Kant kummittelee sovitusopin kieltäjien ajattelussa – ”lundilainen” teologia vaikuttaa Suomessa edelleen

 

Dosentti Timo Eskola painottaa, että sovitusuhri on keskeinen osa kristillistä oppia, vaikka jotkut ovat sen yrittäneet opista poistaa.

Teologian tohtori Timo Eskola käsitteli Perusta-lehden teologisilla opintopäivillä 4.1. uhriajattelua kristillisessä opinmuodostuksessa. Hän esitteli saksalaisen teologin Albrecht Ritschlin (1822-1889) ajatuksia. Eskolan mukaan Ritschl ”kävelee Raamatun yli” soveltaessaan Immanuel Kantin filosofiaa Uuden testamentin tulkintaan.

– Kant väitti, että Jumalaa voidaan tarkastella järjellisesti ainoastaan eettisten kysymysten kautta. Teologia täytyy tulkita pyrkimyksenä eettisesti korkeatasoiseen elämään. Kantin jälkeen käsitys uskonnosta muuttui siten, että uskonnossa on kysymys moraalista, Eskola pohjusti.

Hgin rttukoulu vkot 31 ja 32 Smy

Ritschlin vaikutus on näkynyt Eskolan mukaan muun muassa ”lundilaisessa” teologiassa, joka sai alkunsa Ruotsissa 1920-luvulla ja vaikutti voimakkaasti myös Suomessa. Lundilaisen teologian kärkihahmoihin kuuluivat Anders Nygren, Gustaf Aulén ja Ragnar Bring ja Suomessa professorit Lennart Pinomaa ja Lauri Haikola sekä tohtori Erkki Niinivaara. Sen sijaan Uuras Saarnivaara ja Eino Sormunen vastustivat lundilaisuutta.

Lundilaisuuden peruja on Timo Eskolan mukaan suomalaisessa teologisessa keskustelussa esiintynyt ”kahden korin malli”, jossa Raamatun sisältöä jaetaan kuvitteellisiin uskon ja rakkauden koreihin. Rakkauden koriin kuuluvat asiat voivat muuttua ajan saatossa, toisin kuin uskon koriin kuuluvat. Tässä jaottelussa muun muassa eettiset kysymykset kuuluvat raamatuntulkinnassa muuttuvaan rakkauden koriin. Esimerkiksi: joidenkin lundilaista teologiaa kannattavien teologien mukaan homoseksuaalinen käyttäytyminen on hyväksyttävää, koska se kuuluu rakkauden koriin.

Sovitusoppiin Ritschlin kantilainen ajattelu siirtyi erityisesti ”lundilaisen” professorin Gustaf Aulénin teologian kautta.

– Hänen kirjansa Christus Victor vakiinnutti kaavan, jonka mukaan “latinalainen” uhriteologiasta puhuva sovitusoppi erotetaan “klassisesta” voittoisan Kristuksen teologiasta. Ero tehtiin 1000-luvulla eläneen Anselm Canterburylaisen kirjojen perusteella. Katsottiin, että uhriajattelu nousi virheellisestä raamatuntulkinnasta. Tämä näkemys on vaikuttanut perin voimakkaasti vielä meidänkin aikamme teologeihin, Eskola arvioi.

Myöhemmin kantilainen ajattelu tuli esille esimerkiksi vaatimuksena valita ”rakkauden Jumalan” tai ”verta vaativan Jumalan” välillä.

– Jälkimmäinen edustaa anselmilaista ”uhriajattelua”. Kyseessä on kuitenkin virhetulkinta, koska kirkkoisät eivät koskaan asettaneet Kristuksen voiton ajatusta uhriteologian vastakohdaksi. Uhriteologia nähdään varhaisessa kirkossa joka puolella, etenkin ehtoollisteologiassa. Myös Uudessa testamentissa uhriteologia on täysin ilmeinen.

Eskola vaatiikin koko terminologian muutamista.

– Vääriä vastakkainasetteluja ei tule enää 2000-luvulla toistella.

– Lundilaisuus kuitenkin vaikuttaa esimerkiksi pohjoismaisessa teologiassa jossain määrin edelleen. Se vaikuttaa niin, että kristinuskossa katsotaan olevan kysymys kirkon jäsenyydestä ja moraalisesti tasokkaasta elämästä.

– Sellainen uskonto on pelkkää lakia. Uskon ydin puuttuu.

– Lundin teologia synnytti aikanaan niin voimakkaan vastakkainasettelun, että professori Osmo Tiililä erosi kirkosta sen takia, Eskola lisäsi.

Sovitus ja Kristuksen uhri on Eskolan mukaan olennainen osa raamatullista teologiaa.

– Jos teologian lähtökohdat haetaan Raamatusta, keskeisimmät metaforat ovat temppeliuhrissa, joka sovelletaan Kristukseen. Heprealaiskirjeessä Kristuksen uhri perustellaan. Siitä ei voi luopua minkään myöhemmin tulleen filosofisen periaatteen avulla, Eskola kiteyttää.

Perusta-lehden Teologiset opintopäivät järjestettiin Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa 2.-4.1. 2020.