Nykygospelia kuunteleva ei ehkä tunne Seppo Lindelliä, mutta 1970-luvun seurakuntanuori ei yksinkertaisesti voinut ohittaa tuota nimeä. Seppo Lindellin pitkä ura kitaristina, tuottajana, äänittäjänä ja gospel-musiikin mahdollistajana on alkanut jo 1960-luvun lopulla ja jättänyt pysyvän jäljen suomalaiseen hengelliseen kenttään.
Seppo ja vaimonsa Liisa Lindell esiintyivät myös yhdessä eri kokoonpanoissa. Nyt kahdeksankymppinen pariskunta elää aktiivista elämää Kaukajärven rannalla talossa, jonne he muuttivat yli 50 vuotta sitten. Mikael Juntunen kävi Kesämies-ohjelmassaan jututtamassa mansegospelin pioneeria ja muistelemassa suomalaisen gospelin alkuaikoja.
Seppo Lindell tunnetaan Tampereen studioiden hiljaisena sankarina, joka on rohkaissut niin oman perheensä kuin kokonaisen sukupolven muusikoita hengellisen musiikin pariin.
Kyttälä-studion perustaminen 1960–70-lukujen taitteessa loi uuden alustan suomalaiselle gospelille aikana, jolloin levyt tehtiin talkoovoimin ja intohimolla. Lindellin ovet ovat olleet auki kaikenlaisille soittajille – ammattilaisille, harrastajille ja nuorille, jotka ovat löytäneet tiensä musiikin ja yhteyden äärelle.
Studiosta kasvoi kohtaamispaikka, jossa tunnetut nimet ja nousevat kyvyt soittivat yhdessä ja jossa tuotettiin legendaarisia levyjä raitatekniikan varhaisvuosista moniraitaäänitysten aikaan.
Perheenjäsenten tarinat tuovat esiin Lindellien lämpimän perhedynamiikan – lapset ja lapsenlapset ovat jatkaneet musiikin, luovuuden ja opettamisen perintöä, ja vaimo Liisa on ollut olennainen osa yhteistä säveltaivalta muun muassa sanottajana ja opettajana.
Kyttälän studiosta kasvoi ilmiö
Kitaristi-legenda Heikki Silvennoinen on hyvä esimerkki kohtaamispaikasta. Hän tuli Kyttälän studiolle Tabula Rasa -yhtyeen kanssa äänittämään jo 1970-luvun alkupuolella.
— Siinä me tulimme tutuiksi, ja kun Tabula Rasa hajosi ja Heikki jäi Mikko Alatalon bändistä pois, hän tiesi paikan, kertoo Lindell.
Sen jälkeen Heikki Silvennoinen ja mm. hänelle läheiset Löytyn veljekset olivat studion ja bändien vakiojäseniä With Christ -yhtyeestä alkaen.
— Niitä oli monia. Rumpali Ippe Kätkä oli yksi, Pentti Oskari Kankaan Seinähullujen Seppo Korjus soitti meidän levyille aina puhaltimet. Minä sanoin, että jos haluatte soittaa tällaisissa jutuissa, minulle kelpaa. Jotkut kokivat siitä närää, kun pakanat soittavat hengellisillä levyillä. Mutta kun Jeesuskin sanoi, että jos joku ei ole meitä vastaan, hän on meidän puolellamme, puolustelee Lindell.
Lindellin tuotannot kelpasivat niin hengellisille kuin sekulaareillekin kustantajille. Hän oli sillanrakentaja yli teologisten erimielisyyksien.
Gospelin uudet askelmerkit
Laulaja-lähetyssaarnaaja Lasse Heimosen ensimmäinen levy oli koko helluntailaisen Prisma-tuotannon ensimmäinen tuotos, ja se tehtiin Kyttälässä vuonna 1971. Sen jälkeen monet ovat soittaneet itsensä nostalgiakirjastoon Lindellin äänityksissä.
Heimosen toinen levy tuli nimellä Jeesus sai mut pilviin.
— Se tuli muovimurskana takaisin Ristin Voittoon. Kansi oli liian psykedeelinen, kun nimenä oli Jeesus sai mut pilviin. Ja olihan siinä myös se, että meidän rumpali oli pitkätukka. Kuva laitettiin kanteen, mutta hiukset oli retusoitu lyhyeksi.
Seppo Lindellin tuotanto kelpasi myös ei-hengellisille yhtiöille. Legendaarinen Mika Sundqvist teki paljon Sepon kanssa yhteistyötä ja ihastui työn jälkeen. Hän suositteli monikansalliselle EMI-levymerkille yhteistyötä Lindellin kanssa. Lopulta tehdyt levyt eivät kelvanneetkaan sinne, mutta siitä alkoi nykyinen gospelkulttuuri.
