– Käynnissä on systeeminen muutos. Yksittäinen yhteisö tai järjestö ei enää pärjää omillaan, eikä ministeriö tai valtiokaan. On luotava kokonaisia ekosysteemejä, summaa C6 Consulting Oy:n johtava asiantuntija Iiro Jussila.
Iiro Jussila on 20 viime vuoden aikana tutkinut, kehittänyt ja johtanut erilaisia organisaatioita sekä osallistunut niiden päätöksentekoon.
Toukokuussa hän puhui ekosysteemiajattelusta Kirkkopäivien yleisölle.
– Ekosysteemi ei ole organisaatioiden välinen yhteistyö vaan syvä yhteisriippuvuus. Se on tilanne, jossa yksikään toimija ei voi yksin ratkaista tulevaisuuden haasteita.
Kristillisten toimijoiden, kristillisten järjestöjen ja seurakuntien pitäisi muodostaa ekosysteemi, jossa olisi mukana paitsi niiden jäseniä myös julkinen sektori, yrityksiä ja vapaaehtoisia. Niiden kaikkien tulisi olla kytköksissä yhteiseen päämäärään.
Menestyksekkäällä ekosysteemillä on Jussilan mukaan yhteinen visio ja arvopohja sekä datan, tiedon ja osaamisen jakamista. Johtajuus ja keskinäinen luottamus yltävät yli organisaatiorajojen, eikä ekosysteemin sisällä käydä kilpailua; pikemminkin haetaan täydentävyyttä.
Jussilan mielestä kristityillä on hyvät mahdollisuudet luoda menestyksekkäitä ekosysteemejä, sillä niitä rakennetaan ihmisiä arvostaen ja kuunnellen – niillä periaatteilla, joita Jeesuskin opetti.
– Haaste on siinä, että kristillisten järjestöjen ja yhteisöjen täytyy tulla ulos perinteisistä asetelmistaan ja etsiä aktiivisesti tarttumapintoja esimerkiksi yritysmaailmasta. Väistämättä on ylitettävä rajoja, jotka ennen olivat niille esteitä.
– Uudistumiseen tarvitaan vanhasta luopumista, mutta myös uuden omaksumista ja juurtumista osaksi arkea.
Kristillisten järjestöjen ja yhteisöjen tulevaisuuden kannalta Jussila näkee kolme ratkaisevaa tekijää.
– Sisäänpäin katsovan toimintakulttuurin on muututtava ulospäin vaikuttavaksi. Tarvitaan yhteistä tekemistä, eikä vain yhteistä puhetta.
– Kumppanuuksia ja verkostoja on rakennettava rohkeasti: enää ei pidä varjella omia rajoja vaan pyrkiä monitoimijuuteen.
– On katsottava sitä, mitä järjestö tai yhteisö saa aikaan, eikä sitä, mitä se tekee.
Vaikuttavuus on nykyään sekä rahoitusargumentti että yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden ehto.
Jussila nostaa esimerkiksi Kirkkopalvelut ry:n, joka on seurakuntien ja kristillisten toimijoiden valtakunnallinen yhteistyö- ja palvelujärjestö.
– Kirkkopalveluiden kaltaiset rakenteet ovat ekosysteemin mahdollistajia ja kokoajia – ilman niitä ei synny koordinaatiota eikä vaikuttavuutta.
Myös jäsenyys on muutoksessa.
– Jäsenyys muuttuu ja sen odotetaan antavan entistä enemmän. Kristillisen järjestön ja yhteisön pitää tosissaan miettiä, miten muotoiltuna se innostaa ihmiset osallistumaan. Mitkä tekijät tekevät sen henkilökohtaisesti ja yhteisöllisesti niin houkuttelevaksi, että ihminen maksaa jäsenmaksun mielellään?
Jussilan mielestä ekosysteemiajatteluun kannattaa suuntautua oman organisaation rooli kirkastamalla.
Se voi vaatia muutoksen järjestön tai yhteisön perustehtävän määrittelyssä.
