Kirjoittanut
Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen kirjoittanut toimittaja soluttautui elokuussa kristillistä sielunhoitoapua tarjoavan
Aslan ry:n Elävät vedet -kurssille Jyväskylässä. Nyt Antti Pikkanen saapui paikalle kutsuttuna ja mielellään, kun Radio Dei järjesti Eläviä vesiä ja toimittajan tempausta koskevan Viikon debatin. Toiseen tuoliin istahti Aslanin kouluttaja, psykologian ja uskonnon opettaja Ari Puonti. Debatistit olivat eri mieltä toimittajan toimintatapojen ja homoille tarkoitettujen eheytymisryhmien eettisyydestä. He kummatkin katsovat kuitenkin nyt viimeistään osoitetuksi, että Aslan ei ole hengellistä väkivaltaa, eikä kummallista magiikkaa.
Opiskelija Antti Pikkanen pakkasi elokuussa laukkunsa ja otti junan Jyväskylään kaikkeen varautuen. Hän ei tiennyt, mitä odottaa. Pikkanen paitsi havainnoi kurssia ulkopuolisena myös tekeytyi eheytyjäksi jakaen oman todellisen tarinansa pienryhmissä. Tosin puhuttujen asioiden todenvastaavuus on toimittajan oman kertomuksen varassa.
– Olin varautunut kaikennäköiseen, esimerkiksi ahdistukseen. Mulla oli mukana unilääkkeitä, jotka osoittautuivat turhiksi. Jutustahan tulee ilmi, ettei siinä (Elävissä vesissä) ole mistään kummemmasta kysymys. Ettei tämä ole mitään taikomista, noituutta tai mitään sellaista, jossa ihmisiä painostettaisiin, Pikkanen vakuuttaa.
Paljastus: ei paljastettavaa
21-vuotias toimittaja lähti laatimaan paljastusjuttua Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen hiomalla homokärjellä. Vaikka hän myöntää jälkikäteen tietynlaisen voitonriemun, mitään erityisen kielteistä hän ei koe paljasteensa.
– Yksi asia, mikä tuli paljastetuksi oli se, että tässä ei ole kysymys mistään, minne pitäisi lähettää poliisit ratsaamaan, että mistä siinä on kysymys, Pikkanen arvioi.
Puonnin mukaan monissa nettikommenteissa epäillään yhä, että Elävissä vesissä on oltava jotain epämääräistä takana.
– Tuntuu, että monet olettivat, että joku juttu paljastuu nyt. Ei jotenkin ole riittänyt, mitä me on sanottu tämän olevan. Suurella yleisöllä ja sekulaarilla medialla on varmasti ollut sellainen kuva, että varmasti siellä on jokin epämääräinen tekniikka. Että he ruoskivat itseään jossain huoneessa tai ehkäpä Antti ei löytänyt sieltä Kiponniemestä sähkösokkihuonetta, joka on erityisesti homoille tarkoitettu, Puonti hymyilee.
Pikkanen on kiertänyt paikat ja kuittaa terävästi.
– Kyllä mä olisin löytänyt sen sieltä. Tutkin, että onko täällä sitä sähkösokkihuonetta. Ei ollut. Koska tossa jutussa ei ole teidän ääntä, niin olisi pikkuhiljaa aika uskoa, että siellä ei ole sitä sähkösokkihuonetta.
– Siinä mielessä voimme sanoa kiitoksia Antille hyvästä työstä. Me ollaan ihan tyytyväisiä lopputulokseen Aslanin puolelta. Nyt on ainakin mustaa valkoisella, että mistä on kyse, Puonti sanoo hieman yllättäen.
Piispallista kaitsentaa
Jutun ilmestymisen jälkeen julkisuuteen kiirehti ihmisiä erilaisin intressein. Heistä osa koki tarpeelliseksi määritellä jutun perusteella Aslanin toiminnan hengelliseksi väkivallaksi. Paikan päällä ollut toimittaja on silminnähden hämmentänyt siitä, että varsin säyseästi kirjoitettua juttua on haluttu käyttää pönkkänä väkivalta- ja manipulaationäkemyksille. Hän ei koe toimintaa väkivaltaiseksi, vaikkei näe homoseksuaalisuutta eheytymisen aiheeksi.
– En lähtisi kieltämään [Eläviä vesiä], koska en ajattele, että täyskielto olisi tässä mikään ratkaisu. En näe, että toiminta kurssilla olisi hengellistä väkivaltaa. Enemmänkin näen, että se hengellinen väkivalta tapahtuu niiden ihmisten elämässä, ennen kuin he kokevat ne asiat niin ahdistaviksi, että heidän pitää hakeutua ikään kuin eheytymään heteroiksi, Pikkanen arvioi selittämättä tarkemmin, mitä tuo kurssia edeltävä väkivalta olisi.
