”Kirkolliskokouksessa sananvapaus toteutuu, mutta välillä olen pohtinut, uskommeko samaan Jumalaan”

 

Kuva: Johanna Lumijärvi.

Nuorin edustaja Marianna Parpala, 28, sanoo että kirkolliskokouksessa ilmapiiri on pääasiassa ”kunnioittava ja kuunteleva”.

Marianna Parpala on nuorin edustaja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa. Ensimmäinen nelivuotiskausi on nyt päättynyt, ja seuraavat kirkolliskokousvaalit käydään helmikuussa 2020. Parpalan toiveissa on tulla valituksi uudestaan.

– Minut on otettu lämpimästi vastaan, ja olen kokenut, että mielipiteitäni on kuunneltu. Vaikka toisaalta taustakeskusteluihin käytävillä minua ei niinkään pyydetä mukaan, Parpala kertoo.

Sansa syyskeräys artikkelin alle

Kirkolliskokousedustajuus on ollut Parpalalle merkittävä monella tapaa.

– Olen saanut esimerkiksi käsitystä siitä kuinka haastavaa päätöksenteko voi olla ja miten paljon yhden päätöksen taakse voi kätkeytyä keskustelua ja erilaisia ajatuksia.

Marianna Parpalan on kokenut, että kirkolliskokouksessa kaikenlaiset mielipiteet saa sanoa ääneen.

– Mielestäni sananvapaus toteutuu siellä sekä rakenteellisesti että yleisen ilmapiirin kannalta. Ilmapiiri on pääasiassa kunnioittava ja kuunteleva, Parpala kuvaa.

Myös oman valiokuntansa, eli yleisvaliokunnan, ilmapiiriä Parpala kuvaa kunnioittavaksi.

– Kaikki ymmärtävät sen, että toisten kantoja joissakin asioissa, esimerkiksi avioliittokysymyksessä, on hankala muuttaa, ja siihen on tyydyttävä. Ehkä siksi keskustelussa pohjavireenä on rauhallisuus.

– Onhan se totta, että kirkolliskokouksessa pidetään myös sellaisia puheenvuoroja, jotka saattavat asiallisuudestaan huolimatta loukata myös esimerkiksi minua ja omaa uskoani. Omissa puheenvuoroissani pyrin aina kunnioittamaan toisia ihmisiä, Parpala sanoo

Marianna Parpala toivoo, että yhteinen usko näkyisi kirkolliskokouksessa selkeämmin. Käsittelyssä olevien asioiden puolesta voitaisiin rukoilla enemmän.

– Kokouksiin kyllä kuuluvat aamu- ja iltahartaudet sekä ruokavirsi. Tuntuu hyvältä, kun niiden aikana voi kokea myös hengellistä yhteyttä.

Toisaalta joskus tulkinnat kristinuskon perusasioista ovat niin erilaisia, että Parpala huomaa miettivänsä, uskotaanko tässä enää samaan Jumalaan.

– Kuitenkin ajattelen, että kirkot ja seurakunnat ovat aina jollakin tavalla rikki. Toimin omalla paikallani pyrkien siihen, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko voisi olla osa Kristuksen kirkkoa, jonka keskiössä on Raamattu ja Kristus, Parpala summaa.

Teksti: Petra Paakkari