Nokia Missiossa mukana ollut Juha Ranta-Ojala: ”Välillä tuntui, että kyseessä oli henkilökultti”

 

Nokia Missio veti kiertueillaan saleja täyteen kaikkialla Suomessa. Kuva vuodelta 2005 Kokkolasta. (RV-arkisto)

Juha Ranta-Ojala näki karismaattisen liikkeen nousun ja tuhon.

Tamperelainen  Juha Ranta-Ojala, 51, toimi lähes kymmenen vuoden ajan Nokia Missio -herätysliikkeen pastoritiimissä. Aitiopaikalta hän pääsi todistamaan kääntymysten, parantumisten ja armolahjojen aktiivisen toiminnan lisäksi myös niitä vinoutumia ja varjopuolia, joita yhden ihmisen ympärille muodostunut karismaattinen liikehdintä synnytti. 

– Liikkeen tilaisuuksissa näin tapahtuvan käytännössä niitä asioita, joista olin kuullut vain puhuttavan kotiseurakunnassani. Ihmisiä tuli myös valtavasti uskoon, koska pelastuskutsu  esitettiin lähes joka tilaisuudessa, Ranta-Ojala muistelee.

Jalohaukat leiri vko 2

Vuoden 2006  paikkeilla herätysliikkeen suosio oli kasvanut sellaisiin mittoihin, että Ranta-Ojalan luotsaamasta paristakymmenestä henkilöstä koostuva mediatiimi alkoi uupua kiireen ja paineen alla. Moni tiimiläinen putosikin pois.

– Tällä ei näyttänyt olevan suurtakaan  merkitystä liikkeen johdolle, koska uusia  vastuunkantajia tuli virtana toisesta päästä tilalle.  Se oli minulle ensimmäinen hälyttävä merkki. Ihmisten  rajoja ei kunnioitettu, Juha Ranta-Ojala sanoo.

Henkilökultin piirteitä

Toinen Ranta-Ojalaa vuosien aikana vaivannut asia oli se, että lähes kaikki ilmiöt otettiin avosylin vastaan Pyhän Hengen työnä. Kyseinen toimintatapa aiheutti paljon negatiivisia ylilyöntejä eri alueilla.

Kolmas liikkeen sisällä vaikuttanut epäkohta liittyi niiden opillisten näkemysten sensuroimiseen, jotka eivät miellyttäneet sen johtajaa.

– Kun  David Pawson  vieraili puhujana eräässä Nokia Mission tapahtumassa, niin viikon kuluttua hänen opetustallenteitaan ei ollut enää saatavilla missään, Juha Ranta-Ojala muistelee.

Neljäs liikkeen sisällä syntynyt vinoutuma oli Ranta-Ojalan mukaan vahvasti Markku Koiviston persoonan  ympärille kietoutunut toiminta.

– Kaikki näytti olevan pysähdyksissä, jos johtaja ei ollut paikalla. Välillä tuntui, että  kyseessä oli henkilökultti. Kun  Nokia Missio myöhemmin hajosi, suurin osa ihmisistä myös katosi sen mukana, koska skandaali liittyi niin vahvasti johtajaan, Ranta-Ojala sanoo.

Vaientamisen kulttuuri

Nokia Mission vaikutusalue oli Suomessa hyvin laaja, ja suuria summia rahaa kulki jatkuvasti sisään kolehtien ja tililahjoitusten kautta. Viides asia, joka alkoi kummastuttaa Ranta-Ojalaa, oli salaperäisyys talousasioissa.

– En saanut koskaan tarkkoja tietoja siitä, miten paljon rahaa tuli ja mihin kaikkeen sitä käytettiin. Jos runsas rahan käyttö nousi esille, keskustelu aiheesta pyrittiin hiljentämään.

Kesällä 2011 Nokia Mission sisällä alkoi liikkua ikäviä huhuja liikkeen johtajan yksityiselämästä.  Ranta-Ojala kertoo erään herätysliikkeessä palvelleen vastuuhenkilön olleen muita paremmin perillä asioista, omaksi tappiokseen.

– Kyseinen henkilö katosi nopeasti kartalta nostettuaan asian esille, eikä häntä enää näkynyt tilaisuuksissa. Vaientamisen kulttuuri oli tehokas.

