Sivistyksen, kulttuurin ja suomalaisen julkisen hallinnon juhlavuosi Sydämen sivistystä 750 vuotta avattiin Turun tuomiokirkon loppiaismessussa 6.1.2026.
Suomalaisen julkisen hallinnon voidaan katsoa alkaneen vuonna 1276, Suomen vanhimman viraston eli Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulin perustamisen myötä. Tuomiokapituli oli ensimmäinen pysyvänä kollegiona toimiva ja koulutetuista ammattihenkilöistä koostunut toimielin.
”Vaikka tuomiokapituli oli ennen kaikkea kirkollinen hallintovirasto, siitä tuli aikaa myöten myös osa kristilliseen uskoon nojaavaa valtiokoneistoa”, totesi juhlamessussa saarnannut arkkipiispa Tapio Luoma.
”Kirkon merkitys ulottui laajalle jo senkin vuoksi, että se kuului ylikansalliseen instituutioon, mahtavaan katoliseen kirkkoon, jonka kautta vaikutteita muualta Euroopasta ja maailmasta saapui Aurajoen rannoille ja tästä edelleen laajemmalle Ruotsin Itämaata. Tuomiokapitulin perustaminen vahvisti sen, että kirkko oli merkittävä, ellei peräti merkittävin vallankäyttäjä nykyisen Suomen alueella”, arkkipiispa kuvasi.
Messusta käynnistyneenä suomalaisen sivistyksen juhlavuotena keskitytään siihen, mitä pysyvää ja rakentavaa kirkko on saanut Suomessa aikaan.
”Koulutuksen tukeminen on tärkeimpiä kirkollisen vallankäytön hedelmiä, joiden siemenet kylvettiin heti kristillisen vaikutuksen alettua. Reformaation myötä henkilökohtainen Raamatun lukeminen ja myöhemmin katekismuksen opiskelu tulivat tärkeiksi tavoitteiksi, ja niin seurakuntalaisia kannustettiin ja suorastaan velvoitettiin lukutaidon kerryttämiseen.”
”Kirkko oli keskeinen toimija myös silloin, kun Turun Akatemia perustettiin maamme ensimmäiseksi korkeakouluksi. Tuomiokapitulilaitos antoi tärkeän esikuvan sittemmin vahvistuneelle maalliselle julkiselle vallalle, sen hallintokäytännöille pöytäkirjoineen ja toimivallaltaan asianmukaisine päätöksentekoelimineen.”
”Kirkko huolehti köyhäinhoidosta, diakoniasta, aikana, jolloin yhteiskunnan muut tukiverkot olivat olemattomat. Kirkon suojissa kehittyi monipuolinen kulttuuri, jonka aikaansaannokset ovat nähtävillä ei ainoastaan kirkkorakennuksissa vaan laajemmin koko yhteiskunnassa. Eikä sovi unohtaa kirkon vaikutusta suomalaisen identiteetin ja yhteisten arvojen rakentumiseen”, arkkipiispa Tapio Luoma listasi.
”Mikä tekee vallankäytöstä viisasta?”
Arkkipiispa Luoma pohti saarnassaan myös vallankäyttöä. Siitä on kyse myös loppiaisen evankeliumissa (Matt. 2:1–12), joka kertoo julmasta hallitsijasta Herodeksesta, aikansa auktoriteeteista eli tietäjistä sekä avuttomasta lapsesta, Jeesuksesta.
Arkkipiispa muistutti, ettävaltaa käytetään kaikkialla, missä ihmiset järjestävät yhteistä elämäänsä. ”Siksi on kysyttävä, mikä ylipäätään tekee vallankäytöstä viisasta. Millaista julkisen vallan tulisi olla, jotta ne varjopuolet, jotka vallankäyttöä aina uhkaavat, pysyisivät aisoissa?”
”Loppiaisen evankeliumi asettaa rinnakkain kahdenlaiset vallankäyttäjät: yhtäältä omat etunsa varmistavat, keinoja kaihtamattomat ja omiin sisäisiin yllykkeisiinsä ja jopa kuvitelmiinsa luottavat, ja toisaalta ne, joiden arviot ja ratkaisut perustuvat tietoon, harkintaan ja yhteisen hyvän etsintään.”
Evankeliumi ottaa esille myös seikan, jota voi arkkipiispan mukaan pitää viisaan vallankäytön ja myös viisaasti hoidetun julkisen vallan oleellisena, ellei jopa oleellisimpana piirteenä: vallanpitäjien nöyryyden.
”Valta voi sokaista ja tehdä ylimieliseksi, kyvyttömäksi katsomaan riittävän laajalle ja kauas. Sen tulee kuitenkin rakentua nöyryydelle, joka tunnistaa vallan mukanaan tuoman vastuun, kunnioittaa ihmisiä ja etsii yhteistä hyvää. Ilman nöyryyttä ei vallankäyttö ole koskaan viisasta.”
Yksi loppiaisen vallankäyttäjä oli vastasyntynyt juutalaisten kuningas, Jeesus.
”Avuttoman lapsen valta on Jeesuksen tapauksessa niin suuri, että edelleen parituhatta vuotta evankeliumissa kuvattujen tapahtumien jälkeen hänen syntymäänsä juhlitaan. Kaikkialla maailmassa häntä rukoillaan ja hänen nimessään kokoonnutaan säännöllisesti lukemattomiin jumalanpalveluksiin ja muihin tilaisuuksiin.”
”Jeesuksen persoonalla ja opetuksilla on uskomaton merkitys ja vaikutus. Hänen vallankäytössään on mukana kauas katsova, ihmistä kunnioittava viisaus. Siihen liittyy se nöyryys, jota meidän Jumalamme osoittaa, kun hän syntyi ihmiseksi Jeesuksessa. Siinä on malli niin kirkon ja tuomiokapitulin toiminnalle kuin kaikelle julkiselle vallankäytölle, sillä Jeesus osoittaa, mitä on Jumalan rakkaus.”
