Arkkipiispa Tapio Luoma: ”Usko ylösnousseeseen Kristukseen korostaa toivoa, joka ei lannistu kuolemankaan edessä”

 

Kuva: Aarne Ormio/Kirkon kuvapankki

Kirkolliskokouksen syysistunnon avauksessa puhunut arkkipiispa Tapio Luoma toivoo, että kirkko vahvistuisi erityisesti toivoa tukevana ja toivoa luovana yhteisönä ihmisten keskellä.

”Epätoivon, kyynisyyden ja kovuuden merkkejä leijuu nyt ilmassa enemmän kuin aikoihin, ja siksi niiden vastavoimaksi tarvitaan kirkon elämää, sanomaa ja työtä”, Luoma sanoi avatessaan kirkolliskokouksen syysistunnon Turun kristillisellä opistolla tiistaina.

”Kirkon on toimittava sen hyväksi, että toivo säilyisi. Toivon näkökulma on ankkuroitunut syvään kristillisen uskomme olemukseen. Usko ylösnousseeseen Kristukseen korostaa toivoa, joka ei lannistu kuolemankaan edessä.”

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Arkkipiispa näkee, että kristillisen maailmankatsomuksen ajatus toivosta tulevaisuuteen ja tuonpuoleisuuteen suuntautuneena ei ole ristiriidassa sen kanssa, että etsitään aktiivisesti vaikutusmahdollisuuksia asioihin tässä ja nyt. Asioihin täytyy vaikuttaa, jotta toivo, oikeudenmukaisuus ja rauha toteutuisivat ihmisten elämässä.

”Tarvitsemme kirkkoa, joka pystyy uskottavasti tulkitsemaan Jumalan luoman maailman tuskaa ja toimimaan ilmastonmuutoksen, köyhyyden, osattomuuden, vihapuheen, polarisoitumisen ja keskinäisen ymmärtämättömyyden lieventämiseksi sekä niistä aiheutuvien uhkakuvien poistamiseksi”, arkkipiispa sanoi.

Kaikkein kattavin toivon näkymä on Luoman mukaan lopulta se, jota nimitetään ikuisuudeksi. ”Tämä toivo ei ole jotakin, jonka toteutumisen voi sijoittaa vain ajan rajan tuolle puolelle. Kirkko elää, koska ikuisuus on läsnä keskuudessamme jo nyt.”

Sitoutumista yhteiseen tulevaisuuteen

Arkkipiispa Luoma toivoi, että kirkon päättäjät haluaisivat sitoutua etsimään yhdessä sitä, mikä on parasta kirkolle, suomalaiselle yhteiskunnalle ja koko maailmalle. Hän muistutti, että kirkolliskokouksen päätösten ei ole määrä ainoastaan luoda ja vahvistaa toivoa, vaan niiden tulee nousta ja ponnistaa toivosta.

Arkkipiispa myös kannusti kirkolliskokousedustajia ottamaan tavoitteekseen sellaisen tulevaisuuden, jonka erilaiset ja erimielisetkin kirkon jäsenet voivat kohdata yhdessä, ja tekemään toivorikkaasti työtä sen hyväksi.