20-vuotiaana isäksi tullut Samuel Lindman: Perheen aika on nyt

Ulvilalainen Samuel Lindman myöntää, että isyys on vaatinut paljon. Kuva: Minttumaria Ukkonen

Ei kukaan ole ennen lasta valmis isäksi, vaan isyyteen kasvaa sitten lapsen mukana, sanoo Samuel Lindman, joka tuli isäksi juuri 20 vuotta täytettyään.

–         Se ensimmäinen vuosi lapsen syntymän jälkeen oli sellaista, kuin olin osannut odottaakin. Yöllä valvottiin ja päivällä sitten torkuin koulussa, Lindman naurahtaa.

Tuolloin menossa oli lukion viimeinen vuosi, ja opiskelutovereiden elämäntilanne oli kovin erilainen kuin Lindmanilla, joka oli mennyt naimisiinkin jo 18-vuotiaana.  Oliko hän silloin mielestään valmis isäksi? Lindman miettii hetken ennen kuin vastaa.

–         Kyllä ja ei. Kun nyt mietin, niin ehkä se esikoisen syntyminen kasvatti minut isäksi. Sanoisin myös, että ei kukaan ole heti valmis isä. Siinä sitten kasvaa isyyteen ja isäksi lapsen mukana.  Ja voiko isänä edes olla koskaan valmis? Yhtä vähän kuin kristittynäkin.  Aina tässä saisi olla kärsivällisempi ja rakastavampi ja ymmärtäväisempi. En usko että siinä koskaan ihan valmiiksi tulee, minkään ikäisenä.

Vaihtamatta paras

Nyt Lindmanin perheen esikoinen on jo kymmenenvuotias, ja perheeseen on syntynyt kolme lasta lisää. Neljän lapsen isänä moni asia sujuu jo kokemuksen avulla, kun ensimmäisen lapsen synnyttyä kaikki oli vielä uutta ja erilaista. Tällä kokemuksella Lindman huomaa jo ajattelevansa monista asioista eri tavalla kuin ensimmäistä kertaa isäksi tultuaan.

Isäksi tuleminen tarkoitti luopumista monesta asiasta. Välillä tuntui, että ihan kaikesta, Lindman toteaa. Aikaa ja voimavaroja ei riittänyt enää omiin menoihin, vaan asioita on täytynyt aina ajatella perheen kautta. Mutta ei hän siitä pahoillaan ole, vaan kertoo monesti huokaisseenkin, että se on ainakin hyvä syy ottaa elämässä vähän rauhallisemmin. Ei tarvitse aina olla menossa ja mukana joka paikassa, vaan voi rehellisesti sanoa, ettei aika riitä.

–         Ainahan sitä ihminen haaveilee siitä mitä ei itsellä ole, ja monta kertaa olen miettinyt, että kunpa ei olisi tarvinnut niin montaa kertaa kieltäytyä, kun on pyydetty johonkin. Mutta tuskinpa olisin tyytyväinen ilman perhettäkään, tai ilman lapsia. Silloin sitä haaveilisi taas jostakin mitä ei ole. Joten jos ei muuta, niin ainakin elämänviisautta ja järkeä olen saanut lasten myötä. Ja ymmärrys moneen asiaan on lisääntynyt, kun ei voi vain katsoa omaan napaansa, vaan on ajateltava muitakin. En minä tätä elämäntilannetta vaihtaisi pois.

Asioista luopuminen on opettanut myös sitä, että nyt Lindman pystyy ottamaan jo paljon rauhallisemmin ne tilanteet, jolloin asiat eivät sujukaan, kuten hän on itse suunnitellut. Pettymyksiäkin sietää paremmin. Nyt hän jo kertoo ajattelevansa, että ei se mitään, ehkä ensi kerralla sitten.

Rajaton rajallisen apuna

–         Eniten tunnen riittämättömyyttä siinä, että pitäisi enemmän kuunnella lapsia, olla heille läsnä ja ymmärtää heidän asioitaan. Eihän se oikeasti montaa minuuttia vie, jos istahdan hetkeksi ja kuuntelen. Siinä asiassa toivon eniten muuttuvani. Koen olevani aika kaukana siitä, millainen isä haluaisin lapsilleni olla. Monesti sitä selittelee arjen kiireillä tai työväsymyksellä. Ja kun yrittää jostakin repiä aikaa omiin asioihinsa, niin aina siinä joku jää jalkoihin. Pitäisi vain antaa olla ja keskittyä perheeseen nyt kun on sen aika. Sen tunteen ja ajatuksen vain unohtaa niin nopeasti.

Lindman uskoo, että niin tässä kuin muissakin asioissa muuttumisen avain on Jumalan sanan äärellä oleminen. Hänelle Jumala on yhtä aikaa ankara ja rakastava Isä. Pitkämielinenkin Jumala on, mutta ei häntä tahallaan kannata suututtaa, Lindman sanoo. Hän kokee lohduttavana sen, että hänen omista toilailuistaan huolimatta Jumala ei ole kääntänyt selkää vaan ollut armollinen.

–         Kun tuntee itsensä ja vajavaisuutensa, on helpompi pyytää apua Jumalalta, jolla ei ole rajoja eikä vajeita. Se avun pyytäminen on minulla sellaista alituista huokaamista Jumalalle, että hän auttaisi ja antaisi viisautta.

Parasta isänä olemisessa ovat ne hetket ja tilanteet, kun voi kuulla ja nähdä, että riittää ja kelpaa lapsilleen, Lindman kertoo. Kun joku lapsista on satuttanut itsensä ja tulee hakemaan lohtua, kun joku on peloissaan ja tulee hakemaan turvaa, tai jos on jotain murheita.

–         Silloin kun näkee, että se lapsi tarvitsee ja kaipaa minua ja on riippuvainen minusta, niin kyllä se hyvän mielen tuo, ja ajatuksen, että en ole ihan turha. Mutta mitä isommaksi lapset kasvavat, sitä harvemmin sen näkee. Joskus kun olen vaikka tekemässä iltapalaa ja pienimmäinen tulee siihen, ottaa lahkeesta kiinni ja katsoo minua, että ottaisin syliin, niin tuntuuhan se tosi hyvältä.

Lasten turvapaikka

Lindmanin perheen arjessa usko näkyy esimerkiksi iltahartauksina ja arvoissa, joiden mukaan he haluavat elää ja tehdä päätöksiä. Sunnuntaisin he koettavat mahdollisimman usein päästä oman seurakuntansa, Porin luterilaisen Sakkeuksen seurakunnan messuun. Seurakunnassa lapsille on pyhäkoulu ja kerran kuussa kouluikäisten ilta, jota Lindman itsekin on mukana järjestämässä. Siellä leikitään, pelataan, askarrellaan, ja joka kerralla kuullaan myös opetusta Raamatusta.

”Parasta isyydessä ovat ne hetket, kun huomaa voivansa antaa sen huolenpidon ja rakkauden, jota lapsi tarvitsee.” Kuva: Minttumaria Ukkonen

–         Aiheet liittyvät lapsille tuttuihin elämäntilanteisiin, ja lapsilla on paljon kysymyksiä mielessään. Näen sen tosi tärkeäksi, että lapsille on kodin lisäksi seurakunnassa turvapaikka ja kasvupaikka. Maailma on sellainen, että päivä päivältä kokisin pelottavammaksi jos ei niin olisi. Miten he silloin elämässä pärjäisivät?

Isänä Lindman haluaa opettaa lapsilleen asioita, joiden varaan itsekin rakentaa elämänsä. Se ei kuitenkaan ole aina helppoa. Usein iltahartauskin meinaa kutistua pelkäksi iltarukoukseksi, kun nukkumaan meneminen on viivästynyt ja aamulla odottaa aikainen herätys.

–         Siinä olisi parantamisen varaa ja siinä haluaisin isänä kasvaa. Ei siihen kuluisi kuin 5-10 minuuttia. Joten kaatuisiko se ilta nyt oikeasti niihin minuutteihin, vaikka iltahartauden pitäisikin.

Hyviä eväitä elämään, niitä jokainen isä haluaa lapsilleen tarjota. Lindman toivoo lastensa muistavan, että enemmistö ei ole aina oikeassa, eikä totuus muutu äänestämällä. Hän luottaa siihen, että Raamatusta löytyvät parhaat ohjeet elämään, ja toivoo lastensakin kyseenalaistavan asiat, joita ei ole kunnolla mietitty ja joihin ei löydy pitäviä perusteita.

–         Meillä on Jumalan sana, jota on jo tuhansia vuosia käännelty ja väännelty, eikä sitä ole saatu kaadettua. Jos joku tänään sanoo hienolta kuulostavan mielipiteen, joka näyttää kumoavan Raamatun ja Jumalan, ei siitä kannata hätääntyä. Ennemmin tai myöhemmin valheet kaatuvat, mutta se mikä on totta, pysyy.

Hyvän arjen salaisuus

Vaikka isäksi tuleminen ja vauva-arki ei Lindmania yllättänyt, monille niin varmasti käy. Millaisia neuvoja tuoreelle isälle voisi antaa?

–         Sanoisin saman ajatuksen, joka pätee myös parisuhteeseen, että ei ole kysymys siitä mitä minä saan, vaan siitä mitä minä voin antaa. Kun sillä mielellä on, että kyselee mitä toinen tarvitsee, niin yleensä siinä kyllä asiat menevät kohdilleen.

Lindmanin mielestä isän tehtävä on kutsumus, joka vaatii paljon, eikä ole aina helppoa, mutta kyllä se silti kannattaa.

Elämä 2016 Artikkelibanneri 300×250