Hans Jönsson ei saanut pappisvihkimystä Ruotsista – nyt hän toimii piispana Latviassa

 

Hans Jönsson (latvialaiselta nimeltään Hanss Martins Jensons) Latvian evankelis-luterilaisen kirkon keskustoimiston edustalla Riiassa KUVA: Matti Korhonen

Uusi Tie tapasi Hans Jönssonin Riiassa. Tuore piispa kertoo, millaisten mutkien kautta lapsena saatu pappiskutsumus toteutui miehen elämässä.

Etelä-Ruotsista kotoisin olevalle Hans Jönssonille sisäinen pappiskutsu tuli jo lapsena. Hän osallistui säännöllisesti pyhäkouluun, jonka mukavasti laulava pastori teki poikaan vaikutuksen.

– Hän puhui suurista asioista, kuten kuolemanjälkeisestä elämästä. Halusin, että minustakin tulee mies, joka puhuu tärkeistä asioista, Jönsson, 48, muistelee.

Sansa syyskeräys artikkelin alle

Jönsson lähti opiskelemaan teologiaa Lundin yliopistoon 1980-luvun lopulla. Opintojen loppuvaiheessa tuli kuitenkin mutkia matkaan, sillä Ruotsin kirkon kirkolliskokous teki 1994 päätöksen, jonka mukaan se ei vihi pappisvirkaan niitä, jotka eivät suostu toimittamaan jumalanpalvelusta yhdessä naispuolisten pastoreiden kanssa. Hans Jönsson oli yksi niistä opiskelijoista, joilla oli tämä hengellisiltä isiltä peritty vakaumus.

– Emme olleet valmiita tulemaan vihkimykseen jumalanpalveluksessa, jossa samaan aikaan vihittiin naisia pastoreiksi. Se ei ollut mielestämme oikea ymmärrys siitä, mitä pyhä Raamattu sanoo.

Myös Suomesta ja Norjasta kieltävä vastaus

Kun piispa sanoi, että kirkon päätös koskee myös Jönssonia, hänen oli pohdittava muita vaihtoehtoja. Työskenneltyään viisi vuotta eri kirkollisissa järjestöissä hän tuli valinnan paikalle: joko tehdä jotain muuta tai hakea pappisvihkimystä jostain toisesta kirkosta.

Ensimmäisenä hän kysyi asiaa Suomesta. Silloinen Porvoon piispa Erik Vikström ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle erillisvihkimyksestä. Myöskään Norjan kirkosta ovet eivät avautuneet. Sen sijaan Latviasta hänelle ja hänen ystävälleen näytettiin vihreää valoa, kunhan kolme ehtoa täyttyisi.

– Ensiksi meidän oli opittava latvian kieli. Toiseksi meidän täytyi sitoutua vähintään viideksi vuodeksi Latvian kirkon palvelukseen. Kolmanneksi meitä koskisivat samat ehdot kuin paikallisia pastoreita. Mitään erityskohtelua emme saisi ulkomaalaisuutemme vuoksi, Jönsson sanoo.

Hän päätti tarttua tilaisuuteen ja muutti Latviaan vuonna 2000. Latviassa hän opiskeli kolme vuotta latvian kieltä ja kulttuuria ja eli paikallisen seurakunnan yhteydessä. Papiksi hänet vihittiin 2003.

– Kirkon ihmiset ovat hyväksyneet minut yhdeksi heistä ja ottaneet hyvin vastaan seurakunnissa.

Kesäkuussa 2016 Latvian evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous valitsi Hans Jönssonin Liepajan hiippakunnan piispaksi. Piispanvihkimys oli Riian tuomiokirkossa 6. elokuuta 2016.

Latvian kirkko käänsi kelkkansa virkakysymyksessä

Latvian evankelis-luterilainen kirkon kirkolliskokous päätti kesäkuussa 2016 äänin 201–59, että papiksi vihittävän tulee olla mies. Aikaisemmin, Neuvosto-Latvian aikaan, joitain naisia oli vihitty papeiksi, mutta ei enää sen jälkeen, kun nykyinen arkkipiispa Janis Vanags valittiin virkaansa vuonna 1993. Viime kesän päätös sinetöi tämän käytännön kirkkolakiin.

Latvian kirkon suunta on yllättävä, kun tarkastelee länsimaisten protestanttisten kirkkojen ratkaisuja. Päätös olla vihkimättä naisia papeiksi ei ole helpottanut Latvian kirkon asemaa Luterilaisessa maailmanliitossa. Jotkin yhteistyökirkot ovat päättäneet lakata tukemasta Latvian kirkkoa. Toisaalta konservatiivisilta yhteistyökumppaneilta on saatu lisää tukea.

Kaiken kaikkiaan Latvian kirkko on vaiheessa, jossa se pyrkii seisomaan entistä enemmän omilla jaloillaan. Kirkolla on noin 300 seurakuntaa ja 130 pappia. Useampaankin pappiin olisi mahdollisuus, mutta kirkko pyrkii huolehtimaan virassa olevien asiallisesta palkkauksesta ja lomista.

Millainen on ollut Hans Jönssonin uskon tie? Mitä hän ajattelee erilaisista hengellisistä liikkeistä kirkon sisällä? Entä piispan tehtävästä? Lue laajempi juttu Uuden Tien verkkosivuilta (edellyttää kirjautumista)!