Miten puhua lapsille sodasta – Ukrainan sodan kaltaiset tapahtumat hämmentävät ja voivat pelottaa

 

Seurakuntien tilaisuuksissa tulee muistaa, millä tavoin uhkatilanteista puhutaan. Jos lapsia on paikalla, tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, käytetäänkö kuvia, raflaavia tarinoita tai voimakkaita äänenpainoja. (Shutterstock)

Se mediatulva, jossa lapset elävät, on yhtäkkiä täyttynyt sodalla ja kärsivien ihmisten kuvilla, digikasvattaja toteaa. – Mitä useammille aisteille sisältöä tulee, sitä voimakkaampi vaikutus sillä on lapsen mieleen ja muistiin.

Lasten kasvattaminen tasapainoisiksi aikuisiksi muuttuvassa maailmassamme epävarmojen ja joskus pelottavienkin tilanteiden keskellä on valtava haaste. Samalla se on myös mahdollisuus välittää heille kokemus turvallisesta aikuisesta, yhtäpitävästä seurakunnasta ja rakastavasta Jumalasta. Mutta miten kasvuikäisten kanssa tulisi käsitellä Ukrainan sotaa ja ihmisten hätää?

 

Perheniemi trp.sh-neliö vkot25.-26.

Tarjoa turvaa. Kodilla, koululla ja seurakunnalla on erityisen tärkeä rooli turvallisuuden tunteen ylläpitämisessä. Juuri haastavat ajat voivat parhaimmillaan olla kannatteleva kokemus, joka saa lapsen ymmärtämään yhteyden voiman.

– Juuri nyt sotatilanne näkyy perhearjessamme niin, että lapsilla on noussut kysymyksiä ja keskustelun tarvetta, kolmen 4–9-vuotiaan lapsen äiti ja helluntaiherätyksen lapsityövaliokunnan puheenjohtaja Katja Castillo kuvaa.

Hänen mukaansa lapset eivät kasva kuplassa vaan kuulevat, näkevät ja aistivat läheisen sodan läsnäolon. Juuri siksi heitä ei saa jättää yksin.

 

Kaikkeen ei ole vastausta. Lasten kanssa on tärkeää olla aito ja kertoa, että aikuisellakaan ei ole vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Perheessä, koulussa ja seurakunnassa voidaan kuitenkin auttaa lasta ymmärtämään tapahtunutta ja suhtautumaan tilanteeseen rauhallisesti. Heitä kannattaa muistuttaa siitä, että Ukrainan tilanne on poikkeuksellinen ja elämä Suomessa on ainakin toistaiseksi turvallista.

– Meidän kulttuuriimme kuuluu vahvasti ajatus, että lapsia täytyy suojella. Samalla maailmassa on kuitenkin paljon kaiken ikäisiä lapsia, jotka altistuvat maailman pahuudelle, Castillo muistuttaa.

– Pitkittynyt pandemia ja nyt sotatila osoittavat, että joudumme tulemaan toimeen epävarmuuden kanssa. Mutta auttaa, kun saa purkaa vaikeita asioita ääneen.

 

Varjele mediatulvalta. Uutistulvan määrää kannattaa rajoittaa ja katsoa uutisia vain luotettavasta lähteestä.

– Se mediatulva, jossa lapset elävät, on yhtäkkiä täyttynyt sodalla ja kärsivien ihmisten kuvilla. Lööpit kirkuvat ja videot järkyttävät. Mitä useammille aisteille sisältöä tulee, sitä voimakkaampi vaikutus sillä on lapsen mieleen ja muistiin, digikasvattaja Milka Myllynen muistuttaa.

 

Kohtaa ja kuuntele. Sekä Castillon että Myllysen mukaan on oleellista herkistyä niille tilanteille, joissa lapset ilmaisevat halunsa keskustella tapahtuneesta.

– Edetään lapsen ehdoilla ja hänen ikätasonsa mukaan, varovasti kuunnelleen, pysähtyen lapsen kysymysten ja pohdintojen äärelle.

