Nuori lauluntekijä ja tangokilpailija Akseli Koskela löysi rauhan yllättävällä hetkellä. Nyt hän haluaa viedä toivoa eteenpäin musiikin kautta.
Kun nurmijärveläinen Akseli Koskela pysäytti autonsa Klaukkalan liikennevaloihin keväisenä aamuna, hän oli murtunut mies. Takana oli vuosia päihteitä, rikoksia ja sisäistä tyhjyyttä. Mieleen nousi ajatus, että kaiken voisi päättää siihen. Auton voisi ajaa päin kalliota ja päästä saman tien pahasta olosta ja tyhjyydestä. Hän muistaa katsoneensa taivaalle ja todenneen itsekseen:
− Onpa taivas näköjään kaunis paikka, en koskaan ole tajunnut, kuinka kaunis se on.
Siinä hetkessä hänelle puhuttiin sanat, jotka muuttivat hänen elämänsä:
– Kuulin sen jälkeen korvillani aivan selvästi: ”Jeesus rakastaa sua ja Jeesus haluaa sua auttaa.”
Akselin vuosien kyynelpadot aukesivat.
− Itkin, huusin ja vollotin siinä liikennevaloissa. Tiesin, että Jumala on todellinen.
Mieleen muistui vain uskontunnustus, jota hän alkoi tapailla: ”Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen…” Se oli ainut, mikä hengellisestä perinnöstä oli jäljellä, kaikki muu oli unohtunut.
Lavat kutsuivat – ja niin myös Jumala
Akseli kasvoi vanhempiensa iltatähtenä. Perheessä oli rakkautta, mutta elämä ei aina ollut helppoa. Musiikki oli kuitenkin läsnä jo varhain.
– Isä antoi sen lahjan, veri veti laulamaan. Meillä soi musiikki aina kotona, ja se jäi sieluun, hän kertoo.
Nuorena Akseli löysi lavat, kilpailut ja tangon. Hän eteni Tangomarkkinoiden semifinaaleihin saakka, mutta menestys ei tuonut rauhaa.
– Jännitys ja paineet olivat ylivoimaisia. Nyt ymmärrän, että Jumala pysäytti minut jo silloin, vaikka en vielä tajunnut miksi.
Vankeuden varjo
Nuoruuden polut veivät myös väärään seuraan. Soittokeikkojen ja ihailijoiden rinnalle hiipi päihteitä ja lopulta vankilakin.
– Yksi tuomio riitti, mutta silti jatkoin hölmöilyä. Se on Jumalan ihme, etten joutunut takaisin, Akseli toteaa hiljaa.
Vapauduttuaan hän etsi uutta alkua musiikista. Keikkakesä meni hyvin, mutta pinnan alla kasvoi tyhjyys, jota amfetamiini hetken peitti.
– Luulin löytäneeni vastauksen, kätevän tavan lääkitä jännitystä ja ahdistusta, mutta paholainen vei vain syvemmälle. Lopulta olin tuhonnut melkein kaiken: perheen, terveyden ja itseni.
Liikennevalojen ihme
Huhtikuinen aamu 2024 muutti kaiken. Kaksi viikkoa ilman aineita, väsymys ja toivottomuus puristivat mieltä. Akseli tunsi valtavaa synnintuntoa, huonommuutta puolisona ja isänä, ja ajatteli, että olisi parempi, kun häntä ei olisi.
– Silloin ne sanat tulivat − ja rauha, jota en ollut koskaan kokenut. Itkin kuin lapsi. Siitä alkoi uusi elämä.
Akseli ei heti uskaltanut kertoa kokemuksestaan edes vaimolleen Jessicalle.
– Pelkäsin, että hän pitää minua hulluna.
− Kun lopulta kerroin äidilleni, hän sanoi hiljaa: ”Minun rukouksiini on vastattu.”
Muutamaa päivää myöhemmin Jumalan johdatus saatteli Akselin uskovaisen miehen ovelle. Siitä avautui tie Nurmijärven helluntaiseurakuntaan, josta hän löysi hengellisen kodin.
– Jumala hoiti haavat nopeasti. Sain ympärilleni ihmisiä, jotka rakastivat ehdoitta. Sain jopa hengellisiä isiä, kun oma isäni oli jo poissa.
Nykyään Akseli elää rauhallista arkea Jessican ja kahden pienen pojan, Voiton ja Iisakin, kanssa.
– Saan olla läsnä, enkä enää juokse tyhjyyttä karkuun. Jeesus teki minusta uuden luomuksen.
”Haluan vain palvella”
Tangosta ja lavaviihteestä tie vei hengelliseen musiikkiin.
– En enää laula kipua ja tyhjiä lupauksia, vaan toivoa. Kun laulan Jeesuksesta, minua ei jännitä – tiedän, että saan laulaa elävästä sanomasta.
Akselin videoita ja lauluja löytyy YouTubesta ja Facebookista, joissa hänen maallisen uransa seuraajat jäivät yllättäen mukaan.
– Ajattelin, että ne lähtevät pois, mutta ei. Monet ovat kommentoineet, että tämä on hienoa. Evankeliumi menee perille niillekin, jotka eivät sitä vielä etsi.
– En löytänyt Jeesusta. Hän löysi minut. Ja se riittää.
Tulevaisuudelta Akseli ei hae suurta menestystä.
– Unelmani on pysyä Herran johdatuksessa, palvella missä ikinä saan – vaikka puistonpenkillä kitaran kanssa. En halua luottaa itseeni, vaan Jumalaan.
Akseli Koskelan tarina on kuin todiste siitä, että valo voi murtautua kaikkein pimeimpäänkin paikkaan – vaikka Klaukkalan liikennevaloihin.
– En löytänyt Jeesusta. Hän löysi minut. Ja se riittää.
* Kuuntele Akselin ja muita Ex-Criminals -sarjan haastatteluja Dei Plussassa.
Teksti: Eero Korhola, Ex-Criminals-ohjelman ja Marja Salmisen haastatteluiden pohjalta.
