Yleinen: Tuomas Enbuske kuvaa luterilaista uskoaan: ”Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – Sana riittää”

”Omat ja sijoitetut lapset yhtä rakkaita”

 

Olemme ajatelleet

Kirsti Kivinen saa ansaitun mitalin äitienpäivänä tasavallan presidentiltä. Suuren lapsikatraan äitinä hän on pitänyt kiinni tasapuolisuuden periaatteesta.

Suonenjokelainen perheenäiti, perushoitaja Kirsti Kivinen yllät-tyi suuresti saatuaan kirjeen, joka alkoi sanoilla: ”Te olette ollut esimerkillinen kasvattaja ja turvallisen kodin luoja. Tämän johdosta Tasavallan Presidentti tulee myöntämään Teille äitienpäivänä 12. toukokuuta 2013 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein. Kunniamerkki luovutetaan Teille äitienpäivänä valtakunnallisessa juhlassa Säätytalolla.”

Kirsti Kivisellä ei ollut minkäänlaista aavistusta asiasta. Myö-hemmin selvisi, mitkä tahot olivat olleet puuhaamassa kyseistä huomionosoitusta.

Sansa neliöb. 1.-30.5.

Lapsiluku kasvaa

Suonenjoen palvelukotisäätiön palveluksessa Iisveden palvelukodissa muistisairaita hoitava Kirsti on tehnyt suurenmoisen työuran kotona sekä kodin ulkopuolella.

Kirsti valmistui apuhoitajaksi Oulusta jouluna 1974. Häitä Tapio-puolison kanssa oli vietetty juhannuksena. Perheen ensimmäinen lapsi Hanna syntyi seuraavana vuonna, ja Kirsti jäi silloin äitiyslomalle.

Perhe muutti Tampereelle, jossa Tapio aloitti ammattikoulutuksensa poliisiopistolla. Tapion valmistuttua perhe muutti hänen työnsä vuoksi ensin Helsinkiin ja myöhemmin Vaasaan. Perheeseen syntyi vuonna 1977 toinen lapsi, joka sai nimen Matti.
Poliisin työ ei pitkän päälle kiinnostanut Tapiota, ja niin perhe muutti Saarijärvelle, josta Kiviset hankkivat omistukseensa lypsykarjatilan. Viljeltyä peltoa heillä oli tuolloin 20 hehtaaria ja navetassa 15 lypsettävää lehmää.

Kivisten perheeseen syntyi vielä kolme lasta: vuonna 1981 Markus,
vuonna 1983 Eeva ja vuonna 1992 Antti.
Poliisin työtehtävissä Tapio oli joutunut hyvin läheltä näkemään lasten pahoinvointia, mikä vaikutti häneen voimakkaasti. Kivisten perhe ryhtyi ensin toimimaan tukiperheenä, ja vuoden 1989 jouluna heille tulivat ensimmäiset sijaiskotilapset. Pariskunta oli käyneet yhdessä sijaisvanhempien valmennuskoulutuksen, ja myöhemmin Tapio suoritti myös PRIDE-koulutuksen sekä vertaisryhmäohjaajakoulutuksen.

Tukiperheeksi sijaisperheeksi

Avohuollon tukitoimia ovat tukiperhe ja kriisiperhe. Yleensä asiat juontuvat siten, että lapsi on ensiksi tukiperheessä. Jos oman kodin tilanne vaikeutuu, sosiaalitoimi tekee huostaanottopäätöksen. Tällöin lapsi siirtyy sijaisperheeseen.

Kirstin mukaan on hyvä kokeille ensin tukiperheenä olemista, jolloin oppii tuntemaan, onko itsestä sijaisvanhemmaksi.
– On syytä selvittää, kykeneekö sopeutumaan tilanteeseen, jossa omasta kodista tulee koti myös aivan vieraille lapsille. Meitä ohjastettiin viranomaisten taholta myös huomioimaan se, ettei tätä työtä jaksa pelkästä laupeudesta käsin.

Kesällä 1998 Kivisillä oli omien lasten lisäksi viisi tukilasta ja kaksi sijoitettua lasta. Kirsti teki päivät työtä kotisairaanhoidossa. Hän muistelee työntäyteistä aikaa kiitollisena siitä, että perheen vanhimmista omista lapsista oli paljon apua kiivastahtisen arjen pyörittämisessä.

