Kittilän seurakunnassa tehdään Lähtöselvitys eli mietitään vertaisryhmässä, miten kannattaisi valmistautua oman elämän päättymiseen

 

Pastori Meri Tirroniemi on jo vuosia sitten aloittanut lempeällä, armollisella tahdilla kuolinsiivouksen eli luopumisen itselle tarpeettomista tavaroista, jotta jälkeen jäävillä aikanaan olisi vähemmän setvittävää. Myös hoitotahto on tehtynä. Kuva: Erja Taura-Jokinen

Mitä lääketieteellisesti tapahtuu, kun ihminen kuolee? Ketkä olisivat surijoina omassa kuolinilmoituksessani? Pastori Meri Tirroniemi vetää Lähtöselvitys-ryhmää ja toivoo samalla, että ihmiset rohkaistuisivat elämään täysillä tässä ja nyt.

Ennen pappivuosiaan Meri Tirroniemi työskenteli diakonina ja kävi sielunhoidon erityiskoulutuksen. Siihen sisältyi kuolemiseen liittyvien asioiden pohdintaa.

– Se oli minusta niin tärkeää ja ajatuksia avartavaa, että pidin silloisessa kotiseurakunnassani kaikille kiinnostuneille avointa ryhmää yhdessä Jukka Keskitalon, nykyisen piispan, kanssa.

Viime kuukausina pastori Meri Tirroniemi on vetänyt Lähtöselvitys-nimistä vertaisryhmää Kittilän seurakunnassa.

Ryhmään on liittynyt vierailijoita Levillä sijaitsevan Marian kappelin päivystäjistä.

– Heistä eräs pariskunta kertoi avauskerralla siitä, miltä tuntuu valmistautua vaativaan leikkaukseen. Toisella kerralla lääkäri puhui siitä, mitä kuoleman hetkellä lääketieteellisesti tapahtuu ja mitä terveyskeskuksessa tapahtuu elintoimintojen loputtua.

– Kolmannella kerralla mietimme, mitä tietoja kukin pistäisi näkyviin omaan kuolinilmoitukseen. Mikä olisi titteli ja värssy? Ketkä mahdollisesti olisivat surijoina?

Päätöskerralla suunnitellaan, millaiset olisivat omannäköiset hautajaiset.

”On myös naurettu”

Kittiläläistä Eeva-Liisa Hyötylää seurakunnan järjestämä Lähtöselvitys veti puoleensa siksi, että se tuntui ryhmän teemana uudelta, tuoreelta ja erilaiselta.

– Olen menettänyt lapsia lukuun ottamatta suuren osan lähiomaisistani – puolisonikin – joten aloin tuumata, että ehkä pitäisi ajatella hieman myös omaa kuolemaa.

Sitä hän ei kuitenkaan koe pelkäävänsä.

– Lapsuuden usko on kantanut tähän päivään saakka. Se on luottamusta ja turvaa siihen, että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu.

Muistissa on myös tapahtuma nuoruudesta, jolloin hän päätyi yllättäen surukotiin.

– Yli 80-vuotias Manta oli jäänyt juuri leskeksi. Hän oli peittänyt rakkaan Oskari-puolisonsa puhtaalla, valkoisella lakanalla, jota hän minua varten hieman käänsi sivuun. Seisoimme hiljaa vainajan vierellä, eikä se tuntunut minusta ollenkaan pahalta – pikemminkin hyvin luontevalta.

Eeva-Liisan oma puoliso oli taidokas, kittiläläinen puuseppä, jonka muistoa läheiset ja tutut kunnioittivat usealla sadalla adressilla.

– Minusta Lähtöselvitys-ryhmä on ollut hyvä ja tarpeellinen. Joka kerralla on ollut antoisaa. Olemme myös paljon nauraneet!

– Ja kun kylällä sanon, että tulin juuri Lähtöselvityksestä, saan selittää, mitä se oikeasti onkaan!

Kun Lähtöselvitys päättyy, tammikuussa käynnistyy sururyhmä, johon Eeva-Liisa Hyötylä aikoo lähteä mukaan jo toista kertaa.

Ettei elämä jäisi elämättä

Meri Tirroniemi tietää, että Lähtöselvitys-ryhmä on herättänyt myönteistä uteliaisuutta useammassakin seurakunnassa.

– Ideaa saa vapaasti kopioida. Toivon, ettei omasta kuolemasta puhuminen olisi enää niin vaikeaa kuin aiemmille, suomalaisille sukupolville.

– Lähtöselvityksen päätehtävä on estää se, että elämä jää elämättä.

Eeva-Liisa Hyötylä on tehnyt viime kuukausina Lähtöselvitystä. Tammikuussa hän liittyy Kittilän seurakunnan järjestämään sururyhmään. Kuva: Meri Tirroniemi