Usko seurakuntatyöhön säilynyt 

Nokia Missiossa vietetyt vuodet  eivät ole saaneet Juha Ranta-Ojalaa kuitenkaan suhtautumaan penseästi seurakuntatyöhön ja karismaattiseen kristillisyyteen. Tietotekniikan opettajana Tampereella työskentelevä mies toimii tällä hetkellä kolmisen vuotta sitten kaupunkiin perustetun Vineyard-seurakunnan ydintiimissä.

– Suhtautumiseni karismaattisuuteen on kuitenkin muuttunut niin, että annan tietyille ihmisille luvan  puuttua elämääni, jos he näkevät siinä epäkohtia. Otan myös  vastaan kritiikkiä ja haluan suostua arvioitavaksi, Ranta-Ojala toteaa.

Miksi epäkohdista vaietaan?

Turkulainen psykoterapeutti  Hannu Muilu  uskoo karismaattisia kokemuksia korostavien julistajien keräävän helposti paljon seuraajia, koska nämä antavat vaikutelman, että heiltä löytyy se, mikä kuulijoilta puuttuu. Tästä syystä he pyrkivät asemaan, missä saavat itse määritellä todellisuutta.

– Julistajat hakevat huomiota, koska voivat sitä kautta kokea itsensä tärkeiksi. Pohjalla  voi olla arvottomuuden tunne. Tällöin toiminta alkaa vääristyä, Muilu sanoo.

Usein karismaattisten julistajien ristiriitainen toiminta ja moraaliton käytös tulee julkisuuteen vasta vuosien kuluttua.

Miksi sitten asioihin ei reagoida eikä puututa ajoissa liikkeen sisällä?

– Liikkeen toiminta koetaan niin tärkeäksi, että esiin nousseista epäkohdista vaietaan. Ei haluta tuhota jotakin arvokkaana pidettyä, ja siksi ollaan mieluummin hiljaa, Hannu Muilu arvelee.

Johtajien ja kuulijoiden sama haava

Viime vuosina narsismista on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Kokemuksellisuutta painottavat herätysliikkeet ovat yleensä otollinen maaperä ihmisten manipuloinnille, koska oppi on usein köykäistä, eikä Pyhän Hengen voitelussa toimivaa johtajaa haluta kritisoida.

Muilu muistuttaa, että narsistisen henkilön tunnistaa yleensä vallanhalusta, pyrkimyksestä kontrolloida lähellään olevia ihmisiä sekä tavoitteesta ympäröidä itsensä vain omia ajatuksiaan myötäilevillä henkilöillä.

Hannu Muilu uskoo monen karismaattisen herätysliikkeen kaaoksen johtuvan siitä, että johtajalla ja kuulijoilla on sama haava. Monelta puuttuu läheinen ja hyväksyvä suhde vanhempiin ja varsinkin isään.

– Kansallinen traumamme on siinä, että harva isä kykenee vastaamaan etenkään pojan hyvin intiimiin läheisyyden tarpeeseen, psykoterapeutti sanoo.

– Tätä tarvetta ei osata käsitellä ja siitä muodostuu este myös Jumalan läheisyyden kokemiselle. Monet huomaavat, että isät ovat kiinnostuneempia saavutuksista, joten heitä pyritään miellyttämään suorittamisella. Tämä johtaa niin arjessa kuin hengellisyydessä uupumiseen ja pettymykseen.

– Seurakuntalaiset pyytävät ohjeita siitä, miten päästä lähelle Jumalaa, ja puhuja yrittää vastata näihin tarpeisiin. Tällöin ollaan alttiita menemään harhaan, koska yhtälö pyritään ratkaisemaan  tekemisen ja suorittamisen kautta. Julistaja uuvuttaa itsensä lisäksi myös seurakunnan, Muilu toteaa.

Lankeemukset seksuaalisuuden alueella

Monen herätysliikkeen julistajan lankeemukset seksuaalisuuden alueella hän yhdistääkin juuri uupumiseen ja loppuun palamiseen.

– Seksin alueella  voi kokea mielihyvää, ja ehkä siksi väsyneet ja masentuneet julistajat hakevat usein juuri siitä lohdutusta elämäänsä.

Entä mitä Hannu Muilu sitten pitää terveenä  ja tasapainoisena karismaattisuutena?

– Se on jotakin sellaista, jota ei pyritä synnyttämään, vaan  joka tapahtuu meistä riippumattomana. Jotakin sellaista, jota emme hallitse ihmisinä.

Teksti: Markus Majabacka