Keskustan puheenjohtajaksi valittu Juha Sipilä kantaa mukanaan kristillisiä arvoja

 

Keskustan puheenjohtajaksi valittu Juha Sipilä näkee itsensä kristittynä

Keskustan puheenjohtajaksi valittiin lauantaina 9. kesäkuuta Keskustan puoluekokouksessa Rovaniemellä Juha Sipilä. Sipilä kertoo blogissaan kristillisestä uskostaan: ”Minulla on henkilökohtainen vakaumus ja kannan mukanani kristillisiä arvoja.” Sipilän juuret ovat Rauhan Sana -herätysliikkeessä.

 

Aihe sai ennen puheenjohtajavaaleja julkisuutta, kun Keskustan ruotsinkielisen piirin puheenjohtaja Peter Albäck kirjoitti Facebook-sivuillaan, että ”moni ei vielä tiedä, että Sipilä kuuluu lestadiolaisiin”. Hän kyselee, voiko ”tämän lahkon jäsen olla poliittisen puolueen puheenjohtaja.”

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Rauhan Sana on yksi osa lestadiolaista herätysliikettä. Historiansa aikana lestadiolainen herätysliike on jakautunut. Lestadiolaisuuden pääryhminä ovat vanhoillislestadiolaisuus, Esikoislestadiolaiset, Rauhan Sana ja Uusheräys.

”En siis kuulu nk. vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen, mihin useammat lestadiolaisuuden liittävät, mutta minulla on ystäviä senkin liikkeen parissa ja olen oppinut arvostamaan heitä.”

Dosentti Timo Junkkaala muistutti Seurakuntalainen.fi:n haastattelussa, että rauhansanalaisuus ei ole lahko vaan luterilaisen kirkon sisällä toimiva hengellinen liike samaan tapaan kuin vaikkapa herännäisyys ja evankelisuus.

Sipilä kirjoittaa uskon olevan monille hyvin herkkä ja henkilökohtainen asia.

”Koen, että jokaisella on myös itse oikeus määritellä minkälainen on. En ole koskaan lokeroinut itseäni lestadiolaiseksi vaan kristityksi, joka voi toimia useammassakin yhteisössä, missä korostetaan omaa vastuuta ja vapautta.”

Sipilä kirjoittaa olevansa jäsenenä muun muassa kansainvälisessä kristillisessä kauppakamarissa.

”Heistä monet ovat nk. vapaiden suuntien edustajia, yhdistävä tekijä monille jäsenille on yrittäjyys.”

Sipilä kirjoittaa blogissaan myös uskonnonvapauden tärkeydestä.

”Kannatan suomalaisen yhteiskunnan yhtenä perustana vapautta uskoa tai olla uskomatta ja myös ilmaista itse, omin sanoin, uskonnollisen vakaumuksensa, niin kuin se itsestä tuntuu oikealta.”

 

Lue myös: Kirkkohistorian dosentti: Rauhansanalaisuus ei ole lahko