Helena Korhonen: Helluntaikirkossa ylimpänä ovat paikallisseurakunnat 

 

Helluntaiseurakunnat ovat opetelleet poikkeusaikana tosissaan toimimaan osana digiyhteiskuntaa. Hyvinkään helluntaiseurakunnassa nettilähetystä toteuttivat toissa viikon sunnuntaina Pietari Similä (vas.) ja Markku Leppäjärvi sekä lavalla Erik Saarikalle (vas.), Jori Asikainen ja Joni Lappalainen. (Anssi Tiittanen)

Helluntaikirkon uusi johtaja seuraa kiinnostuneena seurakunnanistutustyötä. 

Suomen Helluntaikirkon kolme viikkoa sitten nimetty uusi johtaja Helena Korhonen toivoo valtakunnallisen yhdyskunnan ja paikallisseurakuntien yhteydenpidon tiivistyvän lähitulevaisuudessa. 

– Haluan kiinnittää huomiota aitoon ja avoimeen vuorovaikutukseen hallituksen ja jäsenseurakuntien välillä. 

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

 Kotisivuillamme on kaavio siitä, miten organisaation ylimpänä ovat paikallisseurakunnat, jotka käyttävät valtaa yhdyskunnan kokouksissa edustajiensa välityksellä. 

Korhonen sanoo toivovansa, että paikallisseurakunnat voisivat aiempaa paremmin kokea asian toimivan näin myös käytännössä. 

 Tämä edellyttää asioiden hyvää valmistelua ja hyvää tiedottamista kulloinkin pöydällä olevista asioista seurakunnille ennen kokouksia. 

– Uskon, että pääsemme asiassa eteenpäin, koska tahtoa avoimeen ja läpinäkyvään toimintaan hallituksen sisällä on.  (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Helena Korhonen muistuttaa uudistumisen tärkeydestä. – Meitä ei ole kutsuttu jämähtämään paikallemme.

 

Suomen Helluntaikirkon johtajan nimeää hallitus keskuudestaan. Johtaja on samalla hallituksen puheenjohtaja. Edellisellä kaudella johtajana toimi pastori Mika Yrjölä Helsingistä. 

Helena Korhonen toimii pastorina Lappeenrannan helluntaiseurakunnassa, varapuheenjohtaja Kauko Uusila Oulun helluntaiseurakunnassa. 

Yhdyskunnan johtoon tuli nyt hienoinen painotus maakuntiin päin.  

 Ennemminkään ei ole ollut niin, että johtajan on oltava Helsingin Saalemista tai Tampereelta, toiminnanjohtaja Esko Matikainen sanoo. 

Matikaisen mukaan muutama vuosi sitten tehty, hallituksen jäsenten valintaan liittyvä ”iso jumppa” on vahvistanut maakunnallista edustusta. 

Helsingin Saalem on ollut vahva tekijä Helluntaikirkossa aktiivisten pastoreidensa, kuten Valtter Luodon ja Klaus Korhosenkautta. 

 Näen nykyisen tilanteen normaalina. Johtajuus kiertää, Esko Matikainen sanoo. 

”Rahankeräyslaki aktivoi seurakuntia Helluntaikirkkoon päin.”

 

Helena Korhonen katsoo, että Suomen Helluntaikirkko on kyennyt toimimaan tavalla, joka antaa helluntailaisista kuvan luotettavina ja vakaina toimijoina.  

 Kotimaassa olemme koordinoineet herätysliikkeen seurakuntien yhteisiä hankkeita, kuten työntekijöiden valtakirja. 

Tällä hetkellä valtakirjoja on myönnetty lähes 500, joista 72 prosenttia miehille ja 28 prosenttia naisille.  

 Viime vuosina rahankeräyslain vaikutukset aktivoivat monet seurakunnat kysymään neuvoa Helluntaikirkon toimistolta, ja monet seurakunnat aktivoituivat myös järjestäytymään jäsenseurakunnaksi, Korhonen kertoo. 

