Nukketeatteri Menox maailmalle sukeltaa lähetyselämään

 

Kuusi nukketeatterista innostunutta naista odottaa jännittyneenä, kun nukentekijä Marjatta Tervonen avaa vanhan matkalaukun. Hän nostaa esiin Menox maailmalle -nukketeatterin nukkeperheen uuden tulokkaan, afrikkalaisen isoäiti Bibin.

Kuuluu ihastuneita huudahduksia ja kätten taputuksia. Seuraavana laukusta nousee kaikkien yllätyksesi pieni vauvanukke, Bibin lapsenlapsi Neema. Hän on ihan oikean vauvan kokoinen, ja heti alkaa Laila Laukkanen, Kylväjän entinen Afrikan-lähetti sovittaa vauvaa Bibin selkään. Mutta ei tässä vielä kaikki! Matkalaukun uumenista löytyy vielä yksi nukke: punamekkoinen äiti, jonka poika Mati on nukketeatterin päähenkilö. Muu nukkekatras on istunut telineissään näyttämöllä, mutta nyt järjestystä muutetaan niin, että Mati pääsee istumaan äitinsä ja Leevi-ukkinsa viereen. Koossa on kolme sukupolvea, joille on jo toivottu näytelmää. Menossa on siis 24 tunnin mittainen nukketeatterileiri, jonne uudet ja jo aiemmin toiminnassa mukana olleet ovat kokoontuneet työstämään uutta näytelmää. Se saanee ensiesityksensä ensi kesän Lähetyksen kesäpäivillä Savonlinnassa.

Lähetysyhdistys Kylväjän Menox maailmalle -nukketeatteri sai alkunsa Hanna Räsäsen ideasta muutamia vuosia sitten. Hänen ystävänsä Merja Luukkonen Sananjalka-teatterista oli halukas järjestämään nukentekokurssin Lemillä Lähetysyhdistys Kylväjän vapaaehtoisille. Kurssia ei kuitenkaan järjestetty vähäisen kiinnostuksen vuoksi, mutta sen myötä edesmennyt Kylväjän Bangladeshin-lähetti, Ritva Teräväinen tuli mukaan nukketeatterikuvioihin. Ensimmäinen nukke, juutalaistaustainen koulupoika, Mati ostettiin Sananjalalta, samoin Elli-nukke, pieni kerhoikäinen tyttö. Kylväjässä ideoitiin tiimityönä ensimmäinen näytelmä, Matin matkassa Israelissa, jota Hanna ja Ritva esittivät lähinnä Etelä-Karjalan alueella. Nyt nukketeatterilla on toinenkin näytelmä, Pieni sitruunakauppias, jossa kaukasialainen tyttö Taira tapaa lähetin ja kuulee ensimmäistä kertaa elämässään evankeliumin. Kehitteillä on uusi näytelmä, joka sijoittuu Bangladeshiin, ja jota Ritva oli ideoimassa saattohoitovaiheessaan sairaalassa. Nukketeatteri on ollut mukana myös perhemessun saarnassa, lähetystuokioissa ja viimeisimmäksi nukkepajassa Ilomantsissa. Taira-nuken, kuten muutkin uudet nukketeatterin nuket ovat syntyneet Marjatta Tervosen ja Sirpa Helteen kädentyönä.

Sansa syyskeräys artikkelin alle

Marjatta Tervonen on taitava käsityön ystävä, joka ei tiennyt Kylväjän nukketeatterin olemassa olosta mitään, ennen kuin Hanna Räsänen tiedusteli joskus viime vuoden lopulla, olisiko hän kiinnostunut lähtemään nukketeatteri Sananjalan nukenvalmistuskurssille. Kurssi järjestettiin Jyväskylässä alku vuodesta, muutaman kilometrin päässä Marjatan kotoa.

– Kiinnostusta ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, tarvitsin vain vilkaisun kalenteriin, joka sekin näytti vihreää valoa. Siinä sitten kohtasivat Menox maailmalle -nukketeatterin tarpeet ja minun väkerrysintoni, kertoo Marjatta.

Hänen mukaansa nuken tekemiseen tarvitaan ainakin kauppakassillinen erilaisia materiaaleja ja työvälineitä. Tärkeimpänä kuitenkin innostunut mieli ja väkertelyyn taipuvaiset kädet sekä hyvät ohjeet ja opastajat pisteenä iin päällä.

– Kyllä nuken valmiiksi saaminen monine työvaiheineen ja puvustuksineen vie viikkoja, ellei uurasta monta päivää aamusta iltaan. Välillä täytyy pysähtyä kriittiseen arviointiin ja etsiä oikeita kasvojakin malliksi, pohtii Marjatta ja jatkaa:

– Paras hetki minulle koko prosessissa on se, kun löytyy katse, joka kohtaa oman katseeni. Nukke herää eloon, kun hän saa silmät. Maalaaminen, se on ihanaa ja vaikeaa. Olen päässyt kokemaan sen onnellisen olon, kun tekemäni nukke on päässyt tarinan sisään, sen päähenkilöksi. Hän saattaa kertoa isollekin katsojajoukolle todella sykähdyttäviä tarinoita. Hän on arvokkaassa lähetyskasvattajan työssään. Se on hienoa!

