Koulujen biologian opetus nojaa Suomessa evoluutio-oppiin, vaikka sitä ei ole voitu koskaan todistaa ehdottomana totuutena. Opetukseen tarvittaisiin aitoa moniäänisyyttä ja perusteltujen vaihtoehtoisten mallien pohdintaa.
Yksi nykyiseen biologian opetukseen kyllästyneistä on matemaattisten aineiden opettaja Marja Kohtala-Hänninen, joka teki aiheesta kansalaisaloitteen. Hän haluaisi, että jokaisella lapsella olisi vapaus päättää, mihin uskoo.
– Evoluutioteoriaa tuputetaan ja väitetään, että se olisi todistettu tosiasia, vaikka sitä ei ole todistettu todeksi milloinkaan. Esimerkiksi fossiilien väitettiin aiemmin todistavan evoluution puolesta, mutta nykyään ne todistavat evoluutiota vastaan.
– Tiede on mennyt niin paljon eteenpäin mm. geologian, lääketieteen ja biologian sekä genetiikan osa-alueilla, että nyt on saatu paljon evoluutioteorian vastaista näyttöä, ja siksi oli aika tällaiselle perusteltua moniäänisyyttä ja kriittisyyttä vaativalle kansalaisaloitteelle.
Aloitteen tavoitteena on, että evoluutio-opetukseen sisältyisi myös kritiikki ja että siitä poistettaisiin vaihtoehdoton naturalistinen ideologia ja opetus muutettaisiin neutraaliksi.
– Opetus pitäisi saada luonnontieteen mukaiseksi ja tuoda esiin muitakin vaihtoehtoja. Luonnontiede ei tunne evoluutiota, sanoo FT, VTM Martin Stenberg.
– Haluaisimme myös uudistaa biologian oppikirjojen sisältöä ja kehittää niiden tuotantoa. Biologian oppikirjoissa on selviä virheitä ja jopa asiattomuuksia.
Hataraksi todistettu ideologia
Evoluutio-oppi perustuu naturalismiin, jossa hyväksytään vain luonnolliset selitykset ja suljetaan Jumala pois. Universumin on selitetty syntyneen tyhjästä ja elämän elottomasta. Ihminen on erittäin moniulotteinen ja ihmeellinen luomus eikä tietoisuuttakaan ymmärretä riittävästi.
– Sitä ohjaa epätieteellinen naturalistinen ideologia, joka on otettu käyttöön, ja jonka avulla pidetään hallinnollisesti koulujen opetus yksinomaan evoluution piirissä, Martin Stenberg sanoo.
Evoluutioteoriaa on opetettu pitkään tosiasiana, vaikka jo 1950-luvulla naturalismin isähahmot totesivat, ettei evoluutiota ole todistettu eikä sitä edes voi todistaa. Kuitenkin kaikki älykkääseen suunnitteluun ja persoonalliseen Jumalaan viittaava hylätään.
– Ongelma on, että evoluutio perustuu uskonvaraisiin lähtökohtiin, miten maailmankaikkeus syntyi, aine ja energia, luonnonlait sekä niitä määrittävä informaatio, jota evoluutio ei voi tuottaa. Vielä ehkä isompikin ongelma on se, miten elämä on syntynyt. Kun sieltä tullaan eri lajien syntyyn (makroevoluutio) ja lopulta ihmiseen, arvoihin ja moraalitietouteen, niin evoluutiosta ei löydy vastauksia, Stenberg toteaa.
– Monissa eri yhteyksissä on havaittu, että evoluution rippeet ovat konkurssissa eikä uusdarwinismi ole pystynyt löytämään siihen tarvittavia ratkaisuja edes laboratorioissa. Genetiikka todistaa erittäin voimakkaasti sen puolesta, että elämä ei synny luonnollisesti eikä informaatiota löydy mistään luonnollisesti syntyvänä. Taustalta löytyy aina älykkyyttä.
Älykäs suunnittelu luonnon järjestelmissä
Luominen perustuu älykkääseen suunnitteluun (ID), jota havaitaan luonnossa moniulotteisen informaation ja monitasoisten järjestelmien havainnoista.
Luomisoppi ja sen empiirinen tutkimus on suljettu nykytieteen ulkopuolelle, mutta se tulisi ottaa Martin Stenbergin ja Marja Kohtala-Hännisen mukaan yhdeksi vaihtoehtoiseksi näkökulmaksi. Lisäksi Raamatussa on kerrottu useista nykytieteen löytämistä tekijöistä, kuten mm. kaiken alku systemaattisen alkulaajenemisen kautta sekä luonnonlait. Nykytilanteen voidaan katsoa jopa rajoittavan jossain määrin oppilaiden luovuutta, tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja uskonnonvapautta.
– Joidenkin mielestä uskonnontunnilla puhutaan luomisesta ja luonnontieteiden puolella naturalistisesta materialismista ja evoluutiosta. Mutta jos niistä puhutaan faktoina, mitä ne eivät ole, niin silloin se on jo valhetta. Pitäisi mainita, että ne molemmat ovat erilaisia ideologioita, jotka omaksutaan uskon kautta, Kohtala-Hänninen sanoo.
Tieteen filosofiassa onkin todettu, että peruskysymyksissä kaikki joutuvat lopulta uskomaan johonkin. Erittäin tärkeää onkin, millaiset ovat uskomme perusteet, toteaa Martin Stenberg.
– Mielestäni myös ateistien ja agnostikkojen lapset hyötyisivät moniäänisestä opetuksesta – senkin vuoksi, että heidän henkinen ja filosofinen puolensa voisi päästä paremmin lentoon. Luomiseen uskominen on Marja Kohtala-Hännisen mielestä jokaisen henkilökohtainen kamppailu ja etsintä.
– Minä olen epäillyt uskoani monta kertaa ja tullut aina siihen lopputulokseen, että jatkan näin. Jumala on joka kerta eri tavoin vastannut ja olen tyytynyt siihen, että tämä on minun totuuteni.
Ohjelma katsottavissa veloituksetta myös Permanto-palvelusta.
Elina Uusikylä
