Nigerialainen Bashir syntyi vanhemmille, jotka omistivat koko elämänsä ääri-islamille ja Boko Haram –nimiselle terrorijärjestölle. Kasvaessaan Bashir ei käynyt koulua. Hän ei osannut lukea tai kirjoittaa, mutta hän osasi tappaa.
Nigeriassa, Maidugurin alueella sijaitsevassa Sambisan metsässä, on Boko Haramin kalifaatin keskus. Sillä on oma talous, šariatuomioistuin sekä laajat maanalaiset rakennuskokonaisuudet. Vankeja alueella on tuhansia.
Kyseisen terrorijärjestön taistelijat toteuttivat jo Bashirin aikana aktiivisesti väkivaltaista uskonsotaansa, jihadia. He matkustivat jopa muihin Afrikan valtioihin tehdäkseen hyökkäyksiä. Heidän sotansa ei kohdistunut mihinkään tiettyyn maahan, vaan koko maailmaa ja vääräuskoisia vastaan.
Bashir ihaili isäänsä, joka yhtenä järjestön johtohahmoista osallistui jihadin sotaretkiin ja palattuaan kotiin näytti pojalleen videoita, joissa tappoi ihmisiä. Tappamista pidettiin oikeana, sillä sen katsottiin vahvistavan ja puhdistavan kalifaattia. Jihad nähtiin muslimille tienä paratiisiin, ja taisteluissa kuolleita arvostettiin suuresti.
Bashir menetti isänsä yhdellä tällaisella matkalla, mutta ei tuntenut surua vaan ylpeyttä tapahtuneesta. Hän näki omalle taistelulleen kaksi keskeistä motivaatiota: islamin ja Allahin puolustamisen sekä koston.
Boko Haramin toiminnan laajentuessa muihin maihin Bashir sai laajaa ja raakaa taistelukoulutusta. Seitsemänvuotiaana hänelle räätälöitiin kevennetty ase, jolla hän harjoitteli siepattujen ihmisten tappamista. Aseen piippu oli katkaistu ja aselipasta kevennetty. Lisäksi hänet puettiin kolme kertaa itsemurhapommivyöhön, mutta kertaakaan ne eivät räjähtäneet joko teknisen vian tai takaisinkutsun vuoksi.
Yleisesti tapon kohteina olivat kaikki ne, jotka eivät vaeltaneet islamin opetusten mukaisesti. He surmasivat jopa toisia muslimeita, jotka eivät heidän mielestään eläneet uskoaan oikein ja puhtaasti. Bashiria koulutettiin vuosien ajan, ja hän yleni lopulta yhdeksi järjestön kapteeneista johtaen kolmensadan taistelijan joukkoa.
Valkopukuinen mies
Bashirille oli opetettu, että kristityt ovat epäjumalia palvovia juomareita, jotka uskovat muun muassa siihen, että Jumalalla on poika. Kristittyjä tappaessaan hän alkoi kuitenkin tuntea tappavansa viattomia, ja syyllisyys alkoi vallata alaa hänessä.
Tammikuussa 2022, poltettuaan erään kirkon, hänen mielenkiintonsa heräsi ja hän kurkisti sisään odottaen näkevänsä tyhjiä oluttölkkejä ja epäjumalanpatsaita. Sisällä avautunut näky ei kuitenkaan ollut lainkaan tällainen, ja Bashir alkoi kyseenalaistaa sen, mitä hänelle oli kristinuskosta opetettu. Kyseenalaistusta vahvisti myös hänen huomionsa siitä, että kun he tappoivat kristittyjä, nämä eivät koskaan hyökänneet takaisin.
Kaiken tämän keskellä Bashir näki erään kerran autossa kivääri kädessä torkkuessaan unen valkopukuisesta miehestä, joka sanoi hänelle: ”Sinun Luojasi ei vihaa sinua, hän rakastaa sinua.”
Unessa vallitsi valtava rauhan ja rakkauden ilmapiiri, ja sama ilmapiiri toistui kahdessa seuraavassa yöllisessä unessa. Vielä neljännellä kerralla hän uneksi valkopukuisesta miehestä, joka näytti hänelle ihanan, puhtaan ja rauhallisen kaupungin.
Bashirissa heräsi vastustamaton halu tuntea tuo valkopukuinen mies ja olla hänen seurassaan. Sisäisten kamppailujensa keskellä hän lähti kohti Nigerian armeijan tukikohtaa, jossa hän antautui viranomaisille ja osallistui terrorismista irtautumiseen tarkoitettuun koulutukseen, joka valmisti häntä palaamaan yhteiskuntaan.
Siellä hän alkoi opetella rakkautta, sillä se oli jotain, mitä hän ei ollut aiemmin tuntenut. Hän ei ollut koskaan kokenut rakkautta vanhempiensa, ystäviensä, sukulaistensa tai kenenkään muun kautta. Armeijan kasarmilla koulutuksen aikana Bashir ystävystyi uskovan sotilaan kanssa, alkoi lukea Raamattua ja sai tietää suurimmasta rakkaudesta, Kristuksen rakkaudesta. Tämän ymmärrettyään raskas syyllisyys katosi hänen sydämestään, ja hän antautui Kristukselle.