— Harjun nuortenkuoron äänite oli meidän levymerkin LP numero 2. Se oli perinteistä kirkkomusiikkia. Mika varmaankin vei sen ensimmäisenä näytteenä ja sanoi, että tämä on nyt tosi suosittua. Sitten me alettiin hommiin ja vietiin sinne jotain ihan muuta. Jaakko Löytty, Jouko Mäki-Lohiluoma, Kantri Kustaa jne. Joukon Hän on hienoin mies jonka tunnen -kappale, Kantri Kustaan Eino enkeli tai Tarvon Resiina, ne taisivat olla liikaa. EMI:llä sanoivat, että tämä ei ole hengellistä musiikkia, ei kiinnosta.
Lindell oli aloittanut jo yhteistyön Finngospelin ja pastori Jan-Erik Lindqvistin kanssa. Hän vei levyt sinne ja kertoi tarinan.
– Pastori maksoi laskut ja alkoi myydä levyjä.
Ihmeet ja merkit
Tarvo Laakso, With Christ ja rankempi rokki oli myös kitaristi Lindellin mieleen. Kristuksen kanssa et ole yksin -kampanjaa markkinoitiin koulukiertueella. With Christ meni mielellään kouluihin soittamaan, mutta musiikki osoittautui liian äänekkääksi.
Syntyi tilaus, jonka täytti ME-yhtye. ME oli ex-Pro Fide Hannu Domken, hänen vaimonsa Anna-Liisa Domken sekä Seppo ja Liisa Lindellin yhteinen menestystarina. Se kelpasi kouluillekin tyyliin neljä laulajaa ja kaksi kitaraa, upeaa aikalaismusiikkia ja sanomaa.
— Siitä kampanjasta se oikeastaan lähti. Oli hirveästi keikkoja ja kiertueita. Kesäisin oli kaksi rundia Saksassa, yksi kiertue Lähi-Idässä. Teimme kuusi vinyyliä kolmessa vuodessa. Melkoista haipakkaa, kuvailee Lindell.
Hannu Domken Ihmeet ja merkit -levy oli ME-yhtyeen ensimmäinen, vaikka se vielä kantoi Domken nimeä. Ihmeet ja merkit olivat tärkeässä roolissa myös Seppo Lindellin elämän ohjenuorana.
Yllättäen munuaiskivet astuivat kuvaan. Tuo kivulias vaiva sai itse asiassa Sepon luopumaan studiosta, koska hän ajatteli kuolevansa. Mutta niillä oli toinen merkitys. Se selvisi Kristuksen kanssa et ole yksin -kampanjan pääesiintyjän konsertissa.
— Jerusalemin konsertissa kivet lähtivät liikkeelle, kun bassojytinää tuli rintalastaan. Muutaman päivän kotona kiduin, ja sitten menin sairaalaan ja syy löytyi. Munuaiskivet! Annettiin hoito-ohjeet. ME-yhtyeellä alettiin tekemään toista levyä. Mikit pystyyn ja sitten heitettiin keikka 8-raiturinauhalle. Sitä sitten ruvettiin täyttämään sitä.
Levy tuli valmiiksi ja vientiä oli. Esa Eerola tuomiokirkkoseurakunnasta oli Saksassa siirtolaispappina, ja tarjosi keikkaa Länsi-Saksaan. Samaan aikaan lääkärit sanoivat, että munuaiskivet täytyisi leikata.
— Sanoin, että ei käy, meillä on kiertue Saksassa. Sanoin, että anna ohjeet, jos joudun sairaalaan. Pillerien voimalla mentiin. Oltiin viikko oltu keikalla, kun sanoin Hanskille, ettei lauleta Ihmeet ja merkit, kun olen niin kipeä. Siinä luvataan, että sairaat saavat terveyden.
”Sairaat jo saavat terveyden, halvattu, rampa käy riemuiten. Sokea, kuuro nyt avun saa kiittäen Jumalaa.”
— Hanski sanoi, että ei lauleta näkemisessä, lauletaan uskossa. Niin lauloimme. Sen jälkeen menimme erään oopperalaulajan luokse. Aamulla menin vessaan klo 7.15 päiväkirjan mukaan. Minulla oli mukana menomatkalla Sääksmäen sillalta voitettu teesihti, jonka läpi pissasin, jos kivet tulisivat. Siihen ne kivet sinä aamuna ropisivat. Ei kipuja, ei verenvuotoa, ja siitä on nyt 45 vuotta. Ihmeet ja merkit toimivat, Seppo vakuuttaa.
Legenda ja Kesämies
Seppo Lindellin työ suomalaisen gospelin kentällä ulottuu yksittäisistä biiseistä laajoihin musikaaliproduktioihin ja nuorten bändien kasvattamiseen. Hänen jälkensä näkyvät paitsi levyillä ja livenä, myös siinä laajassa verkostossa, jossa muusikot kokevat olevansa hyväksyttyjä, riippumatta taustasta tai tyylilajista. Työtä tehtiin hyvällä fiiliksellä, vaikka vastatuuli oli välillä kova.
Lindellin kiehtova elämäntyö avautuu Kesämies-ohjelman lämpimässä tunnelmassa – Kuuntele tämän kauden osalta päättyneen Kesämies-sarjan jaksot nyt Dei Plus –palvelusta.
Tekstin on kirjoittanut Eero-Lauri Korhola, Mikael Juntusen Kesämies-podcastin pohjalta.
