Elämäntaito: Aatelisnaiset auttajina – kolme tarinaa siitä, miten ylhäiset syttyivät diakonialle

Kansanedustaja Antero Laukkanen: Kuka turvaa lapsen oikeuden uskoa?

 

Kuva: Mikael Tammilehto

Kansanedustaja ja pastori Antero Laukkanen (KD) on tehnyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen opetushallituksen uudesta varhaiskasvatussuunnitelmasta, joka Laukkasen mukaan keskittyy lähinnä rajoittamaan lapsen uskonnonvapautta.

–  Kuka turvaa lapsen perusoikeuden uskon harjoittamiseen varhaiskasvatuksessa? Ihmettelen sitä, että uudessa varhaiskasvatussuunnitelmassa ei pidetä esillä lapsen oikeutta omaan uskoon ja vakaumuksen ilmaisuun, Laukkanen toteaa.

Laukkanen muistuttaa, että Suomen perustuslaissa taataan oikeus vakaumuksen ilmaisuun. Oikeutta tukevat useat kansainväliset sopimukset ja julistukset.

Kirkkorekry neliöb. 29.4.-12.5.

–  Nämä oikeudet kuuluvat myös varhaiskasvatuksen piirissä olevalle lapselle. Vakaumuksen ilmaisu edellyttää sananvapauden toteutumista.

Uudessa varhaiskasvatussuunnitelmassa edellytetään, että varhaiskasvatus on uskonnollisesti ja poliittisesti sitouttamatonta toimintaa ja siinä painotetaan kulttuurikasvatusta ja omien juurien tuntemista. Suunnitelman linjauksen lähtökohtana on monikulttuurisuuden huomioon ottaminen Suomessa. Siinä korostetaan myös vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä ja vanhempien vakaumuksen kunnioittamista.

– On selvää, että hyvän yhteistyön tulee rakentua lasten ja vanhempien toiveita kunnioittaen ja noudattaen. Suunnitelma kuitenkin jättää huomiotta positiivisen uskonnonvapauden periaatteen ja keskittyy lähinnä rajoittamaan uskonnonvapautta, Laukkanen sanoo.

Uskonnonvapaus ei merkitse uskonnottomuutta

Laukkasen mukaan uusi varhaiskasvatussuunnitelma on herättänyt huolta monissa vanhemmissa. Oman vakaumuksen ilmaisulla on tärkeä osa lapsen identiteetin muotoutumisessa. Lapsen oikeus identiteettiin on yksi arvioitavista tekijöistä, kun määritellään lapsen edun toteutuminen.

–  Suomessa on merkittävä määrä perheitä, joiden lapset kokevat täysin luonnolliseksi asiaksi esimerkiksi ruokarukouksen. Jos Suomen perustuslakiin kirjattua uskonnonvapautta tulkitaan vain negatiivisesti, on uhkana, että kristillisen kasvatuksen saaneita lapsia ja heidän vapauttaan ilmaista usko syrjitään. Uskonnonvapaus ei merkitse uskonnottomuutta. Nykysuunta vaarantaa lapsen terveen kehityksen, Laukkanen huomauttaa.