Kirkon liberaalilaita ilahtui julkisesti jutusta siinä määrin, että nettikirjoittelussa alkoi esiintyä epäilyjä yhdessä kirkon homoliikkeen, SETAn tai jonkun ulkomaisen ryhmittymän kanssa masinoidusta lehtiartikkelista. Viitteitä esitetystä masinoinnista ei ole ja seksuaalivähemmistöön kuuluvaksi itsekin tunnustautuva Pikkanen kiistää toimineensa yhteistyössä kenenkään muun kuin Helsingin Sanomien kanssa.
Muodollisesti merkittävin instituutio, joka otti kantaa julkiseen keskusteluun oli evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa. Kari Mäkinen ei aikaillut antaa lausuntoa STT:lle, jossa arkkipiispa katsoi Elävien vesien toiminnan edustavan kielteistä ihmisten seksuaalisuuteen puuttumista.
Mäkinen linjasi, että kirkon työntekijän tehtävä on tukea ja auttaa ihmisiä löytämään oma identiteettinsä. Arkkipiispa pitää lehtijutun perusteella Aslanin auttamistyötä hengellisenä väkivaltana. Seurakuntalaisen saamien tietojen mukaan koko suhtautuminen Aslanin toimintaan herättää piispakunnassa ristiriitaisia näkemyksiä.
Ari Puonti on Mäkisen asenteesta paitsi suivaantunut myös loukkaantunut. Puonti ottaa varmistimen pois arvioidessaan Mäkisen sanomisia.
– Se ehkä enemmänkin mua loukkasi, ei niinkään Antin juttu, vaan arkkipiispan kommentti. Kirkon pää, joka esiintyy ja jota haastatellaan kristillisyyden äänenä, ei tasan tarkkaan edusta kristillisyyttä tässä maassa. Täällä on erilaisia kirkkoja: vapaita suuntia, ortodoksikirkko, katolinen kirkko, ja nyt hän ikään kuin antaa tällaisen äänen, joka näyttää, mitä kristityt ajattelevat tästä. Hän sanoo, että tämä [Elävät vedet] on jutun perusteella hyväksikäyttöä. Hän sanoo myös, että tämä on epäraamatullista, mikä on hyvin epäilyttävä näkökulma mieheltä, joka itse epäilee muun muassa neitseestäsyntymisen merkitystä ihan julkisesti.
Aslanista on myönnetty, että Pikkanen ei kirjoittanut juttua häpäisevällä tai teilaavalla tyylillä. Silti jutun perusvireestä ja valituista esimerkeistä on koettu nousseen Aslanin toiminnasta vääristynyt ja outo kuva.
– Jutussa oli käytetty sanaa kiihkokristillinen ja äärikristillinen. Kysyin Kuukausiliitteen päätoimittajalta [Lauri Malkavaara], että mitäs tää tarkoittaa. Hän sanoi, että kyllähän te tietysti tähän kansankirkolliseen menoon olette äärikristittyjä. No tavallaan, jos verrataan liberaalia arkkipiispaa tai liberaalia luterilaista kirkkoa, niin taatustihan mikä tahansa perinteinen kristillisyys on äärikristillisyyttä. Jos siis liberaalikristillisyys asetetaan malliksi, Puonti ihmettelee.
Eheytymissoluihin soluttautunut toimittaja ei suostu kommentoimaan Arkkipiispan kommentteja, mutta muistuttaa, että Mäkinen ei ollut ensi kertaa pappia kyydissä.
– Arkkipiispan kannanotto oli suora. Sinänsä siinä ei ollut oikeastaan mitään uutta, mitä hän ei olisi varsinaisesti sanonut aiemmin. Hän on itse vastuussa siitä, mitä hän sanoo. Jos hän tekee jutun perusteella tulkintoja, niin sitten hän tekee, Pikkanen toteaa.
Puonti ottaa mielellään homoseksuaalisuuteen suhtautumisessa maailmanlaajuisen näkökulman. Hän asettaa Pohjois-Euroopassa vaikuttavan ajattelutavan laajempaan perspektiiviin.
– Jos katson helluntaikristillistä kirkkoa, jos katson maailmanlaajuista kristikuntaa, katolista kirkkoa, ortodoksikirkkoa, mitkä ovat enemmistö tälla hetkellä, niin ne ovat perinteisessä näkökulmassa tässä kohtaa. Se joka ajattelee eri tavalla, on vasta 1900-luvulla syntynyt kristillisyys, jota mä en pidä edes kristillisyytenä. Silloin voidaan jo puhua toisesta uskonnosta, jos kielletään Jeesuksen ylösnousemus ja neitseestäsyntyminen – vaikka ollaan kristityn nimikkeellä.
Modernissa mediassa elää itsepintaisesti käsitys siitä, että mikä tahansa julkisuus on hyvää julkisuutta. Toimiko Kuukausiliitteen juttu Aslanille jopa mainoksena?
– Sanotaan näin, että tämä ainakin herätti oman porukan toteamaan, että nyt meillä ei olla enää hiljaa, jos me ollaan tän asian puolella. Jollain tavalla rivit ainakin terästäytyivät, Puonti iloitsee.
