Helatorstaina juhlitaan Jeesuksen taivaaseenastumista. Juhlapyhä rohkaisee elämään vastuullisesti maan päällä ja iloitsemaan siitä, että kuolema on voitettu.
Kirjassaan Astui ylös taivaisiin – Kristus kaikkeuden valtiaana (Väyläkirjat, 2025) emeritusprofessori Tapio Puolimatka analysoi, miten Kristuksen ruumiillinen taivaaseenastuminen vaikuttaa käsitykseemme historiasta, ihmisestä ja pelastuksesta.
Puolimatka toteaa, että evankeliumin välittämä totuus Jeesuksen ruumiillisesta taivaaseenastumisesta vapauttaa meidät maallistuneen kulttuurin ahtaasta ja yksipuolisesta maailmankuvasta.
– Opetus Jeesuksen taivaaseenastumisesta paljastaa maallistuneen yhteiskunnan ongelmien perussyyn. Maallistuneiden ennakkoluulojen läpi tulkittu ihmiselämä jää vaille perimmäistä tarkoitusta. Ilman uskoa ruumiilliseen ylösnousemukseen ihmisen kehollinen elämä mielletään väliaikaiseksi episodiksi vailla pysyvää merkitystä. Merkitysnäkökentän hajoaminen johtaa etsimään elämän sisältöä ohimenevistä nautinnoista: ”Ellei kuolleita herätetä eloon, niin ’syödään ja juodaan, huomenna kuollaan’.” (1. Kor. 15:32.)
– Jeesuksen taivaaseenastuminen rikkoo maailmansisäisen näkökulman ahtaat rajat ja avaa ymmärryksen ihmiselämän henkiruumiilliseen eheyteen ja ajallisten tekojen ja tapahtumien ikuiseen merkitykseen. Taivaaseenastuminen paljastaa ihmisen lopullisen päämäärän ja ihmiselämän lopullisen tarkoituksen, jota Jumala on iankaikkisuudessa suunnitellut ja joka Kristuksessa lahjoitetaan ihmiselle. Kristusta seuraten mekin nousemme kerran ruumiillisesti ylös, niin että yksilöllisen ruumiillisen elämämme merkitys jatkuu ikuisuuteen, Puolimatka sanoo.
Helatorstai on yksi kristinuskon pääjuhlista
Kristuksen taivaaseenastumisen (lat. ascensio) juhlaa on 300-luvulta asti vietetty yhtenä kristinuskon pääjuhlista. Augustinuksen mukaan se on itse asiassa kaikkein tärkein juhla: ilman sitä joulu ja pääsiäinenkin menettäisivät merkityksensä. Maallistumisen myötä helatorstain juhlinta on kuitenkin vaimentunut, vaikka Jeesuksen taivaaseenastuminen on keskeinen uskonkohta klassisessa kristinuskossa.
– Kristuksen taivaaseenastuminen mainitaan Nikealais-konstantinopolilaisessa ja apostolisessa uskontunnustuksessa. Se on keskeinen osa kristologiaa eli oppia Kristuksen persoonasta ja työstä. Ilman erillistä taivaaseen astumisen uskonkohtaa Kristuksen työ olisi puutteellinen, sanoo tutkimusjohtaja, dosentti Juha Ahvio.
Kristuksen herruus vapaan yhteiskunnan perustana
Nykyajan ihminen arvostaa yksilön vapautta. Moni ei kuitenkaan tiedosta, että yksilön vapaus perustuu kristologiaan, inkarnaatiouskoon sekä ylösnousemus- ja taivaaseenastumisuskoon.
– Tämäntyyppistä yksilön arvon merkittävää tunnustamista ei olisi muuten syntynyt, sillä ei ole itsestään selvää, että yksilöllä nähdään olevan tällainen erityisarvo, Ahvio sanoo.
– Kun ihminen uskoo, että Kristus istuu kuninkaallisella valtaistuimellaan kaikkeuden Valtiaana, hän ei voi koskaan pitää ketään muuta tässä maailmassa absoluuttisena yliherrana. Tämä on vahva antibiootti totalitarismia vastaan.
Tapio Puolimatka toteaa, että usko Kristuksen ruumiilliseen ylösnousemukseen ja taivaaseenastumiseen on saanut kristityt vastustamaan totalitarismia jopa kuolemaa uhmaten.
– Jeesuksen taivaaseenastumisella on keskeinen asema Apostolien tekoihin kirjatuissa ensimmäisten kristittyjen saarnoissa. Kaikki viisi Pietarin saarnaa viittaavat suoraan tai epäsuorasti Jeesuksen taivaaseenastumiseen, ja niin tekevät myös useimmat muut puheet Apostolien teoissa. Apostolit korostivat sitä, että Kristuksen asettuminen Isän Jumalan oikealle puolelle osoittaa Messiaan valtakunnan alkaneen. Tämä näkökulma antoi kristityille rohkeuden uhrata elämänsä Kristuksen todistajina. Tämän uskon varassa Rooman imperiumin totalitarismi lopulta murrettiin.
Vaikutus elämässä ja kuolemassa
Usko Jeesuksen ruumiilliseen ylösnousemukseen, taivaaseenastumiseen ja hallintavaltaan vaikuttavat sekä siihen, miten ihminen elää, että siihen, miten hän kohtaa kuoleman.
– Jokaisen hetken arvo ja laatu muuttuu, jos tajuamme elävämme Kristuksen hallinnoimassa todellisuudessa, jossa meillä on vastuu hänen edessään siitä, miten elämme ja toimimme, Juha Ahvio toteaa.
– Elämän arvo ei paljastu etsimällä maallista mainetta ja kunniaa. Ratkaisevaa on se, miten Jumala ikuisesta näkökulmastaan arvostaa elämäämme. Arvokkain palvelutyö voi jäädä maallisesta näkökulmasta näkymättömäksi ja vaille yhteiskunnan arvostusta, vaikka se on Jumalan silmissä kallisarvoinen, Tapio Puolimatka sanoo.
Kristityn ei tarvitse emeritusprofessorin mukaan pelätä kuoleman kauhuja, koska Jeesukseen uskova tietää, mitä kuoleman rajan takana odottaa.
– Koska uskova on yhdistetty Kristukseen, hänet on jo nyt asetettu taivaallisiin Kristuksessa, kuten Paavali efesolaiskirjeessä toteaa: ”Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa.” (Ef. 2:6.) Taivaallisiin asettaminen ei tapahdu uskovalle vain tulevaisuudessa, vaan kyseessä on tämänhetkinen tosiasia, jota kristitty on kutsuttu elämään todeksi omassa kokemuksessaan. Kristitylle lahjoitetaan taivaallisia siunauksia, ”taivaallisia aarteita Kristuksessa”. Kristuksesta osallisina saamme lopulta pääsyn uuteen luomakuntaan, jossa Jumalan rakkauden valtaamina iloitsemme ikuisesti Kristuksen täyteydestä.
Ohjelma on kuunneltavissa myös Spotifystä.
Elina Uusikylä & IRR-TV toimitus
