Mitä tiedämme tietäjistä – ja mitä lahjat merkitsevät meille?

Jeesuksen syntymään liittyvät tapahtumat on Uuden testamentin evankeliumeissa kerrottu eri näkökulmista.

Tunnetuin kertomus Jeesuksen syntymän vaiheista on lääkäri Luukkaan muistiin kirjoittama jouluevankeliumi (Luuk. 2:1–20). Johannes lähestyy asiaa paljon filosofisemmin ja kirjoittaa Jeesuksesta alusta alkaen olemassa olleena Jumalan Sanana, jonka kautta kaikki on saanut alkunsa ja joka tuli lihaksi ja asui keskellämme (Joh. 1). Markus ohittaa Jeesuksen lapsuuden täysin ja siirtyy kerronnassaan suoraan Johannes Kastajan toimintaan. Matteus kirjoittaa juutalaisille ja aloittaa evankeliuminsa Jeesuksen sukuluettelolla osoittaen näin, että Jeesuksen sukujuuret yltävät kuningas Daavidiin ja aina Israelin kantaisään Abrahamiin asti.

Matteus kertoo evankeliumissaan myös idän tietäjistä (Matt. 2:1–12). Nämä herättävät Raamatun lukijassa monia kysymyksiä: Keitä he olivat? Mistä he tulivat? Mikä oli tähti, jota he seurasivat? Mitä heidän lahjansa merkitsivät?

”Itäisiltä mailta”

Matteus kertoo lyhyesti: ”Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä.” Itämaan tietäjät tuskin tulivat paikalle Jeesuksen syntymäyönä, vaan todennäköisemmin vasta jonkin aikaa Jeesuksen syntymän jälkeen. Herodes nimittäin kysyi tähden syttymishetkestä ja vastauksen perusteella päätti tapattaa kaikki alle kaksivuotiaat poikalapset. Joosef lienee ollut paikalla koko Jeesuksen synnyinyön, mutta tietäjät löysivät talosta Marian ja Jeesuksen.

Raamatuntutkijat eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen tietäjien lähtömaasta. Osa uskoo heidän saapuneen Babyloniasta, siellä kun harrastettiin ahkerasti tähdistä ennustamista. (Dan. 1:20). Aramealaisen perimätiedon mukaan tietäjät olisivat saapuneet kolmesta eri maasta: Arabiasta, Persiasta ja Intiasta, mistä on kehitetty Tiernapojat-kuvaelma. Kolmannen tulkinnan mukaan sanaa magio, joka Raamatuissamme on käännetty ”viisaiksi miehiksi”, käytettiin alun perin medialaisista papeista. Neljäs tulkintalinja lähtee siitä, että koska lahjana oli kullan lisäksi suitsuketta ja mirhaa, lähtömaa olisi Arabian niemimaan eteläisissä osissa, nykyisen Jemenin alueella, josta näitä tuotteita yleensä tuotiin.

Lahjat paljastavat, kuka Jeesus todella on.

Olkoonpa lähtömaa viisailla veljillä ollut mikä tahansa, yksi asia on lähes varmaa: kolmistaan tämä porukka ei ollut liikkeelle lähtenyt. Kolme viisasta miestä on muodostunut käsitteeksi lahjojen määrästä, mutta Raamattu ei mainitse mitään miesten lukumäärästä. Näin arvokkaalla matkalla on varovaistenkin arvioiden mukaan ollut koolla vähintään parikymmenen hengen karavaani. Tuon ajan maantiet olivat täynnä rosvojoukkoja, kuljetus oli arvokas, matkalaiset olivat etsimässä merkittävää kuningasta, ja tällainen viisasten joukko tarvitsi seurueeseensa sekä palvelijoita että vartijoita.

Tähti, jota itämaan tietäjät seurasivat, on sekin mysteeri. Vaihtoehdoiksi on esitetty niin komeettaa, supernovaa kuin Saturnuksen ja Jupiterin kohtaamista, joka tapahtui vuonna 7 eKr. On kuitenkin vaikea kuvitella, että planeettojen kohtaaminen voisi näyttää tarkan reitin tietyn kylän tai talon kohdalle: ”Tähti, jonka he olivat nähneet nousevan, kulki heidän edellään, kunnes tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, ja pysähtyi siihen.” Todennäköisempää lienee se, että Jumala on lähettänyt oman tähtensä viitoittamaan tietä juuri tätä tärkeää tarkoitusta varten.

