Anna Rimpelä heittää vitsiä myös uskon asioista – ”Entä jos Jeesus olisi turkulainen?”

 
Anna Rimpelä, stand up -koomikko.

Huumori on aina riski. Siinä seilataan koko ajan hyvän ja huonon maun rajoilla, ja se raja on jokaisella vähän eri, stand up -koomikko Anna Rimpelä sanoo. Kuva: Miika Storm

Anna Rimpelä on stand up -koomikko, jonka mielestä kaikesta voi heittää vitsiä, myös uskon asioista. Sääntönä kuitenkin on, että heikommassa asemassa olevia ei potkita alaspäin. Mutta parempiosaiset voivat huoletta olla komiikan kohteina.

Anna Rimpelä on näyttelijä, stand up -koomikko ja kirjailija, jota omien sanojensa mukaan kiinnostaa huumori eri muodoissaan ja se, minne kaikkialle sen perässä pääsee. Rimpelä ei tullut Radio Dein Herätys-aamuohjelmaan kertomaan vitsejä vaan puhumaan huumorista. Juontaja Matias Villberg perusteli, että koska ohjelmiin halutaan asiantuntijoita, on myös huumorin asiantuntija paikallaan.

Kaikkia ei voi aina miellyttää, ja huumorin kanssa taiteillaan – se mikä naurattaa toista, ei naurata toista sitten pätkääkään. Villberg kertoo, että Radio Dein WhatsAppiin voi tulla aamun jälkeen viestiä, että oli mahdottoman hauskaa tänään, ja sitten samana aamuna voi toisen ihmisen viestissä lukea, että kyllä minä niin mieleni pahoitin.

IK-opisto neliöb. 15.-28.7.

Anna Rimpelä sanoo, että huumori on aina riski.

– Siinä seilataan koko ajan hyvän ja huonon maun rajoilla, ja se raja on jokaisella vähän eri. Missä raja menee, niin sehän johtuu niin paljon kaikesta: mistä sä tulet, mikä sun elämäntilanne on ja mikä on ympäristö.

– Jos me mietitään vaikka Putous-ohjelmaa, jolla on 800 000 katsojaa, eli hirveän suosittua ohjelmaa. Mutta kun katsot some-kommentointia, niin sehän on ”hirveintä kuraa”, mitä ikinä voi olla. Jollekin se toimii tosi hyvin ja aika monelle se toimii todella hyvin. Sitten on niitä, jotka ei voi ymmärtää yhtään, Rimpelä vertaa.

Yksi huumorin vastaanottamisen laji on se, että pahastutaan jonkun toisen puolesta.

– Jonkun toisen, jota ei edes ehkä tunneta. Että voidaanko tämmöisellä vitsailla, kun ehkä joku saattaa loukkaantua?

”Stand up ei toimi esimerkiksi kauppakeskuksessa, jossa kaikki kävelevät ohi. Se vaatii, että ihmiset kuuntelevat ja antavat tavallaan kaiken huomionsa sille.”

Anna Rimpelä on kirjailija ja näyttelijä mutta myös stand up -koomikko. Siitä syntyy helposti odotusarvo, että naisen pitää olla hauska kaikissa tilanteissa ja tuottaa huumoria, kun pyydetään.

– Aina välillä tulee tilanteita, että heitä nyt joku tässä. Joskus jaksan selittää, joskus en jaksa. Se selitys on, että en heitä siinä yhtäkkiä mitään, koska stand up on sillä tavalla vaativa laji. Se vaatii tilan, joka on siihen tarkoitettu. Stand up ei toimi esimerkiksi kauppakeskuksessa, jossa kaikki kävelevät ohi. Se vaatii, että ihmiset kuuntelevat ja antavat tavallaan kaiken huomionsa sille. Siinä myös kehittyy katsojan ja esiintyjän välinen suhde, joka on interaktiivinen.

Anna Rimpelä kertoo, että stand upissa hänellä on päällään tietynlainen lavahahmo, ja siksi hän ei kerro samoja vitsejä muissa tilanteissa. – Onko hahmo kuitenkin Anna Rimpelä? Matias Villberg kysyy.

– Se on Anna Rimpelä, mutta potenssiin 10, koomikko naurahtaa.

Stand up johti viemään huumorin myös kirjoihin

Anna Rimpelä on ollut näyttelijänä monissa teattereissa, elokuvissa ja televisiosarjoissa, esimerkiksi Salatuissa elämissä. Parhaillaan hänet voi nähdä lauantai-iltaisin parhaaseen katseluaikaan Hengaillaan-ohjelman kirjeenvaihtajana esittelemässä kaupunkikohteita yhdessä Jani Halmeen kanssa. Hengaillaan on tietovisa, jossa julkisuuden henkilöt istuvat pareittain omissa junissaan. Kysymyksissä mennään raiteilla kohti kaupunkikohdetta, joka pitää arvata kuvista ja loruista.

