Itä-afrikkalainen Abbas oli arvostettu imaami, joka perusti monta moskeijaa ja nautti johtaessaan kristittyjä islamilaiseen uskoon. Nyt hän on 39 kristillisen seurakunnan perustaja. Hänen ja hänen vaimonsa Reheman tarina on todistus ihmeellisestä muutoksesta. Se on myös on maksanut kovan hinnan Itä-Afrikan haastavassa uskonnollisessa maastossa, jossa kristittyjä vainotaan.
Abbas kasvoi islamilaisessa ympäristössä ja jo pienenä häntä kiehtoivat uskonnolliset asiat. Huolitellut rukoukset, ihmeellisellä arabian kielellä lausutut sanat ja maailman toiseksi muuttava paasto täyttivät hänen mielensä kokonaan. Abbas toivoi, että hän saisi johtaa ihmiset oikean jumalan luo.
Abbas menestyi hyvin islamin opinnoissa, ja 14-vuotiaana hän halusi tulla imaamiksi. Hänen opettajansa rohkaisi häntä, joten Abbas alkoi kulkea kylästä toiseen opettamassa. Abbasista tuli hyvin nuorena korkeasti arvostettu ja oppinut imaami
Imaamina Abbas rakasti kaikkia muslimeja ja vihasi toisuskoisia. Hän tahtoi pitää islamin puhtaana ja karsia siitä kaikenlaiset noitamenot ja muut saatanalliset ainekset. Hän oli hyvin tyytyväinen, kun sai kristityn kääntymään muslimiksi.
18-vuotiaana Abbas nai Reheman, tytön, joka oli rukoillut saavansa miehekseen uskossaan vahvan muslimin. Heidän avioliittonsa alkoi lehtevän puun suojissa ja lainavaatteissa, koska he olivat köyhiä. Rakkaus toisiinsa ja jaettu näky elämäntehtävästä innostivat eteenpäin. Kuitenkin Abbasin sydämessä ei ollut todellista rauhaa.
Kuoleman varjosta elämään
Abbasin elämä kääntyi päälaelleen vakavan ja selittämättömän sairauden myötä. Arvostettu islamilainen johtaja kuihtui niin, että hänen kylkiluunsa näkyivät nahan läpi. Abbasilla oli kovia kipuja ja hän oksensi mustia verisiä kokkareita. Mikään inhimillinen apu ei tuonut parannusta.
”Ihmiset näkivät kuolevan miehen. Jopa appivanhempani sanoivat vaimolleni, että hän jäisi pian leskeksi ja kehottivat häntä jättämään minut”, Abbas muistelee noita synkkiä aikoja. Rehema pysyi kuitenkin uskollisesti miehensä vierellä.
Islamilaiset rukouksetkaan eivät auttaneet. Kun muslimiyhteisö lopulta hylkäsi kuolemansairaaksi uskotun miehen, apu tuli yllättävältä taholta. Paikalliset kristityt alkoivat osoittaa hänelle lähimmäisenrakkautta tuomalla hänelle vaatteita ja kenkiä. Heidän pyyteetön toimintansa teki Abbasiin syvän vaikutuksen ja alkoi murentaa ennakkoluuloja.
Ääni, joka muutti kaiken
Lopullinen käännekohta tapahtui matkalla läheiseen kylään, kun Abbas kuuli äänen kutsuvan häntä nimeltä: ”Abbas, haluatko parantua?” Aluksi hän torjui äänen kiivaasti arabiankielisillä manauksilla, sillä hänelle oli opetettu lapsesta asti, että kristinusko on pakanallinen ja jopa saatanallinen uskonto.
Vuosien kärsimyksen jälkeen ja kutsun toistuessa eri tavoin Abbas kuitenkin vastasi myöntävästi. Ääni kehotti häntä seuraamaan ”tietä”, jonka hän muisti kristittyjen usein maininneen: ”Jeesus on tie, totuus ja elämä”. Abbas juoksi pastorin luo, polvistui ja pyysi rukousta. Uskoon tulemisella oli hämmästyttäviä seurauksia Abbasin elämään. Hänen terveydentilansa koheni nopeasti, ja vain kolmessa kuukaudessa hän oli täysin terve; jatkuva kipu ja veriset yskökset jäivät lopullisesti historiaan.
