Lähes 40 vuotta sielunhoitoon perehtynyt Sirkku Tukiainen: ”Jokainen seurakunnan työntekijä tarvitsee sielunhoidollista asennetta ja osaamista”

 
 

Sirkku Tukiaisen mielestä sielunhoito ja sielunhoidollisuus ovat seurakunnan ydintehtäviä, vaikkakin niiden merkitys jää usein näkymättömäksi. Kuva: Linda Jordas

Rovasti, psykoterapeutti Sirkku Tukiainen muistuttaa tuoreessa kirjassaan, ettei uskonnosta ja kirkosta vieraantunutta ihmistä pidä kohdata ”kaanaan kielellä”: – Kohtaamisen kieli ja yhteisen ymmärryksen etsiminen vaativat työtä.

Yhä useampi ihminen on luotettavaa, empaattista kuuntelijaa vailla. Maailmantilanne huolettaa, ja moni kokee uupuvansa elämän haasteiden keskellä.

Saako apua ja sielunhoitoa seurakunnasta?

– Kyllä pitäisi saada. Seurakunnassa tavoite tulisi olla se, että jokainen kohtaaminen tukee ihmistä siinä, missä hän sillä hetkellä kaipaa tukea.

– Yhä useammalla suomalaisella liittymäkohdat kristilliseen uskoon jäävät ohuiksi.  Kohtaamisen kieli ja yhteisen ymmärryksen etsiminen vaativatkin työtä, jolloin dialogisen työskentelytavan merkitys kasvaa entisestään.

Siksi seurakunnan työntekijöiden on tärkeää kehittää osaamistaan ja asennettaan sielunhoidolliseen suuntaan.

– Dialoginen kohtaaminen on yhtä lailla mahdollista suntioiden, toimisto- ja puutarhatyöntekijöiden kuin pappien ja diakonien työssä, Tukiainen toteaa.

– Lyhytkin kohtaaminen esimerkiksi hautajaisia järjestäessä voi jättää hyvän, hoitavan jäljen.

Viime kädessä ajankäytön resurssointi sielunhoitoon ja sielunhoidollisiin tilanteisiin on johtamiskysymys.

Seurakuntien sisällä tulee tehdä päätökset siitä, miten keskusteluapua on tarjolla.

– Tieto siitä pitää olla koko henkilöstöllä, jotta se osaa ohjata syvempää keskustelua haluavat ihmiset oikeiden työntekijöiden luo.

Sielunhoidollisuutta Tukiainen kuvaa kirkon olemuksesta nousevaksi tavaksi nähdä ja toimia. Syvät juuret, elävät versot -julkaisussaan hän kuvaa sitä lämmöksi ja toivoksi maailmassa, jossa kovin monilla on kylmä.

– Henkinen ja hengellinen tuki on tehtävä, joka on sekä etuoikeus että kuorma. Sen kanssa pitää painia, tehdä töitä, jakaa ajatuksia, löytää uutta. Silloin etuoikeuden ja kuorman välinen suhde löytää tasapainon, ja ihmiset saavat toivon sävyttämää tukea.

– Jotta kuorma olisi kannettavissa, tarvitaan kantajia ja osaamista; sielunhoidollisuuden merkitys on syytä tunnistaa aiempaa vahvemmin.

Sirkku Tukiainen työskenteli ennen eläkkeelle jäämistään sielunhoidon kouluttajana Kirkkohallituksessa.

Kirja on luettavissa maksutta osoitteessa julkaisut.evl.fi

Seuraavaksi:

Radion kuuntelu pitää pintansa, vuonna 2025 radiota kuunteli 4,3 miljoonaa suomalaista