Kirkko: Joutjärven seurakuntaneuvosto linjasi: Kohtaamispaikka saa lähteä seurakunnasta

Opillinen kynnys kuormittaa ehtoollista – ”helluntailaiset teologit hylkäsivät luterilaisen ehtoollispöydän”

 

Ehtoollisvieraanvaraisuus luterilaisessa kirkossa näyttäisi ei-luterilaisten mielestä perustuvan kyselemättömyyden kulttuuriin. – Vuoden 2017 päätös oli askel huonompaan suuntaan, tohtori Harri Koskela kuvailee. Kuva Tyrvään kirkosta Pirkanmaalta. (Wikimedia Commons) 

Piispainkokous haluaa, että luterilaiselle ehtoolliselle osallistuva tunnustaa myös kirkon ehtoollisopin. Tämä on liikaa monelle ei-luterilaiselle.

Monet ei-luterilaiset osallistuvat kirkon ehtoolliselle ”omin päin”, oppikysymyksiä juurikaan pohtimatta. Ristin Voiton haastattelemien asiantuntijoiden arvioiden mukaan opilliset probleemat ja kirkon itse ehtoolliselle asettamat säännöt myös usein sivuutetaan hiljaisesti paikallistasolla. 

Teologian tohtori Harri Koskela arvioi, että luterilaiselle ehtoolliselle jättävät nykyisin osallistumatta ne helluntailaiset ja muut vapaakristillisten yhteisöjen jäsenet, jotka ovat orientoituneet ehtoollisen teologiaan. 

TV7 neliöb 24.11.-10.12.MJa

– Sitä, joka viettää ehtoollista syventymättä sen teologiseen ulottuvuuteen, tilanne tuskin häiritsee, helluntailainen Koskela arvioi, mutta painottaa myös samalla, ettei luterilaisella ehtoollisella hänen mielestään tapahdu mitään ”hengellisesti ongelmallista”. 

Koskela kertoo itsekin aiemmin osallistuneensa silloin tällöin luterilaisten ehtoolliselle. Muutos tapahtui vuonna 2017 piispainkokouksen antaman linjauksen myötä. 

 

”Tarkoitus oli päivittää säännöstöä ekumeenisessa hengessä.

 

Piispainkokous päätti vuonna 2017, että yksittäistapauksissa myös muun kristillisen kirkon kastettu jäsen voi osallistua luterilaisten ehtoolliseen, jos hänellä on omassa kirkossaan oikeus ehtoolliseen ja hän hyväksyy luterilaisen käsityksen ehtoollisesta. 

Ongelmalliseksi luterilaisten toimittaman ehtoollisen tekee helluntailaisten kannalta se, että päätöksen mukaan ehtoolliselle osallistuja ”tunnustaa oikeaksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon” ehtoollisen, vaikka siihen liittyvä oppi poikkeaakin helluntailaisesta käsityksestä. 

Helluntaiseurakuntien uskon pääkohdat -julkilausuman mukaan ehtoollinen on muisto- ja yhteysateria, jossa Kristus on läsnä. ”Kristuksen läsnäolon tarkkaa muotoa ei kuitenkaan ole määritelty, koska kyse on ihmiselle salatusta Pyhän Hengen vaikutuksesta”, julkilausuma kuvailee. 

 

Luterilainen ehtoollinen taas edustaa reaalipreesensnäkemystä, jossa Jeesus on todellisesti läsnä nimenomaan ehtoollisvälineissä, eli leivässä ja viinissä, ja lisäksi ehtoollisella on armonvälineluonne. 

– Ongelma on siinä, että piispainkokouksen linjaus käytännössä edellyttää ehtoolliselle osallistuvalta luterilaisen käsityksen hyväksymistä, Harri Koskela sanoo. 

Aiemmassa käytännössä paikallisen seurakunnan kirkkoherra saattoi avata ehtoollispöydän vapaamuotoisesti muiden yhteisöjen edustajille esimerkiksi yhteiskristillisissä tilaisuuksissa. Käytäntöön ei liittynyt vierailijan kannanottoa ehtoollisen teologiaan. 

 

Kirkkohallituksen tutkija Jyri Komulainen kuvailee neljän vuoden takaisen päätöksen juontaneen tarpeesta selkiyttää satunnaisen jumalanpalvelusvieraan tai esimerkiksi monikristillisten perheiden asemaa. 

– Tarkoitus ei ollut luoda yhteistä ehtoollista, vaan päivittää säännöstöä ekumeenisessa hengessä, päätöksen aikaan piispainkokouksen pääsihteerinä toiminut Komulainen kuvailee. 

– Kun henkilö osallistuu luterilaiseen jumalanpalvelukseen ja tulee rukoillen ehtoolliselle, hän hyväksyy sen. Nimenomaan hyväksyy, ei siis välttämättä tunne luterilaista dogmatiikkaa niin, että allekirjoittaisi sen. 

Komulainen kuvailee ehtoollisen sääntöjen noudattamisen jäävän kirkon arjessa osallistujan itsensä varaan. 

– Joka vuosi luterilaisella ehtoollisella käy suuri määrä ihmisiä, jotka eivät kuulu mihinkään kirkkoon. 

Esimerkiksi konfirmaatiomessuihin osallistuu vuosittain tuhansia ihmisiä, joista monet ovat entisiä kirkon jäseniä. 

 

 

”Miksi ehtoollinen vain kerran kuukaudessa?” 

Eteläsuomalaisen helluntaiseurakunnan vanhimpana toimiva Mikko osallistuu silloin tällöin paikallisen luterilaisen seurakunnan ehtoolliselle. Mikko tunnetaan alueella, ja myös seurakunnan papit tietävät, ettei hän ole luterilaisen kirkon jäsen. 

Mikko katsoo, että ehtoollisnäkemysten ottaminen puheeksi kirkolla voisi luoda kiusallisen tilanteen, eikä koe sille tarvetta. 

– En allekirjoita reaalipreesensoppia, mutta voin elää sen kanssa. 

Mikon perhe on monikristillinen. Henriikka-vaimo toimii virassa paikallisessa luterilaisessa seurakunnassa ja on aina ollut kirkon jäsen. 

Mikon mukaan tavallisten luterilaisten jumalanpalvelusten ehtoolliseen osallistuminen ei ole hänelle ongelmallista, mutta tunnustuksellisemmissa piireissä, kuten SLEYn tilaisuuksissa mieleen on tullut, että jos hänen helluntailaisuudestaan tiedettäisiin, ehtoolliselle osallistuminen voitaisiin kokea loukkaavana. 

– Pohjimmiltaan olen sitä mieltä, että ehtoollinen on pyhä, harras ja tärkeä asia. Se tulisi aina ottaa, kun se on tarjolla. 

– En esimerkiksi ymmärrä, miksi ehtoollinen meillä helluntaiseurakunnissa on vain kerran kuukaudessa, Mikko sanoo. (AT) 

 

Henkilöiden nimet on muutettu.