Dosentti Mikko K. Heikkilän mukaan nykyajan asenneilmasto on hämärtänyt Suomen historiaa, epämiellyttävinä koetut faktat on pyritty lakaisemaan maton alle.
Kysymykseen, mitä suomalaisuus on, on vastauksia todennäköisesti yhtä paljon kuin on kansalaisiakin. Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Tiera Laitiselle suomalaisuus on ennen kaikkea kieltä ja keskinäistä ymmärrystä.
– Minulle henkilökohtaisesti suomen kieli on keskeinen, määrittävä tekijä. Se on sitä, että suomalaisten on helppo tulkita ja ymmärtää toisiaan usein puolestakin sanasta, Laitinen sanoo.
Mikko K. Heikkilä lähestyy asiaa historiantutkijan näkökulmasta korostaen konkreettista sidettä paikkaan.
– Itselleni suomalaisuus on vahvaa kytköstä Suomi-nimiseen maahan.
Heikkilä muistuttaa, että omien juurien tunteminen on terveen itsetunnon perusta. Hänen mukaansa omat juurensa tuntevalla ihmisellä on realistisempi minä- ja maailmankuva kuin juurettomalla.
Epämiellyttävät asiat halutaan kieltää
Olennainen osa suomalaisuutta ovat perimätietona kulkeneet kertomukset. Mikko K. Heikkilä on kirjoittanut aiheesta vertaisarvioidun kirjan Taruissa on totta – Suomalaisen perimätiedon ylenkatsottu historiallinen arvo (Warelia, 2025). Hän käsittelee kirjassa kymmeniä tapaustutkimuksia mutta myös sitä, miten kriittisesti yliopistopiireissä on viime vuosikymmeninä tarkasteltu Suomen historiaa.
Asennemuutokseen ovat vaikuttaneet Heikkilän mukaan muun muassa koti, uskonto, isänmaa -arvoja väheksyvä marxilainen kulttuurivallankumouksellisuus, vanhojen kertomusten loppua ja totuuden subjektiivisuutta julistava postmodernismi sekä viimeisimpänä yleinen globalismi, joka karsastaa kansallisuusaatetta
– Tieteen edistymisen kannalta traagista on se, että lukuisat vanhat suomalaiset kertomukset, joilla ei ole ajallisesti tai sisällöllisesti mitään tekemistä kansallisuusaatteen kanssa, on puettu nationalismin kehyksiin. Se on antanut aiheen suhtautua niihin negatiivisesti, Mikko K. Heikkilä sanoo.
Joitakin tarinoita, kuten esimerkiksi kertomusta talonpoika Lallista, joka tappoi 1100-luvulla piispa Henrikin, on alettu pitää fiktiivisenä, vaikka todisteet osoittavat toista.
– Faktan epämiellyttävyys ei tee siitä valhetta yhtään sen enempää kuin valheen mahdollinen miellyttävyys tekee siitä tosiasian. Tänä postmodernina aikana lähdetään siitä, että se, mikä tuntuu kivalta, on paitsi oikein myös totta ja se, mikä tuntuu epämiellyttävältä, on paitsi väärin myös valhetta.
Historia ei ole pelkkää sankaritarinaa
Tiera Laitinen ja Mikko K. Heikkilä pitävät tärkeänä sitä, että suomalaisuuteen liittyvät tragediat hyväksytään osaksi kansan historiaa.
– Kipupisteiden ja epäkohtien tunnistaminen ja tunnustaminen itsessään on osa tervettä itsetuntoa ja edellytys sille, että voimme kehittyä ja pikkuhiljaa lieventää epäkohtia tai päästä niistä eroon. Kulttuurin arvostaminen ja vaaliminen ei tarkoita sitä, että pitäisi yrittää pysyä täysin muuttumattomana, vaan sitä, että omista juuristamme ponnistaen kehitymme yhä paremmiksi, Laitinen sanoo.
Vaikka historian tapahtumat saattavat herättää voimakkaita tunteita, Heikkilä peräänkuuluttaa historian tutkimukselta kylmäpäisyyttä. Hänen mukaansa tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa tuomio annetaan näytön, ei mielihalujen perusteella.
– Tunteellisuudet pitäisi pitää poissa tutkimuksesta. Perimätiedolle on annettava rehti kohtelu ja annettava evidenssin ratkaista. Tämä laajentaa lyhyttä dokumentoitua historiaamme kohti elävää elämää, Heikkilä tiivistää.
Ohjelma esitetään TV:ssä antennitalouksien Alfa-kanavalla 16, sunnuntaina 4.1. kello 20.00.
Ohjelma on katsottavissa veloituksetta myös Permanto-suoratoistopalvelusta ja YouTubesta.
Teksti: Elina Uusikylä Kuvat: Stas Voronin
