Beninissä, voodoon syntypaikassa, asuva Mattias hylkäsi voodoon Kristusta seuratakseen. Sinä päivänä, jolloin Mattias kastettiin kaksi vuotta sitten, hänen elämänsä muuttui täysin. Mutta eri tavalla kuin hän oli odottanut.
Kastetilaisuudesta kotiin käveltyään Mattiasta oli kodin edessä odottamassa joukko ihmisiä. ”He aikoivat sitoa ja hakata minut”, hän sanoi.
Syy oli kylässä kaikkien tiedossa. Perheensä vanhimpana poikana Mattiasin odotettiin huolehtivan isänsä voodoopatsaista, kun tämä kuolisi. Se oli Beninissä tapana. Mutta 19-vuotiaasta Mattiasista oli tullut Kristuksen seuraaja, ja hän hylkäsi voodoon, siihen liittyvät rituaalit ja velvollisuudet.
Mattiasin kylässä uskottiin, että henget kostavat, jos niitä vastustetaan ja voivat iskeä henkilön perheenjäseniin ja ystäviin. Voodoon hylkäämistä ei siksi hyväksytä. Tietäen, mitä voodoon harjoittajat voisivat hänelle tehdä, Mattias päätti paeta.
”Älä pelkää isäsi esi-isiä”
Mattias oli lapsesta saakka harjoittanut eläinten rituaaliteurastuksia saadakseen suosiota demonisilta hengiltä, mutta kristitty luokkatoveri sai hiljalleen Mattiasin näkemykset muuttumaan. Ystävä kuvaili, millaista oli elää Jeesus osana elämäänsä, ja se kiinnosti Mattiasta. Mutta kun ystävä kutsui hänet mukaansa kirkkoon, Mattias tunsi, että hänen on selitettävä mitä voi seurata, jos henget suuttuvat.
Ystävän vastaus yllätti hänet. ”Älä pelkää isäsi esi-isiä”, ystävä sanoi. ”Älä pelkää ketään, sillä hän, joka sinua kutsuu, on heitä voimallisempi ja hän voi pelastaa sinut miltä tahansa. Hän, joka sinua kutsuu, on nimeltään Jeesus.”
Mattias suostui lähtemään kirkkoon, ja yhdessä ystävänsä kanssa he kävelivät sinne. Kotiin palattuaan Mattiasin isä kuitenkin sanoi hänelle, että jos luokkatoveri tulisi heille vielä kerran, siitä seuraisi ongelmia. Mattias varoitti ystäväänsä, joka lupasi olla tulematta heille enää, mutta kehotti Mattiasta jatkamaan kirkossa käymistä. ”Vaikka tapahtuisi mitä, älä lakkaa käymästä seurakunnassa”, ystävä sanoi.
Mattias jatkoi seurakunnassa käymistä. Paikalliset voodoopapit varoittelivat häntä ja yrittivät vakuuttaa hänet siitä, että hän teki väärin. Mattias ei kuitenkaan antanut periksi: hän tuli uskoon ja kävi kasteella.
Mattiasille se oli suuri ilo hengellisen merkityksen vuoksi ja koska hän uskoi Jumalan pelastaneen hänet edessä olevalta voodoon ansalta. ”Tunsin todella, että Jeesus rakastaa minua paljon”, hän sanoi.
Torjuttuna ja pakomatkalla
Nähdessään häntä odottamassa olleet miehet Mattias juoksi suoraan luokkatoverinsa luo ja piiloutui hänen kotiinsa. Miehet tulivat etsimään häntä, mutta luokkatoveri sai heidät taivuteltua etsimään Mattiasta muualta.
Seuraavana päivänä hän palasi kotiin, mutta isä käski Mattiaksen lähtemään pois. ”Pakkaa tavarasi ja lähde”, isä sanoi. Isänsä hylkäämä Mattias lähti ja muutti kaukaisessa kylässä asuvan tätinsä luo.
Kun isä sai tietää, minne Mattias oli mennyt, isä uhkasi tätiä. Sen jälkeen täti anoi Mattiasta hylkäämään seurakuntansa. ”Vanhempasi haluavat hylätä sinut”, täti sanoi. ”Jos vanhempasi hylkäävät sinut, kuka sitten huolehtii sinusta?”
Mattias kertoi tädilleen, että hän ei koskaan kääntäisi selkäänsä Kristukselle eikä seurakuntaperheelleen. ”Elämäni viimeisenä päivänä Jumala kysyy minulta: ’Vanhempiesiko tähden hylkäsit seurakunnan?’ Mitä silloin vastaan Jumalalle?” Täti näki, ettei Mattiasin päätä saisi käännettyä ja heitti hänet ulos kodistaan.
Mattiasilla ei ollut muuta paikkaa, minne mennä, joten hän käveli takaisin kotikyläänsä. Vastaan tuli tuttava, joka kysyi häneltä: ”Miksi palaat takaisin kylään? Aiotko hylätä seurakunnan? Aiotko aloittaa voodoon uudelleen?”
Mattias kertoi, ettei hän ole aikeissa hylätä seurakuntaa. Hän palasi kotiinsa odottaen, että häntä painostettaisiin jälleen kieltämään uskonsa. Vanhempiaan odottaessaan joku lukitsi oven ulkoapäin, ja Mattias jä lukkojen taakse odottamaan kohtaloaan.
Useiden tuntien kuluttua hänen nuorempi siskonsa avasi lukitun oven ja Mattias pakeni. Hän juoksi kunnes oli kaukana kylästä. Lopulta hänet kutsuttiin muuttamaan erään pastorin kotiin, jossa hän on asunut siitä lähtien.
Mattias on kiitollinen, että pastori, joka ei tuntenut häntä entuudestaan, kutsui hänet kotiinsa. Hän on myös kiitollinen uskoville, jotka ovat huolehtineet hänestä. ”Vaikka perheeni hylkäsi minut, minulla on uusi perhe, joka on enemmän kuin synnyinperheeni”, hän sanoi.
Vanhempien puolesta rukoillen
Nyt Mattias on uuden hengellisen perheensä aktiivinen jäsen. Hän soittaa ylistysryhmässä, opettaa pyhäkoulussa ja osallistuu rukouspiiriin. Hän haluaisi ryhtyä parturiksi ja unelmoi palaavansa jonain päivänä kotikyläänsä kertomaan hänet hylänneille Jeesuksesta.
Hän ymmärtää, etteivät hänen vanhempansa osaa kuvitellakaan elämää ilman voodoota ja pyytää rukoilemaan, että heidän sydämensä pehmenisivät evankeliumille. Mutta vielä on liian varhaista mennä heidän luokseen. ”He eivät pitäisi siitä”, hän sanoo. ”Jos heillä olisi ase, he ampuisivat minut.”
Huolimatta siitä, mitä vanhemmat hänestä ajattelevat, Mattias on sitoutunut elämään osana Kristuksen ruumista. ”Minulle antoi rohkeutta, kun Raamatussa Jeesus itse sanoo ’Minä en hylkää sinua.’”