Kuningas Herodes näyttää ottaneen tietäjien ennustuksen tosissaan ja uskoneen kuninkaan syntymään. Hän kutsui koolle ylipapit ja kirjanoppineet ja tiedusteli heiltä, missä Kristuksen oli määrä syntyä. Hän pyysi tietäjiä vielä palaamaan luokseen. Unessa Jumala kuitenkin varoitti näitä palaamasta takaisin hänen luokseen.

Kun tietäjät viimein löysivät Jeesus-lapsen, he avasivat aarteensa ja antoivat kolme lahjaa: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Lahjat eivät olleet valikoituneet annettaviksi sattumalta. Jokaisella lahjalla oli syvä profeetallinen merkitys. Lahjat paljastavat, kuka Jeesus todella on.

Nämä kolme lahjaa kertovat kuninkaasta, Jumalasta ja pelastajasta. Koko evankeliumin ydin on luettavissa yhdessä hetkessä.

Kulta oli lahja kuninkaalle

Lahjoista kulta on ehkä kaikkein suoraviivaisin viesti siitä, kuka Jeesus todella on – kenen eteen tietäjät polvistuivat.

Antiikin maailmassa kulta oli nimittäin ennen kaikkea kuninkaiden arvoesine. Kultaa käytettiin kruunuissa, valtaistuimissa, kuninkaallisissa aarteissa ja temppeleissä. Antamalla kultaa tietäjät tunnustivat: “Tämä lapsi on kuningas.”

Lahjaksi saatu kulta oli siis tunnustus Jeesuksen kuninkuudesta – jo silloin, kun Jeesus oli vasta taapero.

Samaan aikaan, kun Israelia hallitseva Herodes pelkäsi ja vastusti uuden kuinkaan syntymää, tietäjät kumarsivat ja antoivat kultansa Jeesukselle. Tietäjät tunnustivat sen, mitä kaikki eivät vielä nähneet – todellinen Kuningas oli syntynyt. Merkittävää oli, että juuri vieraat, pakanoiksi luokitellut oppineet tunnustivat Jeesuksen kuninkaaksi. Hänen kuninkuutensa ei näin rajoittuisi vain Israelin kansaan, vaan hän olisi kaikkien kansojen hallitsija!

Jeesuksessa Vanhan testamentin kuningasennustukset saivat täyttymyksen. Kuningas Daavidille profeetta Naatan oli ilmoittanut: ”Kun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lepäät isiesi luona, minä nostan seuraajaksesi jälkeläisesi, joka on lähtöisin sinun ruumiistasi, ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. Hän rakentaa huoneen minun nimelleni, ja minä vahvistan hänen kuninkaallisen istuimensa ikuisiksi ajoiksi. Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän on oleva minun poikani.” (2. Sam. 7:12–14.)

Kolme lahjaa muodostavat yhdessä kokonaisen kristillisen uskontunnustuksen.

Myös profeetta Jesaja oli ennustanut noin 700 eKr: ”Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen harteillaan on herruus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herruus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallaan ––.” (Jes. 9:5–6.)

Jeesuksessa toteutuivat ennustukset Daavidin jälkeläisestä. Hänen kuninkuutensa oli kuitenkin toisenlaista. Hänestä ei kasvanut kuningasta, joka olisi hallinnut miekalla tai pakolla. Hän näytti kuninkuutensa palvelemalla ja asettumalla köyhien ja sorrettujen puolelle. Hän opetti toisenlaisesta valtakunnasta ja eli sitä itsekin todeksi. Hän rukoili vielä silloinkin sortajiensa puolesta, kun hänen päähänsä laitettiin piikkikruunu ja hänen ristiinsä lyötiin kirjoitus ”Jeesus, Kristus, juutalaisten kuningas”.

Tietäjien kulta siis viittaa kunniaan, mutta Jeesus näyttää, että todellinen kunnia on itsensä uhraavassa rakkaudessa.

Suitsuke oli lahja Jumalalle

Suitsuketta käytettiin Israelin temppelissä vain yhteen tarkoitukseen: Jumalan palvontaan. Suitsukkeen savu nousi pyhästä paikasta Jumalan luokse rukouksen tavoin. Suitsuketta antaessaan tietäjät antoivat lahjan, joka kuului yksin Jumalalle. Heidän lahjansa oli ikään kuin tunnustus: ”Tässä lapsessa on Jumalan läsnäolo.” Näin toteutui Jesajan ennustus: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel – Jumala meidän kanssamme.” (Jes. 7:14.)

