetinkivi on, kuinka elämme todeksi uskoamme vai elämmekö. Onko sanojen ja tekojen välillä ristiriitaa?
– Elämää on elettävä rehellisesti. Lapsen on tärkeää nähdä, että vanhemmat itse tarvitsevat Jumalaa ja anteeksiantoa ja että aikuisetkin hakevat apua niihin asioihin, joihin he tarvitsevat apua.
Yksi kristillisen kasvatuksen sudenkuoppa on lain alla eläminen. Jos evankeliumi ei ole ilon, vapauden ja voiman lähde, vaan usko rajoittaa ja määrää elämää, se ei kutsu lasta elämään yhteydessä Jumalaan.