Kirsti kiittelee miehensä osuutta lasten hoitami-sessa.
– Ilman Tapion työpanosta sijaiskotitoiminnasta ei olisi tullut mitään.

Hän toteaa lisäksi, ettei olisi varmaankaan suoriutunut työtaakasta, jota sijaisvanhemmuus suuren oman perheen ohella aiheuttaa, mikäli hän ei olisi voinut luottaa päivittäin eteen tulleiden asioiden osalta Jumalan apuun.

Samanarvoisuuden periaate
Kivisten perheessä on pyritty aina noudattamaan samanarvoisuuden periaatetta. Se on tarkoittanut sitä, että kaikkia lapsia, niin omia kuin vieraitakin, on kohdeltu tasapuolisesti.

Jopa omat lapset ovat muistuttaneet joskus tästä periaatteesta, mikäli kaikki ei ole heidän mielestään sujunut tavoitteen mukai-sesti.
– Olemme ajatelleet, että meillä on vain meidän lapsia, jotka kaikki kuuluvat meidän perheeseemme.

Viimeinen sijoitus Kivisten perheeseen tapahtui vuonna 2004, jolloin Jyväskylän sijaishuoltoyksiköstä soitettiin ja tarjottiin poikaa. Kirstin mieleen on jäänyt pysyvästi pojan lausahdus, kun tämän laski kassiaan Kivisten lattialle: ”Vihdoinkin olen kotona.”

Nykyään poika on opiskelemassa Varkaudessa ja tulee siellä itse-näisesti toimeen. Omista lapsista neljä vanhinta ovat jo perustaneet omat perheensä.

Lapsenlapsiakin on kahdeksan, ja yhdeksännen odotetaan syntyvän aivan lähipäivinä.
Perheen sijaislapset osallistuivat aikoinaan seurakunnan leireille ja muuhunkin lasten- ja nuortentoimintaan omien lasten mukana. Nykyään kaikki lapset aviopuolisoineen ovat aktiivisia omissa seurakunnissaan.

Yhteiskunnallista toimintaa

Kun europarlamentaarikko Sari Essayah soitti muutama vuosi sitten

Kirstille ja rohkaisi häntä ryhtymään kunnanvaltuustoehdokkaaksi, oli Kirstillä välittömästi vastaus valmiina: ”En missään tapauksessa.” Kuitenkin jonkin aikaa asiaa pohdittuaan Kirsti lupautui ja tulikin ensimmäisellä yrittämisellä valituksi Suonenjoen kunnanvaltuutetuksi.

Nyt on meneillään toinen valtuustokausi. Kirsti on kokenut yhteiskunnallisen työn mielekkääksi ja antoisaksi. Omien ja sijaislasten aikuistuttua hänellä on riittänyt paremmin aikaa kodin ulkopuolella toimimiseen. Valtuustotyön lisäksi Kirsti osallistuu ryhmänsä edustajana maakuntavaltuuston ja Snellman-instituutin toimintaan.
– Valtuutettuna olen oppinut tuntemaan paikkakuntalaisiani paremmin sekä ymmärtämään, miten päätöksiä tehdään.

Mutta: miten Kirstin mitalianomus sai alkunsa? Idean taustalla oli hänen sisarensa, joka jo pari vuotta sitten oli miettinyt mielessään, että kyseinen mitali kuuluisi Kirstille. Sisar soitti asiasta perheen vanhimmalle pojalle, mutta hakuaika oli tuolloin jo umpeutunut.

Seuraavana vuonna poika Kirstille kertomatta pani alulle mitalianomuksen yhdessä Tapion kanssa lähettämällä tietyt tiedot Kuopion aluehallintovirastoon, joka toimitti hankkeen eteenpäin. Hankkeeseen antoivat oman suosituksensa Kirstin työnantaja, eräs yksityishenkilö ja Jyväskylän johtava sosiaalityötekijä Paula Pollari-Urrio Keski-Suomen sijaishuoltoyksiköstä.
– Hän on ohjannut kaikki sijaislapset kotiimme ja tuntee siten minut hyvin.

Ansiomerkin saaminen on sikälikin erityinen tapaus Kirstille, että 20 vuotta aikaisemmin hänen Linnea-äitinsä sai vastaanottaa silloiselta presidentiltä Mauno Koivistolta vastaavanlaisen ansiomerkin.

Kirsti muistelee kiitollisena äidiltä oppimaansa sanontaa, jonka mukaan paras perintö on saada työhanskat.