Roolijako yhteiskunnan ja perheiden välillä ikäihmisten hoidossa sekä vanhusten yleinen arvostus Suomessa puhuttivat Radio Dein Viikon debatissa.
Suomi velkaantuu ja talous kasvaa hitaasti. Samaan aikaan väestö vanhenee hurjaa vauhtia.
Tarkoittaako kestämätön yhtälö sitä, että pian aikuisten lasten on otettava vastuu omien vanhempiensa hoidosta?
Kiperä kysymys puhutti tämän viikon keskiviikkona Radio Dein Viikon debatissa.
”Käytännössä perheet auttavat jo vanhempiaan ja sukulaisiaan.”
– Jos verrataan Suomea muihin, esimerkiksi Etelä-Euroopan maihin, siellä julkisten palvelujen rooli [vanhusten hoidossa] on vähäisempi, totesi Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveystaloustieteen professori Ismo Linnosmaa.
Linnosmaan mukaan ajatuksen perheiden vastuusta vanhusten hoidossa ei pitäisi olla uusi. Tilanne on monille jo täyttä todellisuutta tällä hetkellä.
– Jos puhutaan perheiden antamasta hoivasta, niin erilaisten arvioiden mukaan vanhushoivasta jo kaksi kolmasosaa on [tällä hetkellä] tällaista. Kaikki ei näy virallisena omaishoivana, mutta käytännössä perheet auttavat jo vanhempiaan ja sukulaisiaan.
Linnosmaa otti esille myös tutkimustiedon, jonka mukaan omaishoidon lisäämisellä on toisaalta myös negatiivisia vaikutuksia kansantalouteen.
– Jos lisäämme suuressa määrin omaishoitoa, se vähentää työn tarjontaa. Eli se ei oikein sovi siihen kasvunäkymään, joka meillä tällä hetkellä on.
Vanhuksia pitäisi arvostaa enemmän
Toinen debatisteista, Hyvänolon Elämänpuu Oy:n toimitusjohtaja ja Pirkanmaan aluevaltuutettu (kd.) Sirpa Pursiainen-Hautala muistuttaa, että vanhusten arvostuksessa on Suomessa vielä paljon parantamisen varaa.
– Olen ollut paljon lähetys- ja kehitysyhteistyössä mukana ja jos meillä olisi samanlainen ajattelutapa kuin esimerkiksi Filippiineillä, että se kylän vanhin ihminen on se kaikkein arvostetuin ihminen, se heijastuisi meidän yhteiskuntaan ja päätöksentekoon välittömästi, painottaa Pursiainen-Hautala.
”Työelämä ei myöskään jousta eivätkä liian pienet korvaukset houkuttele ryhtymään omaishoitoon.”
Aluevaltuutettu muistutti, että Suomi on pitkien etäisyyksien maa, jonne on rakennettu kaikesta huolimatta hyvinvointivaltio.
Monet tekevät töitä ja asuvat kaukana omista vanhemmistaan.
– On ajateltu niin, että työikäisten kansalaisten pitäisi käydä töissä, mikä ei taas mahdollista aina omista vanhemmista huolehtimista, vaikka he haluaisivatkin niin tehdä.
– Työelämä ei myöskään jousta eivätkä liian pienet korvaukset houkuttele ryhtymään omaishoitoon, vaikka siihen olisi muuten halukkuutta, Pursiainen-Hautala pohti.
Jokaisen perheen omat tilanteet ratkaisevat
Hautala-Pursiaisen mukaan onkin tilannekohtaista, voivatko aikuiset lapset antaa hoivaa omille vanhemmilleen.
– Meidän pitäisi tehdä kaikkemme sen eteen, että ne jotka haluavat ryhtyä omaishoitoon, saisivat siitä riittävän korvauksen. Myös vapaita pitäisi olla niin, että jaksat tehdä omaishoitoa.
– Tällä hetkellä tilanne meillä Pirkanmaalla on esimerkiksi se, että tavoite on omaishoidon lisääntyminen, mutta kun siitä saatuja summia on vähennetty, niin myös omaishoito on vähentynyt.
”Suuressa mittakaavassa kannatan julkisten palvelujen ylläpitämistä.”
Ismo Linnosmaa painottaa julkisen palvelujärjestelmän toimivuutta.
– Suuressa mittakaavassa kannatan julkisten palvelujen ylläpitämistä. Suuressa mittakaavassa en kannata sitä, että vanhukset hoidetaan lasten ja sukujen toimesta.
Linnosmaa ja Pursiainen-Hautala keskustelivat Viikon debatissa myös muun muassa siitä, mitä ikääntyneiden hoidon palvelut maksavat, saattohoidon yhteydestä omaishoitoon ja raskaimpien hoitojen mahdollisesta rajoittamisesta vanhusten kohdalla.
Kuuntele koko Viikon debatti uusintana Radio Deistä lauantaina 27.9. klo 11 tai Dei Plus -palvelusta: Debatti-podcastissa aiheena vanhusten hoiva ja sen järjestäminen
