Godwin menetti isänsä fulani-militanttien hyökkäyksessä, mikä ajoi perheen suruun ja epätoivoon. Kristittyjen lahjoitukset ja rukoukset auttavat Godwinia ja muita Nigerian kristittyjä antamaan anteeksi ja elämään Kristukseen luottaen.
Oli sunnuntai 16. päivä heinäkuuta kaksi vuotta sitten. Aseistautuneet fulani-militantit hyökkäsivät kylään Nigerian Mangun paikallishallinnon alueella. Se oli päivä, jolloin 13-vuotias Godwin* näki isänsä viimeisen kerran.
Tänään 15-vuotias Godwin muistaa, että hyökkäyksen alkaessa hän juoksi äitinsä ja sisarustensa kanssa naapurikylään. ”Isäni palasi takaisin kotiin hakemaan meidän maissimme”, Godwin kertoo. ”Joku nainen pysäytti isän ja pyysi apua omien maissiensa kantamisessa.”
Mitä jos hänen isänsä ei olisi pysähtynyt? Eläisikö hän tänään?
Kuten useimmat yht’äkkiä läheisensä menettäneet, tämäkin nuori leikkii ajatuksella ”mitä jos…?”
Mitä jos hänen isänsä ei olisi pysähtynyt? Eläisikö hän tänään?
Mutta isä pysähtyi. Hän huomasi hylätyn moottoripyörän ja osoitti sen naiselle, joka onnistui pakenemaan. Kun isä itse oli valmis lähtöön, hänen oma pyöränsä ei startannut. Sitten militantit tulivat. Godwinin isä oli puolustuskyvytön.
”Itkin joka päivä”
Kului neljä päivää, ennen kuin perhe sai tietää, että isä oli tapettu hyökkäyksessä. ”Emme millään halunneet uskoa sitä”, Godwin sanoo. ”Väitimme, että se on valetta, isä on elossa, emme itkeneet. Vasta, kun tajusimme hänen todella kuolleen, me itkimme.”
Godwin muistelee hyökkäyksen jälkeisiä päiviä ja kuukausia, jotka olivat raastavia erityisesti äidille: ”Häntä sattui eniten. Äiti heräsi itkuun ja nukahti itkuun. Me kaikki vain itkimme. Ihmiset yrittivät lohduttaa ja saada meidät hyväksymään tapahtuneen, mutta me kieltäydyimme lopettamasta itkua.
Sitten Godwin näki toistuvan unen. ”Kun uskoin, että isä oli kuollut, näin unen, että hän oli palannut ja kysyi, kuinka voimme. Isä näytti, kuinka militantit jahtasivat häntä ja ampuivat häntä jalkaan. Se tuntui niin todelta.”
Lisää tukea tuli, kun perhe pääsi asumaan sukulaisperheen luo. Mutta kävikin niin, että setä heitti suolaa heidän haavoihinsa. ”Hän alkoi liehitellä äitiä, mutta äiti kieltäytyi huomiosta. Niinpä setä alkoi ilkeillä meille. Itkin joka päivä”, Godwin kertoo.
Pojan tunteet ilmenivät nopeasti fyysisinä oireina. ”En pystynyt syömään. Ruoka ei maistunut. Mitä tahansa söin, se maistui kitkerälle.”
Toipuminen sai alkaa
Tällainen Godwinin kokema hyökkäys on yleistä tuossa osassa Nigeriaa. Väkivalta kohdistuu erityisesti Jeesuksen seuraajiin. Seitsemänneksi eniten maailman kristittyjä surmataan uskonsa tähden juuri Nigeriassa Open Doorsin WWL-vainoraportin 2025 mukaan.
Tämän vuoksi Open Doors on aloittanut monivuotisen Nouse Afrikka -kampanjan. Jeesuksen seuraajien on murrettava hiljaisuus ja puhuttava Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa asuvien kristittyjen puolesta. Näin on mahdollisuus pysäyttää väkivalta, ja toipuminen voi alkaa. Jos haluat osallistua kampanjaan, klikkaa tästä.
Open Doorsin yhteistyökumppanit Nigeriassa tietävät, että toipuminen alkaa, kun perheitä ja yhteisöjä koskettaneita kauheuksia ryhdytään käsittelemään. Niinpä heinäkuussa 2024 Godwin kutsuttiin Open Doorsin tukemaan traumaterapiakeskukseen.
”Olen kiitollinen, koska olen tullut terveeksi.”
Godwin
”Kun tulin tänne sisarusteni kanssa, vahvistuin. Sain takaisin ruokahaluni. Ymmärrän, mitä minulle opetetaan ja otan opiskeluni vakavasti.”
Kristittyjen tuen ansiosta muutos Godwinin ja hänen kaltaistensa elämässä on mahdollinen. ”Olen kiitollinen Jumalalle siitä, että Hän on tehnyt minusta vahvan. Täällä opin anteeksiantamisen ja pystyin antamaan anteeksi isäni tappajille. Olen kiitollinen, koska olen tullut terveeksi.”
Godwin pyytää rukousta itsensä ja perheensä puolesta. ”Muilla on oma isä, joka voi suojella, jos heitä yritetään satuttaa. Meidän turvamme, isämme, Jumala on jo kutsunut kirkkauteensa. Meillä ei ole ketään muuta kuin Jumala.”
*Nimi muutettu turvallisuussyistä.