Suitsuketta käytettiin Israelin jumalanpalveluselämässä monin tavoin. Ensinnäkin papit uhrasivat päivittäin suitsutusalttarilla suitsutusta Jumalalle. ”Aaronin tulee polttaa suitsutusalttarin päällä hyväntuoksuista suitsuketta. Hän polttakoon sitä joka aamu laittaessaan lamppuja kuntoon. Samoin Aaronin tulee polttaa sitä iltahämärissä sytyttäessään lamput. Tätä suitsuketta on poltettava Herran edessä joka päivä, polvesta polveen.” (2. Moos. 30:7–8.)

Kerran vuodessa suurena sovituspäivänä, jom kippurina, ylimmäinen pappi otti suitsuketta mukaansa astuessaan kaikkeinpyhimpään uhraamaan Herralle veriuhria omien ja kansansa syntien puolesta. ”Hän ottakoon suitsutusastiansa täyteen palavia hiiliä Herran edestä alttarilta sekä kouransa täyteen hienonnettua, miellyttävän tuoksuista suitsuketta ja vieköön ne esiripun sisäpuolelle. Pankoon hän suitsukkeen tuleen Herran eteen, niin että suitsutus peittää pilvenä todistuksen arkun päällä olevan armoistuimen, ettei hän kuolisi.” (3. Moos. 16:12.)

Psalmeissa suitsutus kuvaa Jumalan oman rukousta: ”Rukoukseni olkoon alati suitsutusuhrina edessäsi, kätteni kohottaminen olkoon iltauhri” (Ps. 141:2). Vielä Ilmestyskirjassa kerrotaan taivaallisessa jumalanpalveluksessa pyhien rukousten nousevan Jumalan luokse: ”Ja suitsukkeiden savu nousi enkelin kädestä pyhien ihmisten rukousten mukana Jumalan eteen” (Ilm. 8:4).

Itämaan tietäjien Jeesukselle tuoma suitsuke siis kertoo, että hän ei ole ainoastaan opettaja, profeetta tai viisas mies. Jeesus on palvonnan arvoinen. Hän on Herra, rukouksia kuuleva Jumala ja ylipappi, joka tuo meidät Isän Jumalan yhteyteen. Lopullisesti tämä yhteys avattiin Golgatalla. Jeesuksen huutaessa ”Se on täytetty” repesi temppelin kahden osan, pyhän ja kaikkeinpyhimmän, välissä ollut esirippu. Tie Jumalan läsnäoloon aukaistiin kertakaikkisesti.

Mirha oli lahja Herran kärsivälle palvelijalle – pelastajalle

Mirha on tuoksuvaa balsamia, joka liittyi läheisesti kuolemaan ja hautaamiseen. Sitä käytettiin vainajien voiteluun, ja sillä tahdottiin osoittaa arvokasta kunnioitusta vainajalle.

Tietäjien tuoma mirha viittasi jo Jeesuksen syntymähetkellä siihen, että Jeesus oli syntynyt täyttääkseen sen tehtävän, jota varten Isä Jumala oli hänet maailmaan lähettänyt. Hän syntyi kuollakseen täydellisenä uhrina ihmiskunnan syntien puolesta. Paavali kuvaa Jeesuksen luopumista taivaallisesta loistosta ja astumisesta ihmisyyteen ja kärsimykseen: ”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaansa asti, aina ristin kuolemaan asti.” (Fil. 2:6–8.)

Profeetta Jesaja oli ennustanut myös Herran palvelijan kärsimyksestä satoja vuosia ennen Jeesuksen syntymää: ”Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kakki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minään pitäneet. Mutta totisesti meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi ––.” (Jes. 53:3–4.)

Itämaan tietäjien tuoma mirha julistaa profeetallisesti: Tämä lapsi tulee kulkemaan elämässään kärsimyksen tien. Hän antaa henkensä muiden puolesta, ja hänen kuolemansa tuo meille elämän! Mirha muistuttaa osaltaan, että Jeesus ei väistänyt kipua vaan kantoi sen meidän tähtemme.

Seimen lapsi on sama, joka Golgatan keskimmäisellä ristillä kantoi maailman synnin. Hän voitti synnin ja kuoleman vallan, hän nousi kolmantena päivänä kuolleista, ja hän elää!

Kolme lahjaa, kulta, suitsukkeet ja mirha, muodostavat yhdessä kokonaisen kristillisen uskontunnustuksen: Hän on Kuningas, Hän on Jumala ja Hän on Pelastaja.