– Täytyy tunnistaa herkällä korvalla, millaisia tunteita lapsessa herää, ja antaa tilaa kaikille tunteille. Vaikka turvaammekin Jumalaan, meilläkin on paljon epävarmuutta ja kysymyksiä – samoin lapsella. Siksi vaaditaan paljon taitoa, herkkyyttä ja läsnäoloa kohdata ja kuunnella.

– Luotetaan Jumalaan ja rukoillaan yhdessä, se tuo rauhaa. Mutta sillä emme saa sivuuttaa lapsen kysymyksiä. Jos taas lapsella ei ole kysymyksiä eikä asia paina hänen mieltään, lapselle ei pidä tuputtaa aihetta.

 

Pysy rauhallisena. Niin seurakunnassa, koulussa kuin kotona aikuinen toimii mallina suhtautumisesta myös vaikeisiin kysymyksiin ja tunteisiin. Kun aikuinen käyttäytyy rauhallisesti, kokee myös lapsi olevansa turvassa.

– Lapsi kuulee ja ymmärtää usein paljon enemmän kuin aikuinen kuvittelee.

 

Keskity arkeen. Vanhempien ja kasvattajien keskeinen tehtävä on ylläpitää arjen rutiineja ja kiinnittää lapset poikkeustilanteissakin mahdollisimman tavalliseen ja turvalliseen arkeen. Rutiineista ja tutuista tavoista kannattaa huolehtia.

 

– Nykyhetkeen keskittyminen omassa elämässä kannattelee. Uhkakuvien lietsomista kannattaa välttää, Castillo toteaa.

Käytännön arjen työkaluja voivat olla esimerkiksi liikunta ja ulkoilu. Liikkuminen vapauttaa mielihyvähormoneja ja lievittää levotonta oloa. Ulkoilemalla puolestaan voi vaihtaa hetkeksi ympäristöä ja päästä nauttimaan alkavan kevään merkeistä.

– Voit itse vaikuttaa, mihin kiinnität huomiota ja löytää iloa pienistäkin asioista.

 

Toimikaa yhdessä. Myllysen työssä Ukrainan tilanne näkyy isosti, sillä hän vastaa Fidan varainhankinnan suunnittelijana katastrofikeräyksistä.

– Itseäni kuten varmasti kaikkia helpottaa se, jos saa tehdä jotain konkreettista auttaakseen.

Hänen mukaansa myös lasten kanssa kannattaa toimia yhdessä. Se lisää hallinnan ja osallisuuden tunnetta.

– Lapsen kanssa voi rukoilla, lahjoittaa ja olla aktiivinen.

 

Turvaa Jumalaan. Kaiken yläpuolella on kuitenkin Korkeimman suojelus – se, että meitä kannattelevat iankaikkiset käsivarret. Raamattu lupaa, että eräänä päivänä yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja (Jes. 2:4).

– Jumalan lupausten jakaminen lasten kanssa avaa näkökulman toiseen todellisuuteen. Kristittyinä luotamme siihen, että kerran elämme rauhan valtakunnassa. Se on toivon sanoma, joka ei järky, Castillo painottaa.

 

 

Keskusteluapua on saatavilla

Jos huomaa ahdistuksen pyörivän lapsen tai nuoren mielessä, kannattaa hakea apua niin hänelle kuin itselleen. Sitä tarjoavat seurakuntien lisäksi monet tahot:

  • Akuuteissa tilanteissa voi ottaa yhteyttä ensiapuun.
  • Kriisipuhelin päivystää suomeksi 24/7 numerossa 09 2525 0111.
  • Nuorille suunnattu Sekasin-chat auki ma-pe klo 9–24, la-su klo 15–24.
  • Aikuisille suunnattu Tukinetin Solmussa-chat auki ma-to klo 15-19. tukinet.net
  • Kriisikeskukset ympäri Suomen antavat keskusteluapua kasvokkain ja etäyhteyksin. mieli.fi/kriisikeskusverkosto
  • Sekasin Discordiin on perustettu #ukraina-kanava, jossa nuoret voivat keskustella tilanteesta: discord.gg/sekasin