Etelä-Savon uusi maakuntajohtaja Heini Utunen on kulkenut Pihtiputaan pikkukylältä Brysselin ja Vietnamin kautta Mikkelin Mikonkadulle. Kansainvälisyydestä ja maailmanparannuksesta innostunut Utunen tekee nyt kaiken voitavansa oman maakuntansa asukkaiden parhaaksi.
– Olen akateeminen pätkätyöläinen, joka on ponnistanut syvältä maaseudulta, kuvailee tuore maakuntajohtaja Heini Utunen itseään ja taustaansa.
– Sain maaseudulta hyvän lähdön ja olen mennyt yhdestä tehtävästä toiseen, mutta nyt oli aika palata kotiin.
Utunen haki kahta työpaikkaa, mutta valitsi niistä lopulta Mikkelin. Ratkaisuun vaikuttivat jääkiekkoa pelaavat 14- ja 15-vuotiaat pojat, joille Mikkeli oli ykkösvalinta.
Utunen kertoo, että siirtokarjalaisuus kulkee aina hänen mukanaan, ja sen vuoksi hän pitää itseään myös ennakkoluulottomana ja avarakatseisena, mutta toisaalta myös juurettomana.
– Olen aina ollut innostunut kansainvälisyydestä, välittänyt maailmanparantamisesta ja ongelmien ratkaisemisesta sekä kaikesta yhdessä tekemisestä, riippumatta siitä missä olen.
Utunen kertoo olevansa maaseutuyhteisön kasvattama.
– Se oli tasa-arvoinen yhteisö, myös tytöille. Siksi katson kaikkia samalta tasolta niin työpaikalla, yhteisöissä kuin maailmallakin. Sen opin jo heinäpellolla. Siellä kaikki tekivät sen verran kuin jaksoivat. Ja kun ei enää jaksanut, sai tehdä muuta, ja se oli mahtava hetki.
Keskustelukulttuurissa toivomisen varaa
Suomen nykyistä keskustelukulttuuria Utunen pitää huonona.
– Asioista saa olla eri mieltä. On kuitenkin tärkeää, että on jokin mielipide ja sen takana seisotaan, Utunen painottaa.
– Sosiaalinen media on kärjistänyt keskustelukulttuuria. Pidän sivistyksen mittarina sitä, miten kohdataan muut ihmiset.
Utusen mukaan jokaisen pitäisi toimia omalta arvopohjaltaan muita arvostaen. Hän kysyy, mitä olisi tapahtunut, jos näin ei olisi toimittu, kun sodan jälkeen rakennettiin tätä maata.
– Meidän pitäisi luoda sellainen solidaarinen ilmapiiri, jossa kaikkien on hyvä elää. Tulisi tehdä yhteinen Suomi-sopimus siitä, mihin tätä maata halutaan viedä. Siihen tarvitaan hyvää keskusteluilmapiiriä ja paljon vuorovaikutusta, Utunen peräänkuuluttaa.
Heini Utunen on väitellyt informaatio- ja viestintätieteissä Tampereen Yliopistossa ja tehnyt monitieteisten maaseutuopintojen maisterikoulun Mikkelin yliopistokeskuksessa.
Suvaitsemattomuuden sijaan vakauttamista
Myös nykyinen maailmantilanne herättää huolta maakuntajohtajan mielessä.
– Valitettavasti siinä näkyy sivistyksen tila. Se on joko historiattomuutta tai historian vääristelyä. Ei ymmärretä, mitä merkitsee kansojen yhteys.
Sen sijaan otetaan käyttöön suvaitsemattomuuden silmälasit.
Utusen mukaan politiikassa tapahtuu nykyään ihmeellisiä irtiottoja ja tahallista väärinymmärtämistä.
– Ikävä kyllä se on monelle poliitikolle käyttövoima, nyt myös Euroopassa. Suurin osa on kuitenkin hyvän puolella, vähemmän on sotaisia maita.
”On tehtävä määrätietoisesti töitä yhteiskunnan vakauttamisen eteen, sillä jos alueet jatkavat eriytymistä, myös niiden asukkaat eriytyvät.”
