Jokainen askel Juhani Huotarin kutsumuksessa on ollut Jumalan armoa

 

Juhani Huotari toimi Marttyyrien Äänen lähetysjohtajana heinäkuun loppuun 2018 saakka. Hän jatkaa nykyisin järjestön monipuolisen mediatyön päätoimittajana. Marttyyrien Ääni on tunnustuskuntiin sitoutumaton lähetys- ja ihmisoikeusjärjestö. Se palvelee kansainvälisten verkostojensa kautta eri tavoin vainottuja kristittyjä maailmanlaajuisesti. Kuva: Huotarin kotialbumi

Juhani Huotari on tullut laajalti tunnetuksi vainottujen kristittyjen asiamiehenä.

Juhani Huotari on elänyt värikkään elämän. Hänen elämänvaiheensa ovat risteytyneet erilaisissa vaiheissa ponnistelevien ihmisten kanssa. Hän on kohdannut hyväosaisia ja puutteenalaisia, halveksittuja ja arvostettuja, vainottuja ja heidän sortajiaan sekä kristittyjä yli kirkkokuntarajojen. Hänen ihmissuhdeverkostoissaan on väkeä eri tasoilta aina yhteiskuntien pohjasakoista valtaapitäviin.

– Monta kertaa olen saanut olla palanen monien ihmisten yhdessä tekemässä tehtävässä, jonka suoritettuamme olemme kokeneet, että Jumala sen lopulta teki, Huotari summaa.

Sansa syyskeräys artikkelin alle

Valo ja pimeys 

Huotarin kutsumuksena on ollut liikkua siinä jännitteessä, joka syntyy, kun evankeliumin valo kohtaa pimeyden. Jumala on johdattanut Huotaria menemään ja toimimaan — ja pimeyden voimat ovat tehneet vastarintaa.

Ihmisen maalliset toimet ja Jumalan yliluonnollinen apu ovat kulkeneet vahvasti rinta rinnan Huotarin elämässä. Joskus on ollut todellisia vaaranpaikkoja, kuten esimerkiksi kerran Etelä-Amerikassa. Ryöstäjien pistooli oli jo Huotarin niskassa ja rosvo veti liipaisimesta. Kuului vain ”klik” ampujan suureksi harmiksi.

Huotarin elämänvaiheista on ilmestynyt kirja marraskuussa 2018. Ajatusta kirjasta oli esitetty hänelle aiemminkin, mutta hänelle on ollut mahdotonta ottaa aikaa sellaiseen työntäyteisen arjen keskellä. Siltä se tuntui nytkin Päivä Osakeyhtiön yhteydenoton jälkeen.

– Ainoa mahdollisuus kirjan tekemiseen oli saada sille kirjoittaja. Alkoi yhteistyö Tapani Sopasen kanssa. Juhani Huotari – Vainotun kristityn asiamies -kirja onkin hänen käsialaansa. Pidän hänen tyylistään. Yhteistyömme sujui erinomaisesti, Huotari summaa kiitollisena.

Ilon kyyneleitä

Huotarin Aulis-isä oli helluntaisaarnaaja. Hän otti uskossa olevan poikansa mukaan hengelliseen työhön jo teini-iässä sekä kotiseurakunnassa että evankelioimismatkoillaan. 

– Isä tunnisti kutsumukseni. Isän ja äidin esimerkki antautumisesta evankeliumin palvelukseen on merkinnyt minulle valtavasti. 

Aulis Huotari oli mukana Raamattujen salakuljettamisessa Neuvostoliittoon. Juhani Huotari oli itsekin matkustellut joitakin kertoja 1960-luvun lopulla Leningradiin Raamattujen kanssa. Aulis-isä oli perustanut sinne  myös maanalaisen seurakunnan. Huotari liittyi säännöllisesti tuon seurakunnan auttamiseen 1970-1980 -luvun vaihteessa. 

 – Oli koskettavaa viedä Raamattuja niitä kipeästi haluaville ja nähdä kerta toisensa jälkeen ilon kyyneleitä Raamatun saaneen kasvoilla, Huotari muistelee.

1970-luvun puoliväliin sijoittuu Huotarin lupaus antautua vielä joskus kokopäiväisesti kärsivän seurakunnan palvelukseen. Hän antoi lupauksen Jumalalle kahden KGB-upseerin välissä Leningradin kadulla. Huotaria vietiin kuulusteltavaksi salakuljetusreissun yhteydessä. Kuulusteluhuoneessa Huotari koki hämmästyttävän tilanteen. Pääkuulustelija ei millään päässyt käsiksi häneen, vaan näkymätön muuri pysäytti yritykset kerta toisensa jälkeen.

  Jumala muistutti tuosta lupauksesta 22 vuotta myöhemmin.  Se johti astumiseen Marttyyrien äänen (silloisen Stefanus-lähetyksen) palvelukseen.

Terve sydän

Huotarin aikuisiän tehtäväkenttä jakautuu kolmeen pääosaan. Hän toimi ensin vuodesta 1973 alkaen helluntaiseurakuntien evankelistana, koulutyöntekijänä ja pastorina. Vuonna 1984 alkoivat lähetystyöjaksot Boliviassa. Kirjassa on värikkäitä kuvauksia näiltäkin vuosikymmeniltä.

Tehtävät Marttyyrien Äänen palveluksessa kutsuivat vuonna 1997. Välillä oli vielä yksi työkausi Boliviassa vuosina 2003–2007. 

Tuohon ajanjaksoon liittyy Huotarin sairastuminen vakavasti helmikuussa 2004. Sydänlihastulehdus vei hänet sydämensiirtojonoon. Hänen puolestaan rukoiltiin eri puolilla maailmaa. Myös ryhmä Turun Martinkirkon Ilpoisten piiriläisiä kävi rukoilemassa hänen puolestaan.

– Seuraavana päivänä olikin sitten kardiologilla ihmettelemistä. Monitoreissa näkyvä sydän oli kuin uusi. Oli tapahtunut ilmeinen ihme. Minut käskettiin takaisin työelämään. Palasin Boliviaan, Huotari kertoo.