Kyseessä ei ole herätyksen aalto, kuten oli Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, messiaanisesta seurakunnasta kuvaillaan Ukrainan virkistynyttä hengellistä tilannetta sodan aikana.
Kiovan messiaanisen seurakunnan (KJMC) viestintäjohtaja Olena Bereza ei unohda koskaan, millainen sokki torstaina 24. helmikuuta vuonna 2022 alkanut sota oli. Elämä muuttui kertarysäyksellä.
Ukrainalaisia lähti massoittain sotaa pakoon, mikä heijastui myös seurakuntien toimintaan. Kiovan messiaanisessa seurakunnassa oli ennen sotaa noin 2 200 jäsentä.
Viikon kuluttua sodan syttymisestä heitä oli enää noin 500.
KOSKA monet olivat lähteneet, seurakunnassa oli pohdittava, mitä sapattijumalanpalveluksille tehtäisiin.
– Rabbimme Boris Grisenko teki vaikean päätöksen. Viettäisimme sapattia kuten ennenkin, Bereza kertoo.
– Venäläiset joukot olivat tuolloin lähellä Kiovaa. Tilaisuuteen menneet eivät tienneet, pystyisivätkö he palaamaan kotiin illalla. Siksi suunnitelmamme tuntui mahdottomalta toteuttaa.
Sapattijumalanpalveluksessa oli lopulta noin 60 osallistujaa, mutta tilaisuus oli seurakuntalaisille hyvin merkittävä.
– Saimme rohkeutta vastaanottaa uskon, että voimme jäädä kaupunkiin ja tehdä sen, mikä on tarpeellista tällaisena aikana.
Jumalanpalveluksen livestriimaus kokosi yli 1,5 miljoonaa katselukertaa, ilman minkäänlaista markkinointia.
Seurakunta ei ole perunut sodan alkamisen jälkeen yhtään sapattijumalanpalvelusta. Se on myös muun muassa toimittanut yli 2 000 tonnia humanitaarista apua yli 17:ään Ukrainan kaupunkiin.
– Pääni pysyi ensimmäiset viikot kasassa siksi, että me autoimme muita.
OLENA Berezan mukaan samalla kun humanitaarisen avun tarve on kasvanut, innostus tukea ja antaa apua on vähentynyt.
– Siksi käytämme mahdollisuuksiemme mukaan omia varojamme tuodaksemme ihmisille helpotusta ja tukeaksemme tarvitsevia, Olena Bereza sanoo.
Seurakuntalaiset ovat pyrkineet helpottamaan myös pakolaisten tilannetta parhaansa mukaan. KJMC toimii aktiivisesti 54 muulla paikkakunnalla Ukrainassa ja ulkomailla.
Monet Ukrainassa toimivat kristilliset tahot ovat kertoneet, että sota on saanut ukrainalaiset kiinnostumaan uskonasioista ja että esimerkiksi sotilaat ovat kuunnelleet paljon hengellisiä radio-ohjelmia.
Kiovan messiaaniseen seurakuntaan on tullut Olena Berezan mukaan pitkästi yli tuhat uutta ihmistä reilun vuoden aikana. Seurakunnan toiminta on hiljalleen elpymässä ja jäsenmäärä hipoo jo entisiä lukemia.
– Kyseessä ei ole herätyksen aalto, kuten oli Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Tilanne on erilainen, Olena toteaa.
Hän uskoo, että monet etulinjassa olevat sotilaat etsivät helpotusta, tunnustavat syntinsä ja pyytävät esirukousta ennen taistelemaan menemistä, koska heitä pelottaa. Ei voida kuitenkaan tietää, muuttuuko heidän elämänsä ja tuleeko heistä minkään seurakunnan jäseniä, kun sota loppuu.
KIOVAN messiaanisesta seurakunnasta hengellisen kotinsa löytänyt itäukrainalainen Inna Zakrahova on oppinut sodan aikana, mikä elämässä on tärkeintä.
– Olen oppinut, ettei täällä selviä yksin. On tärkeää olla osa perhettä ja mukana Jumalan toiminnassa eikä keskittyä ratkomaan itse omia ongelmiaan.
Zakrahovan vakavasti sairas isä kuoli kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Venäjä valloitti Itä-Ukrainan.
Inna teki alueella seurakuntansa kanssa vuoden ajan humanitaarista työtä, kunnes koki Jumalan kutsuvan hänet Kiovaan. Äiti, ystävät ja seurakunta jäivät rajan toiselle puolelle.
– Voin soittaa äidilleni, mutten voi mennä sinne, koska alue on Venäjän miehittämä.