Utuselle on ollut henkilökohtainen järkytys huomata, kuinka kahtiajakautunut maailma on tällä hetkellä.
– Suomikin on jakautunut monella eri tavalla – taloudellisesti, sosiaalisesti ja alueellisesti – liian monella, Utunen sanoo. – On tehtävä määrätietoisesti töitä yhteiskunnan vakauttamisen eteen, sillä jos alueet jatkavat eriytymistä, myös niiden asukkaat eriytyvät. Siksi tämä tehtävä, jossa nyt toimin, on tärkeä.
Yhteisönä voimme saada paljon aikaan
Erityisen huolestunut Utunen on nuorten huumekuolemista. Mitä on tapahtunut huolenpidolle, mistä johtuu näköalattomuus, hän pohtii.
– Tarvitaan yhteinen tavoite, että ketään ei jätetä, että kukaan ei jää yksin.
Toinen aihe, joka häntä huolettaa, on nuorten koventuneet asenteet.
– Kun seuraan nuoria vaikkapa uimarannalla, kuulen heidän puheissaan rasismia. Se on merkki, josta on syytä olla huolissan. Esimerkiksi Italiassa en sellaista nähnyt. Kollektiivinen kasvatus on sitä, että tähän puututaan, Utunen muistuttaa ja kehottaa jokaista olemaan kiinnostunut, mitä omassa naapurissa tapahtuu, oli sitten kyseessä mummo tai työtön nuori.
– Yhdessä voimme tehdä näille asioille jotain, tuore maakuntajohtaja uskoo.
– Sosiaalinen eriarvoistuminen saa aikaan pahoinvointia. Yksilön ja perheen tasolla syynä on usein varattomuus, jota seuraa näköalattomuus. On kuitenkin monia, jotka ovat kääntäneet menneet voitoksi. He ovat tulleet nähdyiksi aikuisen katseella, Utunen uskoo.
– On paljon nuoria, jotka ovat jääneet liian yksin. Meidän tehtävämme on nähdä ja huomata heidät, pitää heistä kiinni, Utunen linjaa.
Johtamistyyli ja oma esimerkki ratkaisevia
Uutena maakuntajohtajana Utunen on aloittanut työnsä erittäin dynaamisesti. Hän on jalkautunut, mennyt pieniin kyliin, vaatinut päättäjiltä selvitysten sijaan toimenpiteitä, osallistunut pieniin kulttuuritapahtumiin ja vastannut haastattelupyyntöön alle puolessa tunnissa. Kuinka paljon johtamisella voidaan vaikuttaa muutosten aikaansaamiseen?
– Johtaminen on kaikki kaikessa, ja jokainen voi johtaa omalla tasollaan. Meidän kaikkien tulisikin määrittää itsellemme oma tavoite, Utunen kehottaa.
– Ja vaikka asiat ovat vakavia, voidaan silti olla liikkeellä hyvällä huumorilla, hän lisää ja muistuttaa, että jokainen voi myös olla esimerkki omalla elämällään.
Heini Utusella itsellään on kolme kohtaa, joissa hän haluaa toimia esimerkkinä.
– Kaikki lähtee kunnioittavasta puheesta kaikilla tasoilla. Siitä alkaa hyvä vire. Toisena on tasa-arvo, joka meillä kaikilla on DNA:ssa. Ei vain miesten ja naisten, vaan eri ihmisryhmien on oltava tasa-arvoisia. Tasa-arvon pitää olla laajasti keskiössä, silloin kuntien valtionosuudetkin hoituvat paremmin. Kolmanneksi meidän täytyy joskus päästää irti omista luutuneista ja juurtuneista kannoistamme. Esimerkiksi ennen vastustin ydinvoimaa, mutten enää. Meidän jokaisen pitää tarkistaa omia näkemyksiämme, mutta myös median rooli on tässä suuri, Utunen toteaa ja teroittaa vielä lopuksi:
– Meidän kaikkien on oltava valmiita kantamaan vastuuta. Silloin kukaan ei jää yksin.
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä elokuussa 2025.
