Jouko Puhakka: Rakkaus on kaiken takana

 

Kuva: Sari Savela

Kirjailija Jouko Puhakka menetti puhekykynsä, kun hän epäili Jumalan kaikkivaltiutta. Puhekyvyn palattua Puhakka ymmärsi, että Jumala ylläpitää elämää.

Uuden kirjansa välityksellä Puhakka muistuttaa, että ylläpitäjästä käytetään myös nimeä Rakkaus.

Suomen Raamattuopiston Säätiön Pohjois-Karjalan aluejohtaja Jouko Puhakan romaani Suurin on rakkaus ilmestyy kesäkuussa. Lukijaa kuljetetaan kolmen sukupolven vaiheissa ennen sotia ja niiden jälkeen. Kirja kertoo nuoren miehen ja naisen koskettavan tarinan. He kokevat sodan tuoman tuskan ja evakossa elämisen mutta myös Jumalan huolenpidon.

Sansa syyskeräys artikkelin alle

– Kirja on fiktiota, mutta seassa on tositapahtumia, Puhakka kertoo.

Häneltä on aiemmin ilmestynyt kaksi hartauskirjaa. Puhakka kertoo kirjoittaneensa romaania vuoden verran.

– Kirjan kirjoittaminen vain tuli sydämelleni. Terapiaahan tämä on myös ollut. Näin sieluni silmin aina seuraavan juonenkäänteen ja kirjoitin sen mukaan, hän kertoo.

– Kirja on kirjoitettu niin, että sen voi ottaa käteensä myös kristillisyydestä vieraantunut. Sanoma tulee kuitenkin esiin. Kirjan kohtauksissa kerrotaan, kuka tämä Rakkaus on. Siinä on selkeä kristillinen sanoma, Puhakka kuvaa.

Maailma kaipaa hänen mukaansa rakkautta.

–  Siksi uskon tällä kirjalla olevan tilausta. Toivon, että se heijastaa Kristuksen rakkautta. Läsnä ovat sekä romanttinen rakkaus että anteeksiantamuksen voima.

Sana alkoi kannatella

Puhakan tarve kertoa Jumalan rakkaudesta kumpuaa hänen omista kokemuksistaan.

– Olen käynyt syvissä vesissä. Kun tuntui, etten jaksa. Pyysin Jumalalta jotakin sanaa avuksi. Sain psalmin kohdan ”Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät”. Sana alkoi kantaa minua ja piti pystyssä.

– Joskus ihminen lasketaan niin syvälle, etteivät edes rukoukset, Raamatun lukeminen tai mikään oma tekeminen kestä. Silloin vain Jumala ja hänen sanansa kantavat.

Puhakka kertoo menneisyydestään toisenkin tarinan.

– Vuosia sitten, kun luin Raamattua, törmäsin jakeeseen ”ilman minua ette voi mitään”. Minulle tuli ajatus, että eihän tuo voi pitää paikkaansa. Mutta Jumala teki minusta hetkeksi mykän. Menin vaimon luokse, ja hän ihmetteli, että mitäköhän minä hassuttelen. Muutaman minuutin se kesti, mutta kerrasta en vielä uskonut, vaan menetin puhekykyni uudelleen, hän kertoo.

Kun pystyin jälleen puhumaan, tiesin että Jumala on kaikkivaltias. Ymmärsin, että Jumala pitää yllä elämän. Se on valtavan myönteinen asia, että meillä on niin suuri ja rakastava Jumala.

 

Aiheet