Harhaanjohtajat -kirja ruokkii kirkkokuntien vastakkainasettelua

Vastailmestynyt kirja kimputtaa yksioikoisesti vakiintuneet kirkkokunnat lahkojen ja kulttien kanssa samaan joukkoon. Nykypäivän helluntailaisuus on valmis keskustelemaan kirjan nostamasta hengellisestä väkivallasta, toteaa Esko Matikainen.

Helluntailiikkeestä irtautuneen Terho Miettisen ja Raija Pellin kirjoittama Harhaanjohtajatvahvassa uskossa-kirja ilmestyi eilen. Kirja käsittelee uskon varjolla tapahtuvaa hengellistä väkivaltaa, petoksia ja väärinkäytöksiä. Kirjan painopiste on helluntailaisuudessa ja muissa vapaiden suuntien seurakuntien toiminnassa.

Oulun helluntaiseurakunnan pastori ja toiminnanjohtaja Mikko Saukkonen toteaa, että kirjan uutisoinnissa esiin nostetut esimerkit ovat ennestään tuttuja ja varoittavia esimerkkejä epäonnistuneesta valvonnasta ja vääristyneestä hengellisen yhteisön johtamisesta. Saukkosen mukaan on kaikkien etu, että väärinkäytöksistä ei vaieta. Suomen Helluntakirkon toiminnanjohtaja Esko Matikainen on samoilla linjoilla. Matikaisen mukaan kirjan esille nostama hengellinen väkivalta ei saa olla tabu, vaan siitä pitää puhua.

– Kun kuvataan ongelmallisia kristittyjä henkilöitä, jotka syyllistyvät väärinkäytöksiin, niin heitä on seurakunnissa samassa suhteessa kuin muussa väestössä. Kirkot tekevät työtä torjuakseen epätervettä toimintaa, jota niiden yhteydessä ja liepeillä tapahtuu, Esko Matikainen toteaa.

Kaikki yliluonnollisuus psykologisoidaan

Mikko Saukkonen näkee vaarana sen, että ihan normaali seurakuntatoiminta voidaan kirjan perusteella nähdä jotenkin pelottavana ja kummallisena. Helsingin Sanomien kirjaa käsittelevän lehtiartikkelin mukaan tietokirja ”haluaa levittää tietoa siitä, mitä tapahtuu suljettujen ovien takana, kun helluntailaiset ja muut niin sanottujen vapaiden suuntien seurakunnat kokoontuvat.”

Mikko Saukkonen ja Esko Matikainen muistuttavat, että helluntaiseurakunnissa ja vapaiden suuntien seurakunnissa ei ole suljettuja ovia. Vapaakristilliset kirkot ovat vakiintuneita suomalaisia kirkkoja, jotka toimivat yhteistyössä toisten kirkkojen ja yhteiskunnan kanssa.

– Pyrimme siihen, että toiminta on avointa ja yhteiskunnalle näkyvää, Matikainen sanoo.

Esko Matikainen pitää ongelmallisena sitä, että kirjassa kaikki uskoon kuuluva yliluonnollinen psykologisoidaan.

– Kaikki yliluonnollinen ruoditaan kirjassa palasiksi. Se ei vastaa useimpien kirkkojen opetusta, Matikainen toteaa. Kirjan mukaan rukous ei paranna eikä kielillä puhumisen armolahjaa ole olemassa.

Mediassa kärkeen nostettua kirjassa mainittua kuolleen henkiinherättämissessiota Esko Matikainen pitää järkyttävänä ja epäterveenä tapahtumana.

Yhden henkilön korostunut valta-asema ja tilivelvollisuuden puute syynä ylilyönteihin

– Karismaattisuuden sisälle mahtuu monenlaisia toimijoita, kirkkokunnista yksittäisiin toimijoihin, Saukkonen sanoo. Saukkonen muistuttaa myös, että helluntailiike ei ole ollut tekemisissä alunperin luterilaisen Markku Koiviston ja Nokia Mission kanssa. Kirjassa Markku Koiviston ja Nokia Mission toimintaa ruoditaan tarkasti.

Helluntailiikkeen edustajia kiusaa se, että kirjassa vakiintuneet kirkkokunnat kuten helluntailaisuus ja vapaakirkko kimputetaan samaan joukkoon ääri-ilmiöistä tunnettujen kulttien ja lahkojen kanssa.

–  Kirja niputtaa lahkoiksi ja kulteiksi kaikki muut paitsi luterilaisen kirkon. Tämä edustaa heikkoa uskonnollisen elämän tuntemusta ja on virheellistä leimaamista. Kirkot ovat tehneet vuosikymmeniä työtä vastakkainasettelujen purkamiseksi. Tämän tietokirjan maailma lahkoineen ja kultteineen ei muistuta lainkaan sitä todellisuutta, jossa suomalaiset kirkot elävät, Esko Matikainen muistuttaa

– Kirja on hyvin poleeminen, eikä lainkaan tasapuolinen. Se kertoo hyvin kapea-alaisen totuuden, Matikainen sanoo.

Evankelis-luterilainen kirkko saa kirjassa kohtuullisen puhtaat paperit, koska siinä on väärinkäytöksiä suojaavat rakenteet. Tosin kirkon herätysliikkeet saavat osansa kritiikistä. Mikko Saukkosen mukaan osasyy karismaattisten liikkeiden ylilyönteihin on yhden henkilön korostunut valta-asema ja tilivelvollisuuden puute. Nokia Missiolla ei ilmeisesti ollut turvallista johtorakennetta, joka olisi voinut tai uskaltanut puuttua ajoissa johtajan väärinkäytöksiin ja toiminnan vinoumiin.  Helluntaiseurakunnilla on useasta henkilöstä koostuva vanhimmisto, joka valvoo seurakunnan opetusta ja toimintaa sekä puuttuu tarvittaessa esiin tuleviin ongelmiin.