Marjatta toivoo kaverikseen uusia nukentekijöitä.

– Jos innostuit, lähde mukaan tekemään ja kokemaan! Mielelläni neuvon siinä, missä osaan. Ei ole suurtakaan väliä sillä, minkä näköisen ”tyypin” saat aikaan, koska tarinoiden sepittäjät osaavat tehdä hänelle sopivan ympäristön. Erilaisuus on rikkautta niin meidän ihmisten kuin nukkienkin kohdalla, hän innostaa.

Marjatta houkutteli Ystävänsä Sirpa Helteen nukentekokurssille, ja siitä alkoi ystävien yhteinen projekti. Sirpa kertoo:

– Nukkejen valmistus vaatii ennen kaikkea aikaa; työpäivän jälkeen ei aina tosin tahdo ylimääräistä virtaa olla. Kaikkein antoisinta on tehdä nukkeja kahdestaan tai isommassa ryhmässä. Jos on vähänkin aikaa kulunut, ei tahdo muistaa, miten joku osa tehdään, mutta yleensä joku muu muistaa! Joistain nukeista on selvä näky, millainen siitä tulee ja silloin nuken teko on helpompaa. Sitten kun nukke on valmis, se ikään kuin alkaa ”elää”!

Menox maailmalle -nukketeatterilla on tällä hetkellä yhdeksän nukkea, joista päähenkilö Mati on matkannut jo kolmella Kylväjän työalueella kuvauksissa. Näytelmissä ja esityksissä käytetään työalueelta otettuja kuvia osana tarinan kerrontaa. Nukketeatterin keinoin halutaan paitsi tuoda lapselle luontevalla tavalla väläys eri kulttuurien kohtaamisesta, myös linkittää siihen Raamatun opetusta ja Jeesuksesta kertovia tarinoita. Tavoitteena onkin koskettaa katsojan sydäntä Jumalan rakkaudella sekä lisätä lasten raamatuntuntemusta ja tietoisuutta Jeesuksesta sekä avata ymmärrystä evankeliumin kokonaisvaltaisuudesta. Kun lapset tulevat katsomaan nukketeatteriesityksiä aikuisen kanssa, toivottavasti myös aikuiset motivoituisivat miettimään, voisivatko he lisätä kristillistä kasvatusta kodeissaan ja yhteisöissään.

Ilomantsin seurakunnassa järjestettiin syyslomalla varhaisnuorisoleiri, jonka aiheena oli lähetystyö. Nuoriso-ohjaaja, diakoni Taru Keinänen suunnitteli yhdessä Anne Gröhnin kanssa nukkepajan, jossa lapset saivat tutustua ensin bangladeshilaisen nuken avulla elämään kaukaisessa maassa ja sen jälkeen valmistaa pienissä ryhmissä näytelmät Raamatun kertomukseen.

Taru Keinänen kertoo kokemuksista:

– Meidän leireillämme on aina ollut joku Raamatun henkilöstä nouseva teema. Halusimme tänä syksynä ottaa teemaksi Paavalin, ja sen vuoksi myös lähetystyö valikoitui automaattisesti aiheeksemme. Haluamme edesauttaa sitä, ettei lähetystyötä unohdeta. Lähetys ei kuulu vain perinteisiin lähetyspiireihin, vaan sen tulisi läpäistä kaikki seurakunnan työmuodot. Lapset ovat avoimia kaikelle uudelle ja sen vuoksi heidän parissaan on helppoa kertoa lähetystyöstä ja Jeesuksesta. Koemme lasten parissa tehtävän hengellisen työn ja kansainvälisen kasvatuksen tärkeäksi.

– Kun lapset näkivät nuket, heidän silmänsä alkoivat loistaa ja he keskittyivät seuraamaan esitystä. Esityksen jälkeen lapset olivat innokkaina kokeilemassa oikeita nukketeatterinukkeja. Paja toimi meillä osittain ryhmäyttävänä toimintana, koska leirimme alkoi sillä. Saimme siitä monta hyvää jatkoideaa myös loppuleirin toteutukseen. Askartelimme yhdessä lähetystyönuket puukauhoista. Ohjeistimme lapsia miettimään, kuka heidän nukkensa on ja mistä maasta hän tulee. Muistelimme nukketeatterinukkeja ja lapset muistivat heidän nimensä ja kotipaikkansa vielä parin päivän päästäkin. Tämä innoitti heitä askartelemaan huolellisesti omia kansainvälisiä nukkejaan.

Taru pohtii myös, miten hän itse kokee nukketeatterin keinot kristillisen kasvatuksen ja lähetyskasvatuksen välineenä:

Lasten on helppo eläytyä ja keskittyä nuken kertomaan tarinaan. Nuket tuovat elävyyttä kertomuksiin ja samalla lasten on helppoa hahmottaa heidän olevan vieraista maista. Nuket toimivat erittäin hyvin havainnollistamisvälineinä. Ne myös rikastuttavat lasten mielikuvitusta. Nuket antavat rajattomat mahdollisuudet elävöittää Raamatun kertomuksia.

Kuvat: Anne Gröhn

 
Kylvaja artikkelibanneri