Pian tämän jälkeen Jumalan parantava voima alkoi koskettaa myös hänen lähimmäisiään. Abbasin äiti, joka oli kärsinyt vaikeasta verenvuodosta kahdeksan vuotta, ja hänen isoäitinsä, jolla oli ollut kivulias tyrä neljäkymmentä vuotta, parantuivat Abbasin rukoillessa heidän puolestaan. Vaikka suvun naiset ottivat ilosanoman vastaan, suhde vaimoon, Rehemaan, oli todella koetuksella. Rehema piti miestään saastaisena luopiona, ”kafirina”, ja kieltäytyi jopa syömästä hänen kanssaan.
Reheman kääntymys ja yhteinen kutsumus
Reheman tie uskoon (voit lukea tästä linkistä kertomuksen Reheman näkökulmasta) kulki erikoisen ja jännittävän sopimuksen kautta. Rehema odotti lasta, ja he tekivät sopimuksen: jos lapsi olisi poika – kuten Abbas uskoi Jumalan hänelle ilmoittaneen – Rehema kääntyisi kristityksi. Rehema oli suvun kokemuksen perusteella vakuuttunut, että lapsi on tyttö. Abbas luotti rukouksen voimaan, ja kun poika lopulta syntyi, Rehema piti lupauksensa ja antoi elämänsä Kristukselle.
Nykyään pariskunta palvelee yhdessä vahvana tiiminä. Abbas toimii dynaamisena evankelistana ja seurakuntien perustajana, kun taas Rehema on löytänyt paikkansa erityisesti nais- ja tyttötyön parissa. Yhteisesti heidän sydämellään ovat erityisesti orpolapset; tällä hetkellä he pitävät huolta yli 40 lapsesta, joista monet tulevat äärimmäisen vaikeista ja turvattomista oloista.
Kristinusko ja islam Itä-Afrikan rannikolla
Itä-Afrikan rannikkoseutu Somalian, Kenian ja Tansanian alueella on perinteisesti ollut islamin vahvaa vaikutusaluetta. Uskontojen kohtaaminen tällä alueella on usein jännitteistä ja moniulotteista. Islam, jolla on pitkä historia alueella, ei ole vain uskonto, vaan kokonaisvaltainen sosiaalinen ja kulttuurinen järjestelmä. Tämän vuoksi kääntyminen pois islamista tulkitaan usein koko perheen ja klaanin pettämiseksi, mikä johtaa koviin vastatoimiin. Samaan aikaan kristinusko kasvaa Itä-Afrikassa vauhdilla, mikä luo jatkuvaa kitkaa ja kilpailua hengellisestä tilasta.
Vaino ja hengellinen taistelu
Kristinuskoon kääntyminen ja evankeliumin levittäminen on vaatinut Abbasilta ja Rehemalta suurta rohkeutta. He elävät ja työskentelevät ympäristössä, jossa vastustus on usein avointa ja aggressiivista. Abbas kuvailee työtään jatkuvaksi kamppailuksi, jossa vastustaja on raivoissaan heidän työnsä näkyvistä tuloksista.
Vaino ilmenee heidän arjessaan monilla eri tavoilla. Sosiaaliset seuraukset ovat kääntyneille usein rajuja: monet joutuvat pahoinpidellyiksi, heidät hylätään yhteisön ulkopuolelle tai avioliitot särkyvät kääntymisen takia. Tilannetta vaikeuttaa se, että paikalliset viranomaiset ja kylänjohtajat ovat usein itse muslimeja. Tämä johtaa herkästi siihen, että kristittyihin kohdistuvia vääryyksiä ja rikoksia katsotaan läpi sormien tai niitä peitellään tietoisesti.
Uskonnollinen kamppailu saa myös taloudellisia piirteitä. Vaikutusvaltaiset muslimijärjestöt saattavat tarjota ruokaa, vaatteita ja koulustipendejä, mutta tämä apu on sidottu pysymiseen islamissa.
Vastoinkäymisistä huolimatta he ammentavat voimaa uskosta. ”Meitä rohkaisevat Raamatun sanat: jos Kristus voitti, mekin voitamme. Jos hän kärsi, mekin saamme kärsiä hänen nimensä tähden”, Abbas toteaa levollisesti.
Rakkaus ja voima kääntymisen moottoreina
Abbasia ja Rehemaa innostavat myös yhä useampien kääntyminen islamista kristinuskoon. Heidän mukaansa ihmisiä koskettavat aidon rakkauden ja Jumalan voiman kokeminen. Abbas kuvailee, kuinka hänen aiemmassa elämässään uskonto näyttäytyi usein sääntöinä ja jopa vihana niitä kohtaan, jotka ajattelivat eri tavalla. Kristinuskossa hän ja monet muut ovat kohdanneet jotain täysin päinvastaista – pyyteetöntä rakkautta, joka ilmenee vaikkapa käytännön apuna, kuten vaatteiden ja huolenpidon antamisena hylätyille.
Toinen merkittävä tekijä on rukousvastaukset ja parantumiset. Kun ihmiset näkevät Abbasin ja hänen perheensä tavoin sairauksien väistyvän ja saavat kokea Jumalan voiman koskettavan heitä, se tuo toivoa pelon sijaan ja kynnys kääntymiseen madaltuu. Abbas tiivistää: ”Ihmiset janoavat rakkautta ja hyväksyntää, jota he eivät ole muualta löytäneet, ja Jeesus antaa tähän ainoan kestävän vastauksen.”
Katse tulevaisuudessa
Abbasin visio on kirkas ja tinkimätön: hän haluaa nähdä vielä 500 uuden seurakunnan syntyvän. Vaikka vastustus on jatkuvaa, hän näkee päivittäin ihmisten tulevan uskoon, koska he kaipaavat aitoa rakkautta ja hyväksyntää. Monet jopa salaiset opetuslapset – kuten vaikutusvaltaiset muslimikoulujen opettajat – hakeutuvat heidän luokseen rukousavun toivossa yön pimeydessä. Hänen lapsuutensa toive on saanut toteutua, vaikkakin täysin eri muodossa kuin hän silloin ajatteli.
Abbas ja Rehema pyytävät suomalaisilta kristityiltä esirukousta erityisesti terveytensä ja voimiensa puolesta. Työ vaarallisilla ja henkisesti raskailla alueilla vaatii jatkuvaa varjelusta, jotta he voivat viedä toivon sanomaa eteenpäin.
Tiivistelmä Abbasin saarnasta vainon keskellä eläville kristityille
”Te olette maailman valo… Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:14-16)
Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa,
Armo ja rauha teille Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tänään puhun sinulle, joka palvot hiljaa, rukoilet äänettömästi ja kuljet varovasti — mutta kannat voimakasta uskoa sydämissänne. Saatat tuntea itsesi piilotetuksi – mutta Jumala näkee sinut.
Raamatussa näemme monia Jumalan palvelijoita, jotka palvoivat vaikeissa olosuhteissa — Joosef Egyptissä, Daniel Babylonissa ja varhainen seurakunta kodeissa. Vaikka he olivat piilossa, Jumala tiesi tarkalleen, missä he olivat.
Voit joutua palvomaan salaisesti, mutta uskosi on Jumalan edessä arvokasta. Psalmi 139:1 sanoo: ”Herra, sinä olet minut tutkinut, ja sinä tunnet minut.”
Uskosi ei ole pieni siksi, että se on hiljainen — se on vahva, koska se on todellinen.
Vaikka et voisi avoimesti sanoa ”Olen kristitty”, elämäsi voi silti heijastaa Kristusta rakkaudessa, kärsivällisyydessä, ystävällisyydessä, rehellisyydessä ja rauhassa. Luonteestasi tulee todistuksesi.
Kun tunnet ahdistusta, muista, että sama Jumala, joka suojeli Danielia leijonien pesässä, on Jumala, joka valvoo sinua tänään. Hänen suojeluksensa on suurempi kuin mikään inhimillinen voima.
Valon ei tarvitse huutaa tullakseen nähdyksi — sen täytyy vain olla läsnä. Jopa hiljaisuudessa ystävällisyytesi, anteeksiantosi ja rehellisyytesi voivat koskettaa ympärilläsi olevia sydämiä.
Rakkaat veljet ja sisaret, vaikka uskonne joutuu elämään hiljaisesti, se on voimakas taivaassa. Seiso lujana Kristuksessa. Jatka rukousta. Jatka luottamista. Jatka rakastamista. Jumala ei ole unohtanut sinua, ja palkintosi on Hänen kanssaan.
Jonain päivänä maailma näkee selvästi sen, minkä Jumala jo tietää — te olette Hänen uskollisia lapsiaan.
Rukous
Herra Jeesus, vahvista lapsiasi, jotka palvovat sinua hiljaisissa paikoissa. Suojele heitä, täytä heidät rauhallasi ja anna valosi loistaa heidän elämäänsä. Anna heille rohkeutta, viisautta ja toivoa. Luotamme sinuun, nyt ja ikuisesti. Aamen.
