Ekumeeninen Kasvurauha-seminaari kokoaa kirkkojen vastuuhenkilöitä pohtimaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyä

 

Kirkolliskokouksessa on käsitelty huolta seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta seurakunnissa. 25.10 järjestettävä Kasvurauha-seminaari nostaa keskusteluun väkivallaton lapsuus-toimenpidesuunnitelman.

Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelman tavoitteena on ehkäistä lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja seksuaaliväkivaltaa.

Kirkkohallituksen asiantuntija Liisa Välilä on ollut yksi ensi viikolla pidettävän, hybridimuotoisen seminaarin aktiivisista järjestäjistä. Välilä toteaa, että yhtenä lähtökohtana seminaarille on Sosiaali-ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemä tekemä Väkivallaton lapsuus- toimenpideohjelma.

Dei, retroäijät, neliöb. 9.-15.7.

– Kyseisen materiaalin pohjalta on laadittu uskonnollisille yhdyskunnille, kirkoille ja järjestöille myös oma erityinen materiaalinsa ”Väkivallaton lapsuus uskonyhteisössä”.

Välilän mukaan uskonnollisessa yhteisössä elämisellä voi olla suuri vaikutus yksilön ja perheen elämään. Siksi yhteisön väkivallalle antamat merkitykset voivat vaikuttaa siihen, miten sen jäsenet puhuvat väkivaltakokemuksesta.

– Uskonyhteisöillä ei useimmiten ole riittävää asiantuntemusta ennaltaehkäistä vakavaa väkivaltaa eikä toimivaltaa hoitaa sitä. Yhteisöjen palveluksessa ja luottamustehtävissä olevilla on kuitenkin lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa poliisille ja lastensuojeluun, jos he epäilevät esimerkiksi lapsiin kohdistunutta seksuaaliväkivaltaa, Välilä toteaa.

Suomessa kirkolliskokouksessa on käsitelty huolta seksuaalisesta häirinnästä seurakunnissa. Kirkolliskokouksen aloitteesta Kirkkohallituksessa on valmisteltu materiaalia, koulutuksia ja ohjeistuksia seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi seurakunnissa. Hiippakuntiin ja isoimpiin seurakuntiin on myös koulutettu omia häirintäyhdyshenkilöitä. Tarve on Välilän mukaan ilmeinen.

– Me too-kampanja nosti esiin seksuaalisen ja sukupuolisen häirinnän. Kampanja antoi rohkeutta puhua asioista ja monet uskaltautuivat kertomaan omista kokemuksistaan.

Välilän mukaan väkivallan ja seksuaalisen väkivallan kysymykset ovat myös vahvasti ekumeenisia.

– Jotta tällaiset eivät enää toistuisi, asioista on puhuttava. Siksi Kasvurauha -seminaari järjestetään yhteistyössä Suomen ekumeenisen neuvoston kanssa. Huoli on ollut yhteinen.

Ovatko seurakunnat ja hengelliset yhteisöt turvallisia kasvuympäristöjä?

Välilän mukaan seurakunnissa ja kristillisissä järjestöissä tehdään pääsääntöisesti hyvää ja lasten ja nuorten turvallisuutta vahvistavaa työtä. Työntekijöitä velvoittavat niin työyhteisöjen eettiset ohjeet, Turvallinen seurakunta -asiakirjan ohjeistukset, kuin myös yhteiskunnan lait ja asetukset. Tästä huolimatta turvallisten rajojen ylityksiä tapahtuu.

– Valitettavasti joudumme yhä edelleen lukemaan uutisia lasten ja nuorten kohtaamasta kaltoinkohtelusta ja seksuaalisesta, henkisestä ja hengellisestä väkivallasta niin Suomessa kuin maailmalla. Oikean ja väärän raja on valitettavan usein epäselvä myös kristittyjen joukossa, sillä seksuaalista häirintää ilmenee niin seurakuntalaisten kuin työyhteisöjen keskuudessa. Erityisen vaarallista häirintä tai väkivalta on, mikäli häirintä kohdistuu lapsiin tai nuoriin, sillä se on lapsen ja nuoren kehityksen kannalta haitallista, Välilä toteaa.

Erityisen huolestuttava tilanne on silloin, kun työntekijät tai aktiiviset toimijat käyttävät valta-asemaansa suhteessa lapsiin.

– Ohjaajien omat ajatukset tai käsitykset ovat erilaisia aikuisen maailmankuvasta kuin lapsen kokemusmaailmasta käsin. Tästä seuraa riski myös hengellisen väkivallan, pelon tai ahdistavien tilanteiden toteutumiseen. On tärkeää, että työyhteisöt miettivät tarkasti niin hengellisen opetuksen menetelmät kuin leirien leikit ja pelit. Se mitä saattoi tehdä tai sanoa vielä 20 vuotta sitten, ei ole sopivaa tänä päivänä.

Välilä painottaakin, että nimenomaan seurakunnan tulisi olla sensitiivisyydessä ja turvallisuudessa edelläkävijä.

– Kirkon ja seurakuntien tulisi olla ihmisille turvallisia kaikilla tasoilla: fyysisellä, henkisellä, hengellisellä, sosiaalisella, emotionaalisella ja seksuaalisella tasolla. Oikeus kaiken tasoiseen turvallisuuteen koskee sekä seurakunnan työntekijöitä, että seurakuntalaisia ja muita toimintaan osallistuvia ihmisiä.

Kasvu rauha-seminaarissa luennoivat oikeuspsykologian dosentti Taina Laajasalo; kehittämispäällikkö ja väitöskirjatutkija Ulla Korpilahti; toimittaja ja terapeutti Janne Villa; pappi, terapeutti ja väitöskirjatutkija Pia Rendic, sekä mediateologi Mikael Elmolhoda.