Anna Rimpelä on kirjoittanut viime vuosina kolme kirjaa: ”Pitkään meni ihan hyvin” (2018 Otava), ”Tilanne päällä, Aino Ritari” (2020 Otava) ja ”Päin perhettä, Aino Ritari” (2023 Otava). Kaikissa kirjoissa seikkailee mummohuumorin ykkösnimi ja seniorisankari Aino Ritari, jolla pitää tuoreimmassa kirjassa kiirettä: hän valmistautuu Hiippolan ensimmäiseen pridekulkueeseen ja pitää huolta naapurin tapaturma-alttiista rouvasta.

”Kyllä mun mielestä kaikessa huumorissa on silti semmoinen vähän synkkäkin sävy.”

– Kirjailijahomma tuli, kun stand upissa rupesin kirjoittamaan omia vitsejä, koska muiden vitsejä ei voi kertoa. Sitten kirjoittaminen tuli enemmän elämään, ja rupesin kirjoittamaan pidempiä juttuja. Kävin Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulun. Huomasin, että haluan kirjoittaa yhdestä ainoasta hahmosta, semmoisesta mummohahmosta nimeltä Aino Ritari. Sitten kirjat rupesivat syntymään.

Rimpelä kertoo, että hänen kirjansa ovat hyvin humoristisia. Hän haluaa, että ihmiset nauravat kirjoja lukiessaan.

– Mutta kyllä mun mielestä kaikessa huumorissa on silti semmoinen vähän synkkäkin sävy. Aino on hyvin ratkaisukeskeinen, ja hän tykkää ratkaista omia, mutta myös muiden asioita. Hän käsittää aina väärin asiat ja myöskin ratkaisee asioita, joita ei tarvitsisi ollenkaan ratkaista, Rimpelä kertoo Aino Ritarista.

Anna Rimpelä puhuu kenkäpuhelimeen.
Anna Rimpelän mielestä kaikista asioista voi heittää vitsiä. Näkökulma ratkaisee, ei aihe. Kuva: Miika Storm

Stand upissa ei potkita alaspäin

Matias Villberg toteaa, että informaatiotulva on täynnä negatiivisia asioita. Silloin huumori on konsti, joka tuo mieleen keveyttä. Mutta onko jotain, mille ei saa missään nimessä nauraa? Mikä asia on stand up -koomikolle pyhä alue, josta ei vitsailla mistään hinnasta?

– Meillä on semmoinen yleissääntö stand upissa, että olisi hyvä, jos ei potkittaisi hirveästi alaspäin – eli asioita ja ihmisiä, jotka on jotenkin alempana, vaan että potkittaisiin ylöspäin eli valtaapitäviä tai sellaisia, jotka eivät ole heikommassa asemassa, kuin esiintyjä itse. Se on mun mielestä aika hyvä perussääntö, Rimpelä sanoo.

Hänellä oli pitkään periaate, ettei lähde pilkkaamaan uskon asioita. Sitten hän ajatteli toisin, vaikka sanookin, ettei ruvennut nimenomaan pilkkaamaan.

– Tajusin, että eihän jokin aihe voi olla kielletty. Se on vaan se näkökulma, mikä siinä ratkaisee. Sitten tein tämmöisen jutun, että mitä jos Jeesus olisikin ollut turkulainen? Siitä tuli jotenkin semmoinen hauska juttu, koska mun mielestä Jeesus esitetään kaikissa elokuvissa aina liian juhlavana tyyppinä. Kyllä se oli maanläheisempi tyyppi, koomikko pohtii.

– Tämähän on pelkästään mun näkökulma tähän asiaan. Tämä ei romuta kenenkään uskoa tai pilkkaa Raamatun Jeesusta. Se oli mullekin hyvä muistutus, että se on vaan näkökulma, joka on ratkaiseva. Kaikesta voi kyllä puhua ja vitsailla. Mutta miten sä sen teet, millä äänensävyllä, mikä on sun sävy siinä jutussa, Anna Rimpelä listaa hyvän huumorin sääntöjä.

Miten Anna Rimpelästä tuli stand up -koomikko? Onko kristityillä pipo liian kireällä? Kuuntele Anna Rimpelän haastattelu kokonaan Dei Plus -palvelusta.

 
Dei, retroäijät, artikkeliban 31.5.- (1/2)