Vasemmistoliberaaliin aatteeseen pohjautuva Pride-liike julistaa edistävänsä ihmisoikeuksia, mutta ajaa samaan aikaan kyseenalaisia poliittisia tavoitteita, kuten lasten transhoitojen laillistamista.
Suomen teologisen instituutin (STI) pääsihteeri ja ideologioihin perehtynyt uskonnonfilosofi Soili Haverinen näkee, että Pride-liike pyrkii ihmisoikeuspuheillaan saamaan ihmisten siunauksen poliittisille tavoitteilleen.
– Ajatellaan, että jos joku kannattaa yleensä ihmisoikeuksia, niin sitten pitäisi automaattisesti kannattaa myös kaikkea, mitä Pride-ideologian toimesta kutsutaan ihmisoikeuksiksi.
Pride-liike edustaa kansanedustaja Onni Rostilan (ps.) mukaan vasemmistoliberaalia poliittista maailmankatsomusta ja ajaa siihen liittyviä asioita.
– Vasta aika hiljattain siitä on tullut valtavirtainen, kyseenalaistamaton liike, mikä kertoo poliittisen ideologian tietynlaisesta voitokkuudesta. Liikkeellä on omat poliittiset tavoitteensa, jotka muuttuvat ajan saatossa vain radikaalimmiksi sitä mukaan, kun he saavat tavoitteitaan läpi.
Yksi tavoite on alaikäisten transhoitojen laillistaminen.
Taistelu sukupuolijärjestelmää vastaan
Soili Haverinen kertoo, että Pride-liikkeen historiallisia juuria voi löytää Ranskan vallankumouksesta sekä Jean-Jacques Rousseaun ja Georg Wilhelm Friedrich Hegelin filosofioista. Omat jälkensä aatteeseen ovat jättäneet marxilaisuus, freudilaisuus ja feminismin eri aallot.
– Monet keskeisistä ydinideoista löytyvät jo 1700- ja 1800-luvuilta, kuten että ihmisen identiteetin tunnustaminen on keskeinen asia ja että ihmisen täytyy seurata omia tunteitaan ja viettejään, sekä ajatus siitä, että ihmiset ovat jakautuneet valtaapitäviin ja alistettuihin.
– Ensimmäisen ja toisen aallon feminismeissä ajateltiin, että miehet alistavat naisia. 1970-luvulta alkaen on vahvistunut ajatus siitä, että heterot ja cis-sukupuoliset ovat alistajia ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt ovat alistettuja, ja näitä alistava rakenne on kaksijakoinen sukupuolijärjestelmä, joka pitää dekonstruoida eli hajottaa.
Haverisen mukaan Kommunistiseen manifestiin on kirjattu, että perherakenne estää sosialistisen vallankumouksen, minkä vuoksi se pitäisi purkaa yhteiskunnasta.
– Neuvostoliiton alkuvaiheessa sitä kokeiltiinkin, mutta kokeilua ei pystytty jatkamaan katulapsiongelman levähtäessä käsiin. Yhteiskunnalliset seuraukset olivat järkyttävät.
Rajattomuuden huonot hedelmät
Perinteisen länsimaisen moraaliperustan rappeutuessa vanhat ideologiat ovat nostaneet päätään. Onni Rostilan mielestä Pride-liike on pyrkinyt ottamaan lähestulkoon valtion ideologian tai -uskonnon roolin.
– Monet julkisyhteisöt, valtionyhtiöt ja isot yritykset liputtavat avoimesti tämän poliittisen ideologian puolesta. Siinä on tietynlainen totalitarismin häivähdys.
Rostila kokee, että Pride-ideologiasta yritetään tehdä pakkosyöttämällä nykyajan länsimaisen kulttuurin kulmakivi, vaikka se on yksilökeskeisyydessään, hedonistisuudessaan ja moraalisessa rajattomuudessaan hyvin vallankumouksellinen verrattuna perinteiseen länsimaiseen sivistys- ja kulttuuriperinteeseen. Ideologian hedelmät eivät ole olleet erityisen hyvät.
– Syntyvyys on ennätysalhaalla, nuorten mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin, itsemurhat käsittääkseni nousussa, samoin päihteidenkäytön ongelmat. Sanoisin, että hedelmistään puu tunnetaan. Onko rajattomuus tuonut meille jotain hyvää?
Ohjelma on kuunneltavissa veloituksetta myös Spotifyssa.
Elina Uusikylä