Uusi elämä, pimeydestä valoon
Bashir palasi syntymäkaupunkiinsa ja asettui asumaan isoisänsä luokse. Hän alkoi kuunnella saarnoja ja raamatunopetuksia internetistä ja yritti myös käydä seurakunnassa. Taustansa vuoksi monet eivät kuitenkaan uskaltaneet hyväksyä häntä seurakuntiinsa. Lopulta hän löysi veljeskirkon, joka otti hänet siipiensä suojaan, ja Bashir ymmärsi, että Jeesus todella on Jumalan Poika ja hänen Pelastajansa.
Hän joutui muuttamaan pois isoisänsä luota Marttyyrien Äänen tukemaan turvakotiin ja Mohammad-nimisen miehen raamattukouluun, sillä isoisä ei hyväksynyt luopiota kotiinsa.
Danielle Miettiselle Bashir on jäänyt vahvasti mieleen. Hän tapasi Bashirin ja haastatteli häntä Nigeriassa Afrikan tähdet -kirjaa tehdessään. ”Minulle jäi mieleen Mohammadin isällinen huolenpito Bashiria kohtaan”, Miettinen kertoo.
Mohammad on itsekin islamista kääntynyt entinen šeikki. Hän toimi tukihenkilönä ja mentorina tälle kahden maailman välissä elävälle vastakääntyneelle nuorelle Bashirille. ”Molemmat ymmärsivät olevansa hengenvaarassa. Mohammad tiesi tilanteen hyvin kypsästi ja rohkaisi Bashiria aitoon, ei yltiörohkeaan, todistajan elämään sekä opetti hänelle Raamattua”, Miettinen muistelee.
Bashirin unelma
Bashir kertoi haluavansa käyttää loppuelämänsä evankeliumin kertomiseen niille, jotka eivät olleet sitä aiemmin kuulleet, ja niin hän myös teki intohimoisesti. Hän halusi malttamattomana julistaa syntien anteeksisaamisen mahdollisuudesta sekä Kristuksen pelastavasta ja elämää muuttavasta työstä omassa elämässään. Kristus oli tuonut Bashirin pimeydestä valoon, ja tätä tarinaa hän halusi kertoa lakkaamatta.
Hän sanoi Marttyyrien Äänen toiminnanjohtajalle Hannu Lahtiselle: ”Hannu, minun veriruskeat syntini on pyyhitty pois.”
Bashir suri syvästi tekojaan, mutta sai samalla kokea Jumalan valtavaa armoa, rakkautta ja rauhaa. Hän kertoi myös, ettei hänellä olisi ongelmaa kuolla Kristuksen tähden, sillä hän oli aiemmin ollut valmis kuolemaan väärän asian vuoksi. Hän ei pelännyt kuolemaa ja oli muiden alueen kristittyjen tavoin rohkea uskossaan. Koulusta valmistuttuaan hän työskenteli vartijana ja teki evankeliointimatkoja.
Voittajana perillä
Tammikuun alussa 2026 Bashir matkusti Nigerian pohjoisosaan, kotiseudulleen, jossa myös Boko Haram sai alkunsa. Tällä evankeliointimatkalla hänet surmattiin uskonsa tähden Boko Haramin ja hänen oman perheensä toimesta. Teko oli ollut suunnitteilla siitä päivästä lähtien, kun he saivat kuulla Bashirin kääntyneen Jeesuksen seuraajaksi.
Nyt hän on voittajana perillä tuossa ihanassa, puhtaassa ja rauhan kaupungissa Jeesuksen seurassa. Bashirin elämä on todistus Jumalan muuttavasta voimasta ja Hänen vastustamattomasta rakkaudestaan, joka kykenee kääntämään ylösalaisin jopa syvimmässä pimeydessä elävien ihmisten elämät. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta, todistakoon myös Bashirin elämä tämän totuuden.
”Viestini on tämä: En ole koskaan katunut sitä, että tulin Kristuksen luo. Kaikki, mitä pyydän, on että rukoilette puolestani, jotta pysyisin lujana ja voisin viedä evankeliumia niille, jotka eivät ole sitä vielä kuulleet. Tätä varten pyydän teidän rukouksianne. Haluan myös rohkaista teitä kaikkia: vaikka tämä risti johtaisi meidät kuolemaan, ottakaamme Jeesuksen Kristuksen risti kannettavaksemme. Tämä on rohkaisuni kaikille. Kiitos.”
Tämä oli tervehdys, jonka Bashir jätti muutama vuosi sitten suomalaisille kristityille haastattelussaan. Rukoilkaamme voimaa Bashirin läheisille ja kaikille muille, joita hänen kuolemansa koskettaa.
