Kirkossakäynti lisää onnellisuutta

Kuva: Sari Savela

Sunnuntaiaamuisin kannattaa suunnata kirkkoon. Kirkossa käyvät voivat nimittäin paremmin kuin ne, jotka jättävät palveluksen väliin. Tutkimusten mukaan syyt liittyvät uskonnon tarjoamiin sosiaalisiin kontakteihin.

Ihmisen uskonnollisuus vaikuttaa hyvinvointiin ja mielenterveydelle sillä on merkitystä usealla eri tavalla. Uskonnollisuutta suhteessa onnellisuuteen ja mielenterveyteen on tutkittu vuosikymmenien ajan lukuisissa eri tutkimuksissa. Useiden tutkimusten mukaan uskonto lisää ihmisen tyytyväisyyttä elämään. Elämän tarkoituksenmukaisuuden tunne lisää hyvinvointia ja auttaa käsittelemään elämän negatiivisia tapahtumia. Myös stressinsietokyky saattaa olla parempi ja masennuksen oireita esiintyy uskonnollisilla vähemmän. Tutkijoita on kuitenkin askarruttanut, mikä on se puoli uskonnosta, joka vaikuttaa erityisesti ihmisen hyvinvointiin ja onnellisuuteen.

Kirkossakävijät useammin onnellisia

Sosiologi Chaeyoon Lim Wisconsin-Madisonin yliopistosta on tutkimustensa perusteella tullut siihen tulokseen, että vastaus piilee uskonnon tarjoamissa sosiaalisissa suhteissa. Myös muu tutkimus tukee löytöä. Lim on tutkinut uskonnollisen aktiivisuuden ja hyvinvoinnin väliseen yhteyteen vaikuttavia tekijöitä vuosien ajan erilaisissa tutkimuksissa. Uusin tutkimus julkaistiin toukokuussa. ”Löydöt alleviivaavat uskonnon tärkeyttä…sosiaalisten ja psykologisten voimavarojen lähteinä. Ne suojaavat ihmistä stressaavilta päivän tapahtumilta ja auttavat heitä selviytymään tunnetiloistaan”, Lim kirjoittaa Sociological Sciencessa.

Jo vuonna 2010 Limin Robert D. Putnamin kanssa tekemässä tutkimuksessa todettiin, että osallistuminen ja seurakunnallinen ystävyys ovat ne tekijät, joiden kautta uskonnollisuus vaikuttaa ihmisen tyytyväisyyteen omaan elämäänsä. 

Tutkimuksessa selvisi, että huolimatta katsomuksesta, uskonnolliset ihmiset ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin ei-uskonnolliset. Noin 28 prosenttia ihmisistä, jotka osallistuivat uskonnollisiin palvelukseen viikoittain, olivat ”äärimmäisen onnellisia”. Palveluksiin osallistumattomista vain 19,6 prosenttia sanoivat samaa.

Tutkijat löysivät myös laajemman kausaalisen yhteyden uskonnon ja tyytyväisyyden välillä. Ihmiset, jotka olivat ryhtyneet käymään useammin kirkossa, tulivat myöhemmin onnellisemmiksi. Onnellisuuden kasvu selitettiin ystävien määrän kasvun myötä.

”Uskomme sillä olevan jotain tekemistä sen kanssa, että tapaa läheisiä ystäviä säännöllisesti  yhdessä ryhmänä”, Lim kertoo Live Sciencelle. ”Ihmiset jakavat samanaikaisesti samanlaisen sosiaalisen identiteetin ja tunteen kuulumisesta moraaliseen uskonyhteisöön. Tunne kuulumisesta johonkin vaikuttaa olevan avain kirkossakäynnin ja elämään tyytyväisyyden välillä.”

Myös muiden kuin uskonnolliseen yhteisöön kuuluvien ystävien määrä liittyi tutkimuksessa tyytyväisyyteen, mutta kirkossa solmitut suhteet vaikuttivat sisältävän jotain sellaista, mikä nosti tyytyväisyyden tasoa enemmän.

Uusin tutkimus kertoo kirkossakävijöiden paremmasta mielialasta

Uusimmassa tutkimuksessaan Lim on analysoinut amerikkalaisten ajankäyttöä ja siihen liittyviä tunteita vuosina 2010-2013 kerätyistä tiedoista. Kirkossakävijät ilmoittavat olevansa erityisen positiivisessa mielentilassa kirkossakäynnin yhteydessä. Tutkimuksessa todettiin, että kirkossakävijät viettivät sunnuntaistaan 74 prosenttia positiivisessa mielentilassa. Kirkossa käymättömien kohdalla luku oli alhaisempi, 65 prosenttia.

Kirkossakävijät viettivät sunnuntaipäivästään noin 65 minuuttia enemmän ystävien ja läheisten sukulaisten seurassa. Kirkossakävijät myös todennäköisemmin osallistuivat vapaaehtoistyöhön, mikä osaltaan vaikutti myönteisesti mieleen.

Ne, jotka eivät käyneet kirkossa, käyttivät 70 minuuttia enemmän päivästään yksin, josta 42 minuuttia katsellen televisiota. He myös käyttivät 45 minuuttia enemmän maksetun työn tekemiseen ja puoli tuntia enemmän aikaa kotitöihin. Mikään näistä aktiviteeteista ei saanut ihmistä yhtä positiiviseen tunnetilaan kuin kirkossa käyminen.

Uskonnollisuus ilman osallistumista ei riitä

Kirkossa käymisen vaikutus ulottui myös uskonnottomiin, sillä myös uskonnollisiin palveluksiin säännöllisesti osallistuvat uskonnottomat olivat merkittävästi hyvinvoivempia Limin vuonna 2015 tekemän tutkimuksen mukaan. Sen sijaan uskonnollisiin yhteisöihin kuuluvat ihmiset, jotka eivät kuitenkaan osallistuneet säännöllisesti sen toimintaan, raportoivat merkittävästi huonompaa hyvinvoinnin tasoa.

Myös osallistumisen tiheys vaikutti hyvinvointiin: mitä useammin ihminen osallistui uskonnolliseen palvelukseen sitä todennäköisemmin hän kertoi suuremmasta tyytyväisyydestä elämäänsä ja hänellä oli enemmän positiivisia emotionaalisia kokemuksia.