Kotimaisen ruoantuotannon vaikutukset luontoon, metsien käyttö ja eläinperäinen tuotanto puhuttivat Radio Dein Viikon debatissa.
Euroopan ympäristöviraston tuoreen raportin mukaan ilmaston kuumeneminen kiihtyy ja luonnon monimuotoisuus köyhtyy.
Mikä rooli suomalaisella maataloudella on ilmastossa nähtävillä olevissa varoitusmerkeissä?
Aiheesta debatoivat Radio Deissä keskiviikkona 29.10. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori ja Suomen ilmastopaneelin jäsen Heikki Lehtonen sekä Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK ry) johtokunnan jäsen ja hevostilallinen Aleksis Kyrö.
– Suomi on samassa veneessä muiden maiden kanssa, samanlaisia piirteitä meillä on [kuin muuallakin]. Kuivuusjaksoja on ja sateita tulee runsaina ryöppyinä. Meillä on ollut pitkään vaikeita sääolosuhteita, mutta viimeisen 30 vuoden aikana on yhä vähemmän keskimääräisiä sääoloja, sanoittaa ongelmia Luken Heikki Lehtonen.
MTK:n Aleksis Kyrö allekirjoittaa huolen, mutta huomauttaa, että ilmasto muuttuu nopeammin kuin kotimaisen maatalouden tavat toimia.
– Onhan se ennen kuulumatonta, että Suomessa, tuhansien järvien maassa, on kuivuutta. Tavatonta se ei [historian valossa] ole, mutta [esimerkiksi] maatilojen keskittyminen ja isontaminen ovat aiheuttaneet sen, että muutoskestävyys on meillä heikentynyt, Kyrö sanoittaa.
Huolta hakkuista ja ruuantuotannosta
Pitäisikö sitten esimerkiksi metsien käyttöä Suomessa rajoittaa ilmastosyistä? Heikki Lehtonen näkee, että kyse on joka tapauksessa isosta yhteiskunnallisesta kysymyksestä.
– Jos pelkästään ilmastoa katsotaan, niin kyllä. Meillä Etelä-Suomen monet maakunnat on hakattu enemmän kuin hakkuiden ylläpito metsänhoidollisesti antaisi mahdollisuuksia.
– Onko Lappi enää sellaisia paikkoja, joissa puun kokonaismäärä vielä metsissä kasvaa? On vuosia, jolloin on hakattu aika runsaasti, huomauttaa Lehtonen.
”Päästötöntä ruokaa ei ole olemassa.”
Metsien käytön lisäksi yksi tämän hetken puheenaiheita ovat kotimaisen ruuantuotannon ilmastovaikutukset. Aleksis Kyrö muistuttaa, että meillä Suomessa esimerkiksi lannoitteiden käyttö on pitkällä aikavälillä vähentynyt.
– Mutta [joka tapauksessa] me tarvitsemme ruokaa, joten tietty osa päästöistä pitää vain pystyä hyväksymään. Päästötöntä ruokaa ei ole olemassa.
Lannoitteiden aiheuttama päästöjen osuus on Kyrön mukaan merkittävää.
– Se on ulkopuolinen tuotannontekijä myös viljelijälle. Viljelijä ostaa sen [lannoitteen], kun taloudellisesti paras ratkaisu olisi kierrättää tuotteita tilan sisällä. Tai olisiko mahdollista käyttää esimerkiksi typensitojakasveja, jotka itsessään lannoittavat tai karjanlantaa, pohtii Kyrö.
Kotimainen ruoka on ympäristöteko?
Ruokaviraston mukaan 70 prosenttia Suomessa syödystä ruuasta on kotimaista alkuperää. Taloustutkimuksen kyselyn mukaan myös 74 prosenttia suomalaisista pitää tärkeänä syödä nimenomaan suomalaista ruokaa.
Mutta onko kotimainen ruoka ympäristöteko?
– Ei automaattisesti. Toki on niin, että meillä riittää vettä ja ostamalla kotimaista se ei kannusta raivaamaan peltoja sademetsiksi, emmekä tuomalla halpaa ruokaa kehitysmaista ole viemässä leipää kenenkään suusta, kommentoi Lehtonen ajatusta.
Kyrö lähestyy kysymystä huomauttamalla, että osa kotimaisista viljelijöistä ottaa päästöasiat tosissaan, osa ei.
– Eturivin viljelijöiden tilat ovat hiilinegatiivisia, heidän tilansa sitoo maahan hiiltä. Mutta heille ei ole markkinoita eikä heidän tuekseen ole välttämättä tutkimusdataa. Ja sitten on myös sellaisia [tuottajia], joiden viljely on isokin päästölähde.
Uusia tapoja eläinperäiseen tuotantoon
Aleksis Kyrö näkee, ettei eläinperäinen tuotanto ole ongelma sinänsä, vaan tapa jolla sitä toteutetaan.
– Esimerkiksi eläinten laiduntamisessa pitää olla tietty tapa, jolla laidunnetaan. Meidän pitää oppia ja ymmärtää uusia tapoja toimittaa eläinperäistä maataloutta.
”Vielä minun lapsuudessani ei syöty näin paljon lihaa. Kyllä tässä on syytä mennä alaspäin.”
Heikki Lehtonen sanoo niin ikään, ettei nauta itsessään ole ympäristörikollinen, vaan ongelma on se, miten ihminen nautaa käyttää.
– On ylenpalttista, miten teollisuusmaissa syödään nykyään eläinperäisiä tuotteita. Vielä minun lapsuudessani ei syöty näin paljon lihaa. Kyllä tässä on syytä mennä alaspäin.
– Mutta sitten on myös maailmalla maita, joissa ravitsemustila varsinkin lapsilla ja nuorilla vaatisi maitoa ja lihaa, sillä kausiruoka ei ole kaikissa maissa ravitsevaa ja hyvää. Kotieläintuotannolla on siis oma osansa, mutta mikä sen tuotantotapa on, siinä on kehittämistä.
Millaiseen pilttuuseen poukkoileva ympäristö- ja ilmastopolitiikka tulisi ohjata? Miten ylläpidetään huoltovarmuus ja ruokaturva? Kuuntele koko Viikon debatti uusintana Radio Deistä lauantaina 1.11. klo 11 tai Dei Plus -palvelusta: Ilmastorikos? – 22/2025