 Tällä hetkellä on menossa muun muassa ruotsinkielisten helluntaiseurakuntien järjestäytyminen. Helluntaikirkko haluaa olla eri asioissa seurakuntien tukena etsien vastauksia muun muassa juridisiin kysymyksiin. 

Myös uusien seurakuntien istutushanke on koronasta huolimatta lähdössä käyntiin. 

 Uskon, että tähän asiaan mietitty kehityskaari on hyvä ja kykenemme tukemaan uusien seurakuntien syntymistä helluntaiherätyksen sisälle, Helena Korhonen sanoo. 

Kykenemme vastaanottamaan ja tukemaan uudenlaisia seurakuntia.”

Uudella johtajalla on vakaa usko tulevaisuuteen. 

 Näen meidät kasvavana herätysliikkeenä, jossa eri-ikäiset seurakunnat toimivat tavoittaen tämän ajan ihmisiä.  

Korhonen siteeraa yhdyskunnan pitkäaikaisen aktiivin, pastori Usko Katon joulukuista kirjoitusta SHK:n kotisivuilla. 

 Satavuotiaat seurakunnat voivat edelleen olla eläviä ja puoleensavetäviä. Ne voivat olla tämän ajan lapsia, joille tavallisen ihmisen elämä on läheistä ja tuttua, ja jotka puhuvat tämän ajan kieltä. Iankaikkisuuskaipuu ihmisen elämässä on edelleen sama. 

Korhonen sanoo uskovansa, että ”osaamme erottaa toisistaan kulttuurin vaikutukset ja Jumalan sanasta nousevat pysyvät normit”.  

 Silloin kykenemme vastaanottamaan ja tukemaan uudenlaisia seurakuntia, joiden kulttuuri voi poiketa satavuotiaasta perinteestämme. 

 Ylipäätään muistutan usein itseäni, ettei meitä ole kehotettu jämähtämään paikallemme, vaan meitä kutsutaan uudistumaan mieleltämme Roomalaiskirjeen hengessä. 

Suurin osa ulkopuolella – keskustelu kirkkokunnasta jatkuu

Suomen Helluntaikirkossa (SHK) on noin 12 000 jäsentä, ja sillä on 82 jäsenseurakuntaa. Helluntaikirkon perustamisasiakirja allekirjoitettiin tammikuussa 2002. Yhdyskunta siis täyttää ensi vuonna 20 vuotta.

Suurin osa suomenkielisten helluntaiseurakuntien 44 371 jäsenestä (tilanne vuoden 2020 lopussa) ei kuulu yhdyskuntaan. Osa heistä ei pidä kirkkokuntaa tarpeellisena tai raamatullisena toimijana, osalla päätökseen jäädä kirkkokunnan ulkopuolelle vaikuttaa omalla paikkakunnalla tehty päätös olla perustamatta yhdyskunnan paikallisseurakuntaa. Kaikkien ei-helluntaikirkollisten helluntailaisten suhde kirkkokuntaan ei siis ole kriittinen, mutta he ovat osana paikallisratkaisua vain helluntailaisen yhdistyksen jäseniä. Vanhastaan helluntaiherätys koostuu sadoista rukoushuoneyhdistyksistä. Suomessa on hieman yli 200 helluntaiseurakuntaa.

Helluntaikirkko on viime vuosina vakiinnuttanut asemaansa helluntailaisten ”keskustoimistona”. Myös kirkkokuntaan kuulumattomia helluntailaisia pastoreita ja vastuunkantajia osallistuu yhdyskunnan koulutus- ja yhteystoimintaan. SHK kokoaa hallituksensa lisäksi eri toimikuntia jotka mm. valmistelevat lausuntoja lakialoitteisiin, tai pyrkivät mietinnöillä kirjaamaan ylös suomalaisen helluntailiikkeen oppia ja teologiaa. Viime viikolla SHK julkaisi seksuaalieettisen kannanoton, jossa se tähdensi siunaavansa vain miehen ja naisen välisen avioliiton, ja suhtautuvansa ”kunnioittavasti seksuaalivähemmistöihin ja avosuhteessa eläviin”. (AT)