Elämäntaito: Päivi Niemi: ”Hetken hyvä kannattaa maksimoida” Ihmisiä ja ilmiöitä: Suomen viihteessä kristinusko näkyy useimmiten joko ahdistavana uskontona tai mitäänsanomattomana harrasteluna

Kirkon nuorisotyönohjaaja sai Vuoden pelikasvattaja –tittelin

 

Pelikasvattajien verkosto luovutti palkinnon Jussi ”Kaapo” Kososelle Pelit ja vehkeet -tapahtumassa Helsingissä. Kuva Tommi Tossavainen, Kansallinen audiovisuaalinen instituutti/MEKU

Bittileirin seurakuntaan tuonut lempääläläinen Jussi ”Kaapo” Kosonen on edistänyt lasten ja nuorten tervehenkistä digitaalista pelaamista vuosikausien ajan.

Pelikasvattajien verkosto on nimennyt yleisöäänestyksen perusteella Tampereen seurakuntayhtymässä työskentelevän Jussi ”Kaapo” Kososen Vuoden pelikasvattajaksi.

Hän on ollut ensimmäisiä suomalaisia pelikasvattajia, jotka ovat hyödyntäneet nuorten peli-innostusta.

SEKL Neliöb. 25.-31.3. MJa

Kaapo konseptoi 1990-luvulla seurakuntaan bittileirin, joka on yhä erittäin suosittu nuorisotyön muoto. Tampereella leiri järjestetään nykyään neljä kertaa vuodessa: joululomalla, hiihtolomalla, kesälomalla ja syyslomalla.

Bittileiriläisistä on muodostunut yhteisö, jonka tapaamisiin osallistuu nykyisiä ja entisiä osallistujia.

Ensi kesäksi Kaapo suunnittelee laniriparia eli tietokonepelaamista harrastaville suunnattua rippileiriä.

– Pelaaminen nähdään usein yksinäisenä harrastuksena, mutta se voi olla myös yhteisöllistä. On paljon hauskempaa pelata, kun on kaveri vieressä, Kaapo tiivistää.

Hänen mielestään aikuisten pitäisi jutella lasten ja nuorten kanssa pelaamisesta asiallisesti, sillä nämä joka tapauksessa pelaavat.

Seurakuntatyötä Kaapo pitää kutsumuksenaan:

– Koin seurakuntayhteyden omalla riparillani merkitykselliseksi ja halusin opiskella kirkon virkaan, jotta pääsisin auttamaan nuoria, joilla on vaikeaa.

Työssä parasta ovat leirit, jotka ovat myös oman osaamisen ydintä, vaikka vanhemmiten niiden tekeminen onkin muuttunut raskaammaksi.

Omaa vakaumustaan Kaapo on kuvannut ”enemmän körttiläisyydeksi kuin miksikään muuksi”:

– Koen usein hengellistä alamittaisuutta. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla jakaa, mutta huumori on suuri voima.

Kaapo onkin todennut haluavansa kuolla kuin Mooses, elämästä kyllin saaneena.