Masentunut kaipaa aitoa kohtaamista ja inhimillistä rinnalla kulkemista

 
Petri Välimäki

Kärsimykselläkin voi olla paljon tehtävää, vaikka on tietysti myös kärsimystä, jota meidän ymmärryksemme ei riitä käsittämään, Petri Välimäki toteaa. KUVA: Petri Välimäen arkisto

Itsekin nuorena vaikean masennuksen sairastanut Petri Välimäki tietää, että toipuminen on raskas prosessi, joka haastaa läheisten voimavaroja. Hän on kuitenkin nähnyt, että Jumalan avulla vaikeista tilanteista on mahdollista selviytyä.

Sielunhoidon ja varustavien aineiden kouluttajan, pastori Petri Välimäen oma masennus liittyi 30 vuotta sitten hyvin syvään suruun ja vaikeisiin elämäntapahtumiin. Hänen esikoisensa Petteri menehtyi yllättäen kolmen kuukauden ikäisenä. Menestyvä liikemies ja ateisti putosi syvään kuiluun, josta nouseminen kesti usean vuoden.

Seuraukset olivat kauaskantoiset. Yhdessä vaimonsa Mariannen kanssa Petri lähti etsimään Jumalaa, ja näissä käänteissä urakin vaihtui. Välimäki on sittemmin toiminut muun muassa seurakuntapastorina ja kouluttajana, Kriisipalvelun toiminnanjohtajana, Perhenimen opiston rehtorina, sielunhoitajien varustajana ja Mission Europen evankelistana.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Tuotteliaalta kirjailijalta on ilmestynyt teos Masennuksesta voi toipua (Kuva ja sana, 2012), jossa hän pureutuu monia uskoviakin vaivaavaan aiheeseen. Radio Deissä hänen ääntään on kuultu Armoterapiaa-ohjelmissa ja Rukousasemalla. Viime syksynä Petri oli mukana Rinnallakulkija-sarjassa, jossa keskustellaan erilaisista peloista, riippuvuuksista ja ahdistuksista, jotka taakoittavat myös kristittyjä. Ohjelmassa etsitään myös keinoja, joilla voimme keventää näitä taakkoja.

Välimäki puhuu mielellään Jumalasta, joka ymmärtää syvästi ihmisen hätää, myös masennusta, jolla tosin on hyvin monet kasvot.

– Kun puhumme tästä aiheesta, meille tulee helposti mielikuva henkilöstä, jonka mieliala on laskenut, ja jolla on paha olla.

Käytännössä Välimäki on kuitenkin huomannut, ettei löydy yhtä ainoaa asiaa, joka koskisi jokaista masentunutta, vaan eri ihmisillä hyvinkin erilaiset seikat tuntuvat vaikeilta ja kipeiltä. Niinpä auttamiseenkaan ei löydy yhtä ainoaa patenttiratkaisua.

– Ainoa mahdollisuus on mennä jokaisen kohdalla niin lähelle ja pysähtyä niin syvälle kuulemaan ja ymmärtämään, että syntyy aavistus, mistä juuri tämän ihmisen kohdalla on kysymys. Tästä voi sitten seurata niitä pieniä askelmerkkejä, jotka voivat kutakin henkilöä auttaa.

Kärsimys koskettaa kaikkia

” Kaikkivaltias ei kaipaa meiltä mitään teeskentelyä.”

 

Masennus ei välttämättä kierrä hartaintakaan kristittyä, vaan jokaisen elämässä voi tapahtua asioita, jotka syövät voimavarat ja ravistelevat uskoa. Saman koki Job, jonka kokemuksiin Välimäki viittaa.

– Hänen kohdallaan on puhuttelevaa, että kun ystävät halusivat muuttaa hänen ajattelunsa, niin Jumala sanoi, että Job puhuu oikein. Job huusi koko tuskansa täysillä, ja Jumalan rakkaus kesti hyvin sen. Eli Kaikkivaltias ei kaipaa meiltä mitään teeskentelyä.

– Kun olin töissä Kriisipalvelussa, mietin, kärsimmekö me uskovat masennuksesta itse asiassa paljon enemmän kuin muut. Tietysti onkin tilanteita, esimerkiksi vainojen ajat, jolloin näin saattaa olla.

Välimäki päätyi kuitenkin havaintoon, että syntiinlankeemuksen vuoksi kaikki ihmiset tässä maailmassa kärsivät.

– Jumalan sanan vastaus ei näytä olevan sellainen, että Hän ottaisi meiltä uskovilta kaikki vaikeat asiat pois. On tietysti tilanteita, joissa Jumala auttaa, mutta se ei kuitenkaan tapahdu mitenkään automaattisesti. Kärsimykselläkin voi olla paljon tehtävää, vaikka on tietysti myös kärsimystä, jota meidän ymmärryksemme ei riitä käsittämään.

Välimäki on havainnut vuosien saatossa, että usein aiemmin koetun oman kärsimyksen kautta voi syntyä aidompi yhteys ja kohtaaminen toisen ihmisen hätään, kun rinnallakulkija on itse tuntenut jotain samaa.

Rukousta ja aitoa läsnäoloa

”Jeesus on se varsinainen sielunhoitaja ja paimen”

 

Välimäki muistuttaa, että vierelläkulkijankin on hyvä muistaa omat voimavaransa. Hän on sielunhoitajan haastavassa tehtävässä huomannut, kuinka usein siinä voi kokea myös vajavaisuutta, eikä vastauksia aina löydy. Pastori kannustaa silti kulkemaan kärsivän lähellä. Hän on saanut nähdä, kuinka toivo ja luottamus Jumalan huolenpitoon ovat kantaneet ja nostaneet.

– Oma rukoukseni näissä tilanteissa on, että Jeesus on siinä meidän kanssamme. Hän on se varsinainen sielunhoitaja ja paimen, jolla on hyvä tahto tätä ihmistä kohtaan. Siinä turvallisessa ilmapiirissä ihminen saa itkeä, surra, olla rehellinen ja kysyä ”miksi”. Jumalan rakkaus kestää tämän aitouden, ja se vapauttaa myös meidät kestämään siinä rinnalla.

Petri Välimäen haastattelu on alun perin julkaistu radiotyön ystävien Aalloilla-lehdessä 4/2022. Tilaa itsellesi näytenumero. Välimäki keskustelee mm. masennuksesta ja lapsen kuolemasta Marja Salmisen toimittamassa ja Kristityt Yhdessä ry:n kustantamassa Rinnallakulkija-sarjassa.

 
Dei, herätys, artikkeliban 7.2.- (1/2)