Ihmisiä ja ilmiöitä: Onnellisuusprofessori Markku Ojanen: Iloa ja elinvoimaa ikävuosiin

Juha Vähäsarja asettaa lähetyskentän tarpeet etusijalle

 

Pastori Juha Vähäsarja muistuttaa

Juha Vähäsarja muistuttaa, ettei lähetystyötä saisi laittaa kirkkopoliittisten kiistojen maksumieheksi, eivätkä ne riitä syyksi evätä tukea lähetysjärjestöiltä.

Espoon seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto päätti jakaa edellisistä vuosista poiketen tämän vuoden jakamattoman kansainvälisen vastuun määrärahan kaikille kirkon lähetysjärjestöille (Suomen Lähetysseuralle, Kansanlähetykselle, Kylväjälle, SLEYlle, SLEFlle, Medialähetys Sanansaattajille sekä Suomen Pipliaseuralle). Tuki jaetaan suhteessa järjestöjen valtakunnalliseen kannatukseen. Avustuksia saavien järjestöjen lukumäärää Espoossa on Raamattuopiston rehtorin, pastori Juha Vähäsarjan mukaan vähennetty vaihe vaiheelta, mutta nyt tapahtui oikeudenmukainen korjausliike.

– Tämä linjaus oli loistava päätös Espoon valtuustolta. Olen itse ollut tätä ajamassa monien muiden kanssa, ja aina äänestykset on hävitty, viimeksi tosin varsin niukasti, Vähäsarja iloitsee.

KRS Krito 10.-23.6.

Vähäsarja muistuttaa myös, että lähetysjärjestöt tekevät lähetystyötä erittäin vaikeilla kentilllä. ”Esimerkiksi Kylväjä on nimenomaan erikoistunut tietoisesti ns. vaikeisiin kenttiin, missä muut eivät toimi ja missä on mahdollisimman vähän kristittyjä. He toimivat esimerkiksi maassa, missä laskettiin olevan v. 1989 neljä kristittyä ja maissa, joiden nimeä ei voida Suomessakaan julkisesti mainita, ettei työ vaarantuisi”, Vähäsarja kertoi aiemmin Espoon yhteisessä kirkkovaltuustossa lähetysmäärärahoista keskusteltaessa.

 

Oppikiistat eivät saa olla esteenä lähetystyölle

Aikaisempina vuosina ongelmaksi lähetysjärjestöjen kanssa tehtävässä yhteistyössä on koettu kysymykset tasa-arvoisesta avioliittolaista sekä naispappeudesta. Kirkkohallituksen ohjausryhmä seuraa, pysyvätkö lähetysjärjestöt kirkon opissa ja linjauksissa. Tämä järjestely on vahvistanut luottamusta lähetysjärjestöjen toimintaan.

– On myös hyvä muistaa, että kirkon virallinen linja avioliittoon liittyen on tosiasiassa sama kuin konservatiivisemmilla lähetysjärjestöillä. Ja myös virkakysymystä päätettäessä kirkolliskokouksessa päätökseen lisättiin ponsi, jossa todettiin myös ns. vanhan virkakannan edustajille oikeus kirkon virkoihin ja täysivaltaiseen kirkon jäsenyyteen.

Vähäsarja kuitenkin muistuttaa, etteivät kirkkopoliittiset kiistat saisi olla esteenä lähetystyön tekemiselle.

”AIDS -orvot ja heidän auttajansa, kehitysvammasairaalan lapset, ympärileikkausta paossa olevat naiset, joiden parissa tehtävää työtä olen saanut paikan päällä seurata, tai sodassa psyykkisesti vaurioituneet siviilit eivät todellakaan ole kiinnostuneita tasa-arvokysymyksistä tai seksuaalisuuteen liittyvistä mielipiteistä, vaan he kysyvät, voisiko joku auttaa heitä tilanteessa, jossa mitään muuta apua ei ole näkyvissä”, Vähäsarja huomauttaa 25.3. Kirkkovaltuustossa pitämässään puheessa. ”Ja he ovat äärettömän kiitollisia, kun he saavat käytännön apua ja kun heitä rohkaistaan evankeliumin sanomalla, jolla on voima kantaa myös sinne ajan rajan toiselle puolelle.”

 

Muuttuneet asenteet

Kirkkohallituksen ohjausryhmän valvonnan ja kirkon yhdessä lähetysjärjestöjen kanssa tekemien linjausten myötä asenteet ovat muuttuneet. Vähäsarjan mukaan oli hienoa, että nekin Espoolaiset valtuutetut, jotka ovat kenties teologisesti eri linjoilla, tulivat samaan äänestysrintamaan siksi, että päätös oli heille oikeudenmukaisuuskysymys. Myös Vantaalla palattiin samaan käytäntöön kuin Espoossa.

– Lähetystyössä pitäisi lähteä aina liikkeelle lähetyskäskyn lisäksi kentän intresseistä, ei omista kirkkopoliittisista tai muista syistä. – Siitä, mitä hädässä olevat tarvitsevat, Vähäsarja toteaa.