Kävelyretket ovat uusinta sinkkutoimintaa Tampereella

Marja Alasorvari ja Seppo Kemppainen ehtivät kuvaan ennen K63-sinkkutapaamisen alkua Seurakuntien talon edustalla, Tampereella. Kuva: Erja Taura-Jokinen

Tampereen ev.lut. seurakuntien sinkkutoimintaan osallistuu parisensataa aktiivia. Uutta tekemistä kehitetään oman porukan ideoista. Tapaamisia on myös räätälöity varta vasten sekä työikäisille että yli 63-vuotiaille.

Jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä.

Kepeä sutkautus nostaa monilla hymyn huulille, mutta on niitäkin, joita se ei naurata. Kumppanin tai puolison ikävä voi olla kova ja kipeä.

Tampereella pääsee vielä toukokuussa mm. sinkkujen oloiltaan Linnainmaan seurakuntakeskukseen ja yksin elävien työikäisten kokoontumiseen Aleksanterin kirkon kryptaan.

Kaikenikäisten kävelyretkiä järjestetään lauantaisin.

Tampereen ev.lut. seurakuntayhtymässä sinkkutoimintaa ohjaa diakoni Sari Peltonen.

– Uutiskirjeemme tilaajia on lähes kolmesataa. Yhtä paljon tykkääjiä on toiminnallamme Facebookissa. Nämä joukot eivät ole keskenään samanlaiset, joten työmuodon piirissä väkeä on kaikkiaan vielä enemmän, hän laskeskelee.

– Moni tulee sinkkutapahtumiin juttuseuran kaipuussa. Niistä saa mukavan syyn lähteä neljän seinän sisältä tuulettumaan. Siihen läheisetkin – lapset ja lapsenlapset – ovat useampia yksin eläviä ikäihmisiä kannustaneet.

On myös niitä, jotka toivovat löytävänsä elämänkumppanin.

Seppo Kemppainen on yksi aktiivisimmista sinkkutoimintaan osallistuvista. Hän on mukana lähestulkoon joka viikko.

– Olen keittänyt kananmunani yksin nyt kuusitoista vuotta. Toiveissa olisi löytää vierelle uusi ihminen, mutta vielä ei ole tärpännyt, mies tunnustaa.

Marja Alasorvari on puolestaan elänyt koko elämänsä yksin.

– Olen tainnut tottua siihen niin, etten ole kärsinyt yksinäisyydestä. Seurakunnan sinkkutapahtumissa käyn siksi, että tapaan samassa elämäntilanteessa ja ikävaiheessa eläviä – varsinkin tässä K63-ryhmässä.

– Yhdessä on kiva muistella menneitä ja lapsuuden leikkejä. Moni on maailta lähtöisin niin kuin minäkin. Nyt ajat ovat kovasti erilaiset. Lämpimät muistot yhdistävät.

Elämänkumppanin löytymisestä Marja Alasorvari ei enää haaveile, joskaan ei mahdollisuutta kielläkään.

– Äidilläni oli tapana sanoa, että ”jos se on tullakseen, se tulee sitten vaikka savupiipusta”!

Arkipäivien ohjelmaa hänellä ovat askartelut ja tuolijumpat kodin lähellä sijaitsevassa palvelukeskuksessa sekä seurakunnan tilaisuudet. Aika usein matka vie lapsuudenmaisemiin, missä veli puolisoineen asuu.

– Kristillinen sinkkutoiminta on hyvä juttu, ja minusta sitä on Tampereella sopivassa määrin.

 

 

Aiheet