Elämäntaito: Aatelisnaiset auttajina – kolme tarinaa siitä, miten ylhäiset syttyivät diakonialle

Intersektionaalinen feminismi pyrkii romuttamaan kristillisen ihmiskäsityksen

 

Soili Haverinen pitää intersektionaalista feminismiä eräänlaisena Troijan hevosena: ideologia halutaan tuoda läpi hyvältä vaikuttavien asioiden varjolla.

Suomeenkin rantautuneen intersektionaalisen feminismin tavoitteena on purkaa sen alistavina pitämät rakenteet ja rakentaa uusi maailma, jossa ei ole esimerkiksi sukupuolien kahtiajakoa.

Marxilaisuuteen pohjaava intersektionaalinen feminismi syntyi Suomen teologisen instituutin (STI) pääsihteerin Soili Haverisen mukaan Yhdysvaltojen yliopistomaailmassa kritiikkinä sille, ettei valkoinen feminismi ota huomioon, miten erilaisessa asemassa esimerkiksi tummaihoinen nainen voi maassa olla valkoihoiseen verrattuna.

Ideologia tarkastelee erilaisia alistavia tekijöitä, joiden perusteella ihminen voi joutua eriarvoiseen asemaan suhteessa toisiin ihmisiin. Etuoikeuksien kehien avulla arvioidaan, mihin identiteettiryhmiin ihminen kuuluu, mikä on hänen yhteiskunnallinen asemansa ja miten häntä tulee kohdella.

Sansa neliöb. 1.-30.5.

– Kehän ulkoreunassa oleville, joista esimerkiksi voisi ottaa tummaihoisen transsukupuolisen naisen, tulee antaa enemmän tilaa vaikkapa mediassa ja keskustan lähellä olevien, esimerkiksi valkoisen heteronormatiivisen miehen, valtaa tulee rajoittaa, Haverinen selittää.

Pyrkimyksenä ei siis ole tasa-arvo niin kuin se perinteisesti mielletään.

Kaiken takana on taistelu vallasta

Soili Haverinen pitää intersektionaalista feminismiä eräänlaisena Troijan hevosena: ideologia halutaan tuoda läpi hyvältä vaikuttavien asioiden varjolla.

– Vaikka siinä on ulospäin aika hyvältäkin kuulostavia motiiveja ja ajatuksia, se on hyvin vahingollinen, koska siinä on tietynlainen, muuttumaton ideologinen rakenne. Se ei ratkaise ongelmia, joita se väittää ratkaisevansa.

Aatteen taustalla on Haverisen mukaan mustavalkoinen maailmankuva, jossa ovat vain alistajat ja alistetut.

– Ajatus todellisuudesta on se, että se pohjimmiltaan on aina taistelua vallasta, jolloin inhimillistä elämää tarkastellaan valtataistelun näkökulmasta. Jos esimerkiksi kaikkea perheessä tapahtuvaa tarkastellaan vain siitä näkökulmasta, saadaan aikaan valtataistelua. Kristillinen ihmiskuva ja todellisuuskäsitys on taas se, että kaikki lähtee hyvyydestä käsin, ja siinä vain on säröjä.

Tavoitteena sukupuolten moninaisuus

Intersektionaalinen feminismi näkee myös kaksijakoisen sukupuolikäsityksen alistusjärjestelmänä, jolla ihmiset pyritään alistamaan heteronormatiiviseen yhteiskuntaan.

– Alistaviksi katsotut rakenteet täytyy purkaa ja rakentaa uusi maailma, jossa ei ole tällaista kahtiajakoa ja jossa jokainen voi olla mitä tahtoo, Soili Haverinen sanoo.

Uutta sukupuolikäsitystä ollaan ajamassa jo päiväkoteihin.

– Tämä aika on hyvin hämmentävää ja ahdistavaakin lapsille, kun pienestä asti sanotaan, että ihminen voi itse päättää, mitä sukupuolta on. Kun lapsi kysyy, mistä hän tietää, onko hän tyttö vai poika, niin mitä siihen vastataan tuon ideologian pohjalta? Ei siihen voi vastata oikein mitään.

Haverinen tietää, että moni ajattelee sukupuolia olevan vain kaksi, vaikkei sanoisi sitä ääneen. Hän rohkaisee tuomaan oman mielipiteen rohkeasti julki.

– Kristillinen usko antaa oikean ja hyvän vastauksen näihinkin kysymyksiin, joihin intersektionaalinen feminismi pyrkii vastaamaan siinä kuitenkaan onnistumatta.

Soili Haverinen vieraana medialähetysjärjestö IRR-TV:n Ajassa-ohjelmassa. Ohjelma esitetään televisiossa antennikanavalla 16, tiistaina 24.10 klo 19.45 ja uusintana torstaina 26.10. klo 19.45. Ohjelma on katsottavissa myös tästä linkistä.

Teksti: Elina